Kotikunnan vaihtamisen rajoitukset poistuvat

"Pitkäaikaishoitoa tarvitsevan henkilön muuttoa toiseen kuntaan ei ole kielletty tähänkään asti, mutta siihen ei ole ollut käytännössä usein mahdollisuutta, kun kunnilla ei ole velvollisuutta järjestää pitkäaikaishoitoa ulkopaikkakuntalaiselle", hallitusneuvos Anne Kumpula sanoo. Sosiaalihuoltolain muutos oikeuttaisi henkilön hakemaan palveluja muustakin kuin kotikunnastaan. Kotikuntalain muutos puolestaan antaisi asukkaalle mahdollisuuden vaihtaa palveluyksikön sijaintikunta kotikunnakseen.

Kotikuntalaissa oleva rajoitussäännös estää kotikuntansa ulkopuolelle sijoitettua henkilöä valitsemasta kotikunnakseen todellista asuinkuntaansa. Säännös koskee muun muassa vammaisten henkilöiden palvelutaloja, erityishuollon toimintayksiköitä, päihdehuollon toimintayksiköitä, vanhainkoteja ja sairaaloita.

"Nyt kotikuntalakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että henkilö voisi halutessaan valita kotikunnakseen sen kunnan, jossa hän tosiasiassa asuu. Mitään pakkoa kotikunnan vaihtoon ei olisi", Anne Kumpula painottaa.

Rajoitussäännös on aikoinaan otettu kotikuntalakiin siksi, että palveluyksiköiden sijaintikunnat eivät joutuisi taloudelliseen vastuuseen niissä asuvista henkilöistä. Nyt asia aiotaan ratkaista niin, että asukkaansa toisen kunnan alueella sijaitsevaan laitokseen tai muuhun palvelupaikkaan sijoittanut kunta vastaisi edelleen hoidon ja palvelun kustannuksista, vaikka asukas ottaisi laitoksen sijaintikunnan kotikunnakseen.

Lakimuutoksilla parannettaisiin myös pitkäaikaista laitoshoitoa, asumispalveluita tai perhehoitoa tarvitsevien tai tällaisten palvelujen piirissä jo olevien henkilöiden mahdollisuutta muuttaa toiseen kuntaan asumaan.

Muuttaminen on tähänkin asti ollut mahdollista, jos kunnat ovat sopineet asiasta. Kotikunta on voinut antaa maksusitoumuksen toiseen kuntaan, jos sieltä on järjestynyt hoitopaikka. Kunnilla ei kuitenkaan ole ollut velvollisuutta järjestää asukkaalleen palveluita toisen kunnan alueella.

Lakimuutoksen jälkeen kunnan olisi yhteistyössä henkilön kotikunnan kanssa arvioitava muuttoon halukkaan henkilön hoidon ja palvelujen tarve ja järjestää tarvittavat palvelut. Henkilön tuleva kotikunta päättäisi hoidosta ja palveluista samoin perustein, kuin jos hakijana olisi kunnassa jo asuva henkilö.

Muuttoa haluavan olisi päätettävä kahden viikon sisällä, ottaako hän toisen kunnan tarjoamat palvelut vastaan. Muutto olisi toteutettava kolmen kuukauden sisällä. Esityksen mukaan henkilön entinen kotikunta vastaisi myös näissä tapauksissa järjestetyn hoidon kustannuksista.

"Lakimuutokset koskisivat henkilöitä, jotka eivät pysty asumaan itsenäisesti, vaan tarvitsevat apua ja tukea jokapäiväisissä toiminnoissaan. Lakimuutoksilla heille tehtäisiin paremmin mahdolliseksi perustuslain takaama vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa ja kotikuntansa", Anne Kumpula sanoo.

"Kaikkia kotikunnan valinnan esteitä ei näillä lainmuutoksilla kuitenkaan pystytä poistamaan. Laissa ei voida säätää, kuinka nopeasti kunnan on järjestettävä laitospaikka. Eikä sitäkään, että muuttokunnan olisi tarjottava täsmälleen samat palvelut, kuin henkilö on saanut kotikunnassaan. "

Syitä kotikunnan vaihtoon on useita. Lapset voivat haluta iäkkäät vanhempansa hoitoon lähelle omaa asuinpaikkaansa, jotta voisivat paremmin pitää yhteyttä ja osallistua läheisensä hoitoon. Joku voi haluta muuttaa takaisin entiseen kotikuntaansa, jossa hänellä on sukulaisia ja tuttavia.

"Muuttohalukkuutta on todennäköisesti eniten haja-asutusalueilta kasvukeskuksiin. Muuttojen määrää on vaikea arvioida. Lain voimaantulon jälkeen parina ensimmäisenä vuotena kotikunnan vaihtohalukuutta voi olla enemmän, mutta jatkossa tilanne oletettavasti tasaantuu", Kumpula arvioi.

Muuttajien palvelutarpeen arvioinnit ja kuntien väliseen kustannustenjakoon liittyvät selvitykset tuovat kunnille lisätyötä. Tämän vuoksi henkilöllä ei saisi olla vireillä kuin yksi muuttohanke kerrallaan.

Hallitus antaa esityksen kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muutoksista eduskunnalle kesäkuussa, ja lainmuutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2011 alusta.

Merja Moilanen