Perhepäivähoitajat ja työaikalaki

Työaikalain soveltamisalaa laajennettiin lainmuutoksella siten, että perhepäivähoitajien työ tuli lain soveltamisalan piiriin (muutos 991/2010, HE 100/2010). Muutoksella perhepäivähoitajien säännöllinen viikkotyöaika lyheni 40 tuntiin. Samalla muutettiin työaikalain säännöstä jaksotyöajasta siten, että myös lasten päivähoidosta annetussa laissa tarkoitetussa perhepäivähoidossa voidaan käyttää jaksotyöaikaa. Tämä helpottaa joustavampien työaikajärjestelyjen käyttöä kunnissa.

Muutoksen tavoitteena on ollut parantaa perhepäivähoitajien työaikasuojelua ja edistää heidän yhdenvertaista kohteluaan niin ammattiryhmän sisällä kuin yleisesti työmarkkinoilla. Lisäksi tavoitteena on varmistaa työaikadirektiivin vaatimusten toteutuminen kaikessa työsuhteisessa lastenhoitotyössä.

Työmarkkinaosapuolet ovat sopineet uusien säännösten soveltamisen alkavan 1.8.2011.

Perhepäivähoidon toiminnalle on ominaista järjestelmän riippuvuus perhepäivähoitajasta henkilönä. Työaikalain muutoksen vuoksi perhepäivähoidon toimivuuden yksi tärkeimpiä kysymyksiä on vara­hoidon järjestäminen.

Työaikalain muutosta koskevan hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että lasten päivähoidon työnjärjestelyissä on huomioitava päivähoitolain vaatimukset hoidon laadusta. Päivähoidon on kaikissa tilanteissa tarjottava lapselle jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet, lapsen kehitystä monipuolisesti tukevaa toimintaa sekä lapsen lähtökohdat huomioon ottaen suotuisa kasvuympäristö. Näistä peruslähtökohdista ei tule poiketa.

Perhepäivähoito tulee suunnitella osana kunnan päivähoidon kokonaisuutta. Suunnittelussa sovitetaan yhteen perhepäivähoitajien työajat ja lasten hoidon tarve eri aikoina, lapsen etu huomioiden. Jaksoihin sijoitetut tasoittumisajankohdat tulee järjestää suunnitelmallisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Hoitajien työaikoja voidaan tasata erilaisilla kunnan harkitsemilla järjestelyillä viikoittain (esimerkiksi hoitajaringit) tai jaksoittain (esimerkiksi vapaapäivät). Suositeltavaa on sijoittaa hoitajien vapaat sellaisiin ajankohtiin, jolloin lasten hoidon tarve on vähäisempää. Tällaisia aikoja ovat esimerkiksi loma-ajat ja lasten säännölliset vapaapäivät.

Työaikalain muutos edellyttää kunnilta entistä tarkempaa perhepäivähoidon järjestämisen suunnittelua. Lainmuutos edellyttää perhepäivähoidon sopimuskäytäntöjen täsmentämistä lasten hoitosuunnitelmia ja perhepäivähoitajien työvuoroluetteloita laadittaessa. Perheiden päivähoidon tarpeen ar­vioiminen on tärkeää. Asiakasohjaus korostuu, jotta jokaiselle lapselle ja perheelle löydetään heidän tarpeilleen parhaiten sopiva päivähoidon muoto. Lasten hoitosuhteiden jatkuvuus ja pysyvyys tulee turvata suunnitelmallisesti. Henkilöstön mitoitus ja kelpoisuus tulee varmistaa kaikissa tilanteissa.

Ammattitaitoisen hoito- ja kasvatushenkilöstön riittävä määrä on keskeisimpiä päivähoidon turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Lasten päivähoidosta annetun asetuksen 8 §:ssä on säädetty perhepäivähoidon henkilöstömitoituksesta. Lisäksi on huomioitava päivähoitoasetuksen 6 ja 8 §:n säännökset päiväkodin ja perhepäiväkodin henkilöstörakenteesta sekä henkilöstön kelpoisuusehdoista. Vara­hoidon järjestämisessä on henkilöstön riittävyyden ohella tärkeää huolehtia myös siitä, että henkilöstö on ammattitaitoista ja henkilöstön koulutus vastaa kelpoisuusvaatimuksia. Näitä säännöksiä on noudatettava myös tilapäisissä hoitojärjestelyissä.

Kaikissa perhepäivähoidon järjestelyissä on huolehdittava lasten päivähoidosta annetun lain (36/1973) ja asetuksen (239/1973) mukaisista laadukkaan hoidon edellytyksistä.

Neuvotteleva virkamies Tarja Kahiluoto, sosiaali- ja terveysministeriö,
p. 09 1607 3227
Hallitussihteeri Johanna Huovinen, sosiaali- ja terveysministeriö,
p. 09 1607 4352
Vanhempi hallitussihteeri Päivi Kantanen, työ- ja elinkeinoministeriö,
p. 01060 48938