Sovittelu lopetti lainvastaiset teot yli puolella alle 15-vuotiaista

Yhteiskuntatieteiden tohtori Ossi Eskelinen on selvittänyt sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta alle 15-vuotiaiden lasten rikosten sovittelua kuudella paikkakunnalla vuosien 1998-2000 aikana. Soviteltavia juttuja selvityksessä oli yhteensä 250 ja niissä oli epäiltynä kaikkiaan 367 lasta. Rikokset oli tehty useimmiten ryhmässä. Nuorimmat tekijät olivat 7-8-vuotiaita lapsia.

Tutkimus julkistettiin Rikossovittelun tulevaisuus -kutsuseminaarin yhteydessä Helsingissä torstaina 17. helmikuuta.

Soviteltavat jutut olivat lieviä pahoinpitelyjä, ilkivaltaa ja omaisuusrikoksia. Mukana oli myös joitakin vakaviksi luokiteltavia tekoja. Rikokset myös kasaantuivat, neljäsosa lapsista teki kolme neljäsosaa rikkomuksista.

Eskelisen tutkimuksessa mukana olleet tekijät jakaantuivatkin kertatekijöiden lisäksi kolmeen tyyppiin. Noviiseilla oli tilillään 2-4 tekoa, harjaantuneilla 5-9 rikkomusta ja rikoskierteessä olevilla vähintään kymmenen tekoa. Ryhmissä tehdyissä jutuissa oli yleisesti mukana myös 15 vuotta täyttäneitä, mutta ns. sijaisrikollisuus eli varttuneempien panostuksen alla tehdyt rikkeet eivät olleet yleisiä.

Sovittelussa olleilla oli yleisesti myös erilaisia ongelmia ja ne kasaantuivat useiden rikkeiden tekijöille. Neljännes sovitteluun osoitetuista lapsista oli ollut huostassa ja osalla lasten huoltajista ja perheistä oli ongelmia.

Kaikki sovittelun osapuolet olivat yleensä hyvin paikalla istunnoissa. Sopimus jäi syntymättä noin joka viidennessä tapauksessa. Silloin, kun sopimukseen päästiin, se yleensä myös piti. Yleisin korvaustapa oli rahakorvaus.

Alle 15-vuotiaat tekijät kokivat sovittelun järkevänä ja kannattavana ratkaisuna, joka oli myös heidän omaksi parhaakseen. Sovittelulla oli myös yleisesti jonkinasteinen pelotevaikutus. Sovittelu oli kova paikka sekä tekijöille että asianomistajille.

Nuoret asianomistajat kokivat hyötyneensä siitä, että tekijä pyysi anteeksi, eikä vastapuolta tarvinnut enää pelätä. Sovittelun myötä tuli helpottunut olo. "Hermot vapautu ja tuli puhdas olo", kuvaili eräs alle 15-vuotias lainrikkoja tuntemuksiaan sovittelun jälkeen.

Sovittelijat sovittelevat mielellään lasten juttuja, koska he uskovat, että väliintulolla voidaan vaikuttaa lasten tulevaisuuteen. Tilanne on otollinen, sana menee vielä perille. Sekä sovittelijoiden, että poliisin mielestä lasten sovittelun ydin on pakollinen pysähtyminen, STOP -merkki lapselle. Lapsi herätetään kohtaamaan tekonsa seuraukset sekä ymmärtämään rajansa, toteaa Eskelinen.

Joissakin tapauksissa sovittelu kesti kuitenkin liian kauan, ja osa lapsista ehti tehdä tällä välillä jo uusia rikoksia. Sovittelu onnistui parhaiten, kun lapsi pääsi aikaisessa vaiheessa sovitteluun. Sovittelun ankkuroiminen tiiviimmin lastensuojelun yhteyteen vaikutti perustellulta. Kuitenkin osalle lapsista sovittelu tai viiveellä tapahtuvat lastensuojelutoimetkaan eivät näytä yksin riittävän.

Eskelisen mielestä olisi myös pohdittava, pitäisikö sovittelua laajentaa enemmän rikoksia ehkäisevään suuntaan. Ylilyöntejä tulisi kuitenkin välttää. Lapset ja nuoret koettelevat rajojaan ja vain osa lainrikkojista päätyy rikoskierteeseen. Haastattelussa tuli myös esille, että sovittelujärjestelmä tulisi saada valtakunnalliseksi

Lisätietoja: Yht.tri Ossi Eskelinen, Research & Planning R & P Oy Puh: 050-592 3399