Perhepäivähoitajien työaika lyheni

Työsuhteessa olevien perhepäivähoitajien työhön on elokuun alusta lähtien sovellettu työaikalakia. Perhepäivähoitajien säännöllinen työaika lyheni lainmuutoksen myötä yli kolmella tunnilla ja on nyt 40 tuntia viikossa.

Muutoksen tavoitteena on tukea perhepäivähoitajien työssä jaksamista ja edistää perhepäivähoitajan ammattiin hakeutumista. Muutos parantaa hoitajien työaikasuojelua ja edistää heidän yhdenvertaista kohteluaan niin ammattiryhmän sisällä kuin työmarkkinoilla yleisestikin.

"Muutos on mahdollisuus perhepäivähoidon ja muiden varhaiskasvatuspalveluiden kehittämiseen. Uudistuksen suurin haaste on perhepäivähoidossa olevien lasten varahoidon järjestäminen, johon on nyt kunnissa paneuduttava aiempaa suunnitelmallisemmin", neuvotteleva virkamies Tarja Kahiluoto sanoo.

Varahoitoa voidaan järjestää päiväkodeissa, ryhmäperhepäiväkodeissa, varahoitajien luona tai hyödyntämällä hoitajatiimien yhteistyötä, kunhan henkilöstömitoituksesta ja henkilöstön kelpoisuudesta huolehditaan. Myös lasten hoitoaikoihin pitää kiinnittää huomiota ja neuvotella perheen kanssa, miten lasten hoidon tarpeeseen vastataan parhaiten.

"Tärkeintä päivähoidossa on turvata lapsen turvallinen ja jatkuva hoitosuhde. Päivähoidossa - myös varahoidossa - on aina huolehdittava siitä, ettei hoidettavien lasten määrä ylitä päivähoidon lakisääteisiä normeja", painottaa Kahiluoto.

STM:n kehittämishankkeessa tehdyssä kyselyssä lasten vanhemmat pitivät tärkeimpänä sitä, että varahoitopaikka ja sen henkilöstö ovat lapselle entuudestaan tuttuja.

"Kunnissa on nyt mietittävä, miten varahoito järjestetään. On sovittava, että tietyn hoitajan lapset sijoitetaan aina tiettyyn paikkaan. Varahoitopaikka tiedetään etukäteen, se on tuttu ja turvallinen. Vanhempienkin on helpompi hyväksyä varahoito, kun he tietävät, että se on aina sama paikka, tutut hoitajat ja toivon mukaan oman ryhmän muut lapset", korostaa Kahiluoto.

"Osassa kunnista perhepäivähoito on elänyt omaa elämäänsä irrallaan muusta päivähoidosta eikä yhteistyötä eri varhaiskasvatuspalvelujen välillä ole juurikaan tehty. Silloin varahoidonkin järjestäminen on saattanut olla suunnittelematonta", kertoo Kahiluoto ja jatkaa: "Kunnissa on entistä tarkemmin mietittävä koko päivähoidon ja varhaiskasvatuksen palveluvalikko ja otettava selkeästi perhepäivähoito osaksi kokonaisuutta ."

Kunnassa voidaan myös miettiä uusia, luovia ratkaisuja varahoidon järjestämiseen.

"Voisiko perhepäivähoidon varahoitoa kehittää esimerkiksi avointen varhaiskasvatuspalveluiden osana? Avoimia varhaiskasvatuspalveluita tulisi joka tapauksessa kehittää niitä lapsia varten, jotka eivät tarvitse päivähoitoa. Toiminnassa voisi olla tilaa perhepäivähoidon varahoitoa tarvitseville lapsille. Tähän tarvittaisiin koulutettua henkilökuntaa ja suunniteltua toimintaa esimerkiksi leikkipuistossa tai päiväkodin yhteydessä", Kahiluoto ehdottaa.

Toimittaja Ritva Kosonen