Sairausvakuutuksen rahoitusperiaatteet tarpeen uudistaa

Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti lähtenyt sairausvakuutuksen rahoitusta koskevassa tarkastelussaan siitä, että sairausvakuutuksen rahoitusta selvennetään jakamalla se ansiotulo- ja sairaanhoitovakuutukseen. Ansiotulo- eli työtulovakuutus rahoitettaisiin vakuutusperiaatteen mukaisesti työnantajan ja työntekijän palkkaperusteisin maksuin. Sairaanhoitovakuutus koskisi koko väestöä, jolloin sen rahoituspohja voisi olla laajempi. Tämä merkitsisi sitä, että myös eläkkeensaajat ja sosiaalietuuksia saavat osallistuisivat sairaanhoitokustannusten rahoitukseen.

Työryhmä on sairausvakuutuksen rahoitusvaihtoehtoja tarkastellessaan pyrkinyt myös vakuutusperiaatteen vahvistamiseen ja rahoituksen läpinäkyvyyden lisäämiseen. Vakuutusperiaatetta vahvistettaisiin siten, että oikeus sairausvakuutuksen etuuksiin edellyttäisi pääsääntöisesti vakuutusmaksujen maksamista. Vakuutusmaksujen määrä pyrittäisiin myös nykyistä paremmin suhteuttamaan vakuutettavaan riskiin. Rahoituksen läpinäkyvyyttä parantaisi erityisesti se, jos arvonlisäveron suorasta tilittämisestä Kansaneläkelaitokselle voitaisiin luopua. Työryhmä on vaihtoehtoja laatiessaan lähtenyt myös siitä, että rahoitusrakenteen muutos ei voimaantulovaiheessa muuttaisi vakuutettujen veroastetta eikä rahoitussuhteita työnantajien, vakuutettujen eikä valtion kesken.

Työryhmän näkemyksen mukaan esimerkki rahoitusvaihtoehdosta, joka täyttää edellä todetut lähtökohdat, olisi seuraava:

Sairausvakuutuksen työelämään liittyvistä etuuksista (sairauspäivärahat, vanhempainpäivärahat, työssä olevien kuntoutus sekä työterveyshuolto):

- työnantajan sairausvakuutusmaksulla rahoitetaan 70 prosenttia päivärahamenoista ja työterveyshuolto kokonaan

- 30 prosenttia päivärahoista rahoitetaan uudella palkansaajilta ja yrittäjiltä perittävällä vakuutetun työtulovakuutusmaksulla, joka on verotuksessa vähennyskelpoinen

- valtio rahoittaa sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahat

- valtiotyönantajalta ja Ahvenanmaan maakunnalta perittävä työnantajan sairausvakuutusmaksu alennetaan samalle tasolle kuin muilla työnantajilla.

Sairaanhoitovakuutuksen menoista:

- 90 prosenttia katetaan kaikilta vakuutetuilta perittävällä sairaanhoitovakuutusmaksulla, joka korvaa vakuutetun sairausvakuutusmaksun

- valtio rahoittaa EU-korvaukset sekä 10 prosenttia sairaanhoitokorvauksista, mikä on laskettu siten, että valtio vastaa sairaanhoitoetuuksien rahoittamisesta sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät kunnallisverotuksessa verotettavien tulojen vähäisyyden vuoksi osallistu sairausvakuutusmaksua maksamalla etuuksiensa rahoitukseen.

Rahoitusmalliin kuuluisi lisäksi, että

- sairausvakuutusrahastoon ei suoriteta arvonlisäverotilitystä

- rahastosiirtoja sairausvakuutusrahaston ja kansaneläkerahaston välillä ei tehdä

- sairausvakuutusrahaston nettorahoitusomaisuuden vähimmäismäärää nostetaan sellaiselle tasolle, että maksuvalmius tulee turvatuksi. Viime kädessä maksuvalmiuden turvaisi valtio nykyiseen tapaan.

Rahoitusmalli merkitsisi käytännössä sitä, että uudistuksen ollessa täysimääräisesti voimassa

- työnantajan sairausvakuutusmaksu nousee noin 2,05 prosenttiin palkoista. Maksun noin 0,45 prosenttiyksikön suuruinen nousu kompensoitaisiin vastaavan suuruisella työnantajan kansaneläkemaksun alennuksella

- vakuutetun työtulovakuutusmaksun suuruus olisi noin 0,75 prosenttia ennakonpidätyksen alaisesta palkkatulosta ja yrittäjän työtulosta

- sairaanhoitovakuutusmaksun suuruus olisi noin 2,35 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta

- vakuutettujen maksut nousisivat nykyisestä 1,50 prosentista keskimäärin 3,00 prosenttiin verotettavasta ansiotulosta, mikä kompensoitaisiin muuttamalla vakuutettujen verotusperusteita siten, että veroaste ei nouse

- arvonlisäverotilityksistä Kansaneläkelaitoksen rahoitukseen voitaisiin kokonaan luopua (tilitettävä määrä on tällä hetkellä noin 1.000 miljoonaa euroa vuodessa)

Kansaneläkevakuutuksen osalta työryhmä toteaa, että

- työnantajan kansaneläkemaksua tulisi alentaa asteittain sitä mukaa, kun siihen on taloudellisia mahdollisuuksia kansaneläkevakuutuksen rahoitusta vaarantamatta.

Sairausvakuutuksen menot vuonna 2003 ovat yhteensä noin 3,1 miljardia euroa. Menoista työtulovakuutuksen (sairausvakuutuksen päivärahojen, työssä olevien kuntoutuksen ja työterveyshuollon) menot ovat yhteensä noin 1,4 miljardia euroa. Sairaanhoitovakuutuksen (lääkekorvausten, lääkärinpalkkioiden, tutkimus- ja hoitokorvausten, matkakorvausten ja muun kuntoutuksen) menot ovat yhteensä noin 1,5 miljardia euroa. Kansaneläkelaitoksen toimintakulujen osuus sairausvakuutuksen menoista on noin 0,2 miljardia euroa.

Lisätietoja:

Työryhmän puheenjohtaja, vakuutusneuvos Matti Toiviainen, STM, p. 1607 4191

Työryhmän sihteeri, vanhempi hallitussihteeri Juha Rossi, STM, p. 1607 3866

Ks. myös STM tiedottaa 55/2003: Työryhmä selvittämään sairausvakuutuksen ja kansaneläkkeiden rahoitusta (20.2.2003)

> Kansaneläke- ja sairausvakuutuksen rahoitusta selvittäneen työryhmä 2003:n muistio