Ministeri Risikko Syrjäytymisestä hyvinvointiin - perhe, työ ja terveys rakennuspuina -seminaarissa

Suomi on vakavien kysymysten edessä. Miten vähennämme sairauksia ja niistä aiheutuvaa palvelujen tarvetta? Miten turvaamme jatkossa laadukkaat palvelut? Mistä saamme riittävästi auttavia käsiä? Miten takaamme sosiaaliturvamme kestävyyden? Miten vähennämme pahoinvointia ja syrjäytymistä? Miten lisäämme yhteisöllisyyttä ja osallisuutta? Näihin kysymyksiin ei ole yhtä ja kaiken kattavaa vastausta. Siksi haemmekin ratkaisuja laaja-alaisten, poikkihallinnollisten politiikkaohjelmien avulla, joista yksi on Terveyden edistämisen politiikkaohjelma.

Terveyden edistäminen ei ole vain terveydenhuollon tehtävä, vaan se on poikkihallinnollista toimintaa. Terveyttä voidaan edistää ja sairauksia ehkäistä myös muilla kuin terveyspalvelujen keinoilla – esim. hyvällä ympäristö- ja liikennesuunnittelulla, rakentamalla turvallisia kevyen liikenteen väyliä, lähiliikuntapaikkoja ja lenkkipolkuja, terveellisellä ravitsemuksella, vastuullisella alkoholi- ja tupakkapolitiikalla, panostamalla työhyvinvointiin sekä yhteisöllisyyttä vahvistavalla järjestöyhteistyöllä.

Ohjelman tavoitteita ja tehtäviä

Terveyden edistämisen politiikkaohjelman keskeinen tehtävä on edesauttaa ja vahvistaa terveysnäkökohtien ottamista huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja palvelujärjestelmässä – niin valtion-, alue- kuin paikallishallinnossakin – sekä elinkeinoelämässä, työpaikoilla, järjestöissä ja yksilötasolla. Kyseessä on siis ”Health in All Policies” -ajattelun juurruttaminen päätöksentekoon.

Ohjelman avulla pyritään osaltaan siihen, että työelämässä jaksetaan ja myös halutaan jatkaa pidempään. Mikäli saamme elintapavalintoihin liittyvät kansantaudit ja niistä aiheutuvat sairauspoissaolot, työkyvyttömyyden ja ennenaikaisen eläköitymisen vähenemään, helpottuvat samalla tulevaisuuden työvoiman riittävyysongelmat. Kansantautien ja niistä aiheutuvan terveyspalvelujen tarpeen väheneminen hillitsee terveydenhuollon kustannusten kasvua. Jos puolestaan lasten ja nuorten ylipainoon, mielenterveysongelmiin, tupakointiin, alkoholinkäyttöön ja epäterveellisiin ruokailutottumuksiin pystytään puuttumaan, luodaan pohjaa terveelle aikuisuudelle. Terveyden edistämisen merkitys myös syrjäytymisen ehkäisyssä ja auttamisessa on tärkeä.

Ikäihmistenkin itsenäisen suoriutumisen ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi on paljon tehtävissä; mm. lihaskuntoa ja tasapainoaistia vahvistavasta liikunnasta on saatu hyviä kokemuksia. Vanhusten yksinäisyyteen, eristyneisyyteen ja masennukseen paras lääke on toiset ihmiset, yhteisöt, mm. järjestöjen monipuolinen toiminta.

Terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa kiinnitetään erityistä huomiota terveyden edistämisen rakenteiden kehittämiseen. Selkeitä rakenteita ja vastuusuhteita tarvitaan, halutaanpa sitten vaikuttaa kansantautien ehkäisyyn, lasten ja nuorten hyvinvointiin ja terveyteen, työssä jaksamiseen tai fyysisen ympäristön terveellisyyteen.

Paljon on tehty ja tehdään

a) (Valtioneuvoston vuonna 2001 hyväksymässä) Terveys 2015 kansanterveysohjelmassa on linjattu terveyden edistämisen pitkän aikavälin tavoitteita mm. alkoholinkäytön, tupakoinnin ja nuorten miesten tapaturmaisen kuolleisuuden vähentämiseksi sekä väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamiseksi. Kaikkien tavoitteiden toteutumisen edellytykseksi on kirjattu terveysnäkökohtien huomioon ottaminen päätöksenteossa ja laaja-alainen yhteistyö hallinnon eri tasoilla. Silloin ei vielä puhuttu Terveys kaikissa politiikoissa lähestymistavasta, vaikka siitä juuri on kyse. Ohjelman tavoitteet ovat edelleen tärkeitä.

Parhaillaan ollaan viimeistelemässä väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamisen toimintaohjelmaa, tiiviisti kytkettynä terveyden edistämisen politiikkaohjelmaan. Terveyserojen kaventamisohjelma pureutuu laajasti myös sosioekonomisten ryhmien välisiin eroihin työ- ja toimintakyvyssä, sairastavuudessa ja kuolleisuudessa.

(Sekä politiikkaohjelman että terveyserojen kaventamisen toimintaohjelman linjauksia käsitellään 4.3. Paasitornissa järjestettävässä seminaarissa, johon tekin kaikki olette tervetulleita.)

b) Kansanterveyden neuvottelukunta on foorumi, jossa ovat edustettuina eri ministeriöt, kunnat, terveyspalvelujärjestelmä sekä järjestöt. Se mm. koordinoi Terveys 2015 -kansanterveysohjelman toimeenpanoa. Neuvottelukunnan työ on luonut pohjaa terveyden edistämisen poikkihallinnollisen luonteen ymmärtämiselle, jota nyt politiikkaohjelma toivon mukaan onnistuu sekä syventämään että laventamaan.

c) Viime vuoden alusta voimaan tullut Kansanterveyslain 14 §:n uudistus edellyttää kunnan seuraavan asukkaiden terveydentilan ja siihen vaikuttavien tekijöiden kehitystä väestöryhmittäin, huolehtivan terveysnäkökohtien huomioon ottamisesta kunnan kaikissa toiminnoissa sekä tekevän yhteistyötä terveyden edistämiseksi muiden kunnassa toimivien julkisten ja yksityisten tahojen kanssa.

d) Lainsäädäntöä ollaan uudistamassa laajemminkin: Kansanterveyslaki ja erikois-sairaanhoitolaki yhdistetään uudeksi terveydenhoitolaiksi. Siinä yhteydessä on ratkaistava terveyden edistämisen hallinnollinen sijoittaminen ja asema uusissa rakenteissa, samoin kuin Paras-hankkeen säädösvalmistelun yhteydessä, ja tarpeen mukaan myös kuntalakia uudistamalla. Politiikkaohjelmassa em. tavoite on kirjattu seuraavasti: Terveyden edistämiseksi suositetaan, että kaikissa kunnissa asetettaisiin hyvinvointia ja terveyttä koskevat strategiset tavoitteet ja terveyden edistämisen johtaminen kytkettäisiin olennaiseksi osaksi kunnan johtamisjärjestelmää.

e) Vuonna 2006 valmistui terveyden edistämisen laatusuositus, joka on tarkoitettu kuntien luottamus- ja virkamiesjohdon työvälineeksi. Se tähtää mm. siihen, että kunnat sisällyttäisivät terveyden edistämistä koskevat tavoitteet ja niiden seurannan osaksi kuntastrategiaa, kuntasuunnitelmaa sekä talous- ja toimintasuunnitelmaa. Terveyden edistäminen kunnissa ja alueellisesti edellyttää toimivia rakenteita ja käytäntöjä. Lisäksi tarvitaan hyvä tietopohja, johtamisjärjestelmä ja osaava henkilöstö.

f) Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (KASTE) sisältää myös terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen rakenteiden kehittämisen. Se on mm. hankerahoituksensa kautta tärkeä kuntien kehittämistoiminnan ohjauksen väline lähivuosina.

g) Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan laitokset ovat tärkeä voimavara terveyden edistämistoiminnan tukena. Stakesin ja kuntien yhteistyöhankkeissa on kehitetty terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä, niiden johtamista, työvälineitä, menetelmiä ja toimintamalleja. Stakesin Sotkanetistä on saatavilla tietoa kuntien päätöksenteon tueksi ja valmisteilla on kuntien terveyden edistämistoimintaa kuvaava vertaistietojärjestelmä. Kansanterveyslaitos on jo pitkään tuottanut tietoa suomalaisten terveydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä, ja tätä tiedontuotantoa on tarkoitus entistä enemmän suunnata vastaamaan kuntien tarpeisiin. Työterveys-laitos osallistuu myös politiikkaohjelman toteuttamiseen, mihin sillä on hyvät mahdollisuudet, sillä se tavoittaa välillisesti suuren osan työikäisestä väestöstä. Myös yliopistot ja muut korkeakoulut tekevät erinomaista työtä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Eli paljon on tehty ja tekeillä, mutta paljon on vielä tehtävääkin. Politiikkaohjelman toimeenpanossa voidaan hyödyntää jo tehtyä työtä ja jatkaa uusin voimin eteenpäin, painottaen erityisesti niitä alueita, joilla eteneminen on ollut hidasta.

Terveyden edistäminen kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa

Terveyden edistämisen asema ja toimintaedellytykset on turvattava kunta- ja palve-lurakenneuudistuksessa. Terveyden edistämisen vastuiden määrittely on yksinkertaisinta peruskunnissa, mutta sielläkin tilanne on vielä varsin kirjava ja työsarkaa riittää. Kysymys on tahdosta ja sen oivaltamisesta, että johdonmukainen ja määrätietoinen terveyden edistäminen, ennaltaehkäisevä työ sekä varhaisen puuttumisen toimintamallit ovat osaltaan vastauksia kustannusten hillinnän ja työvoiman vaikeutuvan saannin kysymyksiin.

Haasteellisempi tilanne on silloin, kun kunnat ovat päätyneet järjestämään sosiaali- ja terveyspalvelut yhteistoiminta-alueilla, joko kuntayhtymissä tai isäntäkuntamallin pohjalta, ja erityisesti niissä tilanteissa, joissa palvelukokonaisuus muodostuu eri tahoilta – naapurikunnista, yksityiseltä palveluntuottajalta, järjestöiltä ym. hankittavista palveluista.

Yhteistoimintamallissa on sovittava selkeästi siitä, miten kuntayhtymän tai muun alueellisen organisaation terveyden edistämisen vastuuhenkilöiden ja jäsenkuntien yhteistyö järjestetään. On luotava rakenteet ja pelisäännöt sille, miten peruskunnan liikuntatoimesta, maankäytöstä ja rakentamisesta, liikenteestä, kevyen liikenteen väylistä, koulutoimesta jne. vastaavat tahot osaltaan sitoutuvat ja yhteistyössä suunnittelevatterveyttä edistävien toimien kokonaisuuden. On myös tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon yhteydet kunnan muuhun toimintaan eivät katkea. Ti-laajakunnan vastuulla on huolehtia, että terveyden edistäminen ei hajoa ja pirstoudu, pahimmillaan näivety. Myös järjestöyhteistyö vaatii omat selkeät toimintakäytännöt ja -kanavat.

Kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevan puitelain 6§ määrittää laajan väestö-pohjan kuntayhtymän (sairaanhoitopiiri) uudeksi tehtäväksi terveyden, toimintakyvyn ja sosiaalisen turvallisuuden edistämisen tukemisen. Nämä velvoitteet tulee terveydenhuoltolaissa täsmentää ja määritellä työnjako perusterveydenhuollon/peruskuntien ja kuntayhtymän välillä, jotta terveyden edistämistä ei ”ulkoisteta”. Terveyden edistäminen on kuitenkin yhä ennen kaikkea kuntien tehtävä, jota sairaanhoitopiiri voi osaltaan tukea.

Joillakin sairaanhoitopiireillä on jo vakiintunutta yhteistyötä ja hyviä toimintakäytäntöjä kuntien kanssa. Se voi tarjota alueen kunnille asiantuntemusta, järjestää koulutusta ja tuottaa tietoa alueen väestön terveydestä, mutta sen tulee myös huolehtia siitä, että sen omassa toiminnassa ja hoitoprosesseissa terveyden edistäminen on vahvasti mukana. Kysymys on olennaisesta toiminnallisesta muutoksesta ts. ei hoideta vain murtunutta rannetta tai lonkkaa, vaan nostetaan esille mahdolliset tapaturman taustalla olevat syyt, esim. raju alkoholin käyttö, vakava ylipaino ja/tai vähäinen liikunta, ja motivoidaan ja ohjataan elämäntapamuutoksiin.

WHO:n Euroopan alueen Terveyttä edistävät sairaalat -verkoston toiminnassa terveyden edistäminen ymmärretään laaja-alaisena tehtävänä: ”Terveyttä edistävä sairaala sisällyttää päivittäiseen työkulttuuriinsa idean potilaiden ja heidän läheistensä, työntekijöidensä, sairaalaympäristön sekä väestön terveyden edistämisestä”. Tätä ajatusta ei meillä sairaanhoitopiireissä vielä ole kovin laajasti omaksuttu ja vain harvat sairaalat ovat mukana verkostossa. PARAS-uudistuksen myötä tulevan uuden tehtävän toteuttamisessa siitä saattaisi olla hyötyä.

Ohjelmasta konkretiaa

Suomessa on pitkät ja velvoittavat perinteet terveyden edistämisessä, jotka lähtevät 1970-luvun kansanterveyslaista ja Pohjois-Karjala -projektista, unohtamatta niitä edeltäneitä terveyssisaria ja kunnanlääkäreitä, päätyen Suomen EU-puheenjohtajuuskauden johtavaan terveysteemaan: ”Terveys kaikissa politiikoissa”.

Paljon hyviä tuloksia on saatu aikaan mm. tupakoinnin ja sitä kautta keuhkosyövän vähentymisessä, sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden alentumisessa ja keskimääräisen eliniän odotteen kasvussa.

Monia uhkia on kuitenkin nurkan takana ja sosioekonomisten terveyserojen jyrkentyminen on tosiasia. Siksi tarvitaan yleisen ja terveydenhuollon kontaktien yhteydessä annettavan ohjauksen lisäksi eri kohderyhmille räätälöityjä toimia.

Näitä toimia politiikkaohjelmassa on useita, joista seuraavassa muutama esimerkki:

· Terveyden edistämiseksi, terveyserojen vähentämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi on yhteiskuntapoliittisilla toimilla turvattava terveellisen elämän perusedellytykset. Näitä ovat riittävä taloudellinen toimeentulo, asunto ja mahdollisuudet työhön tai muuhun mielekkääseen toimintaan. Myös luottamus yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin sekä turvallisuuden tunne ovat tärkeitä terveyttä vahvistavia tekijöitä.

· Hyvin toimivat ja kaikkien saavutettavissa olevat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat terveyserojen kaventamisen kivijalka. Terveyserojen vähentämiseksi on myös tuettava terveellisiä elintapoja yleisesti ja erityisesti niissä väestöryhmissä, joihin terveysongelmat kasautuvat.

· Liikuntapalveluja räätälöidään erityisesti riskiryhmiin kuuluville henkilöille, mm. huonokuntoisille miehille, joilla on myös muita terveysongelmia.

· Käynnistetään liikunta-alan ym. järjestöjen sekä kuntien yhteinen hankekokonaisuus, jossa kohteena ovat ylipainoiset lapset ja nuoret sekä sosioekonomisesti vaikeassa asemassa olevat perheet, lapset ja nuoret.

· Pitkäaikaistyöttömien terveydenhuoltoon luodaan toimintamalli terveys-keskusten, kuntayhtymien ja työvoiman palvelukeskusten käyttöön.

· Tupakoinnista vieroitus sisällytetään osaksi jokaisen potilaan hoitoa, jonka sairaus aiheutuu kokonaan tai osittain tupakkatuotteiden käytöstä.

· Varusmies- ja siviilipalveluksen keskeyttäneille kehitetty ”Aikalisä! Elämä raiteillaan” -toimintamalli laajennetaan koko maahan.

· Kela käynnistää pilottihankkeena riskiryhmille (kasautuneet elämäntapaongelmat) suunnatun avokuntoutushankkeen.

· Maahanmuuttajien kotouttamistoimenpiteiden kehittämisen yhteydessä laaditaan suunnitelma maahanmuuttajien erityistarpeista terveyden edistämisessä.

Nämä esimerkit kuvaavat terveyden edistämisen monialaisuutta ja ennen kaikkea sitä, että yhteisiin talkoisiin tarvitaan laajasti eri tahoja, niin julkista, järjestö- kuin yksityistä sektoriakin. Kunnianhimoisena tavoitteena on eheämpi ja turvallisempi lapsuus ja nuoruus, terve ja työkykyinen aikuisuus ja elämänmakuinen vanhuus.

Terveys kaikessa päätöksenteossa kannattaa!