Hyppää sisältöön
Media

Ministeri Mönkäre hyvinvointivaltion tehtävistä

sosiaali- ja terveysministeriö
Julkaisuajankohta 1.9.2004 8.00
Puhe -

Keskustelua hyvinvointivaltion tehtävistä tarvitaan. Yhteiskunnan vastuulla on hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelujen turvaaminen, mutta jokaisella yksilöllä on myös oma vastuu itsestään ja läheisistään, totesi sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre puheessaan Kohtaamisten sosiaalikonferenssissa Imatralla. Ministeri Mönkäre pitää tärkeänä STAKESin ylijohtaja Matti Heikkilän aloittamaa keskustelua.

Heikkilän puheenvuoro on tärkeä ja haastaa meitä keskustelemaan siitä, miten hyvinvointiyhteiskuntaa kehitetään ja sosiaalista pääomaa ylläpidetään muuttuvissa olosuhteissa. Hyvinvointimallin uudelleenarvioinnin ei tarvitse merkitä yhteiskunnan vastuun supistamista. Suomalaiset arvostavat julkisia palveluja ja haluavat maksaa veroja hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseksi.

Vaikka elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, yksilöillä on myös oma vastuunsa terveydestään, hyvinvoinnistaan tai lastensa kasvatuksesta. Hyvinvointiyhteiskunnan perusajatus on antaa kaikille mahdollisuus hyvään elämään henkilön lähtökohdista riippumatta. Kun yhteiskunta antaa koulutusta, terveys- ja sosiaalipalveluja sekä tulonsiirtoja, se myös edellyttää yksilöltä osallistumista yhteisen kakun kasvattamiseen. Useimpien kohdalla tämä tarkoittaa opiskelua ja työtä. Parantunut elintaso on tuonut mukanaan elintasosairauksia, jotka johtuvat epäterveellisistäelintavoista. Valistusta ja opetusta terveiden elintapojen puolesta tarvitaan, terveelliset valinnat näkyvät yksilön kohdalla parantuneena terveytenä samalla kun valtakunnan tasolla terveys- ja lääkemenojen kasvu vähenee. Läheisistä huolehtiminen kuuluu jokaiselle, vaikka yhteiskunta tarjoaakin paljon tähän liittyviä palveluja, sanoi ministeri Mönkäre puheessaan.

Hyvä esimerkki on keskustelu lasten subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Kyse on lapsen oikeudesta hoitoon. Kaikella on kuitenkin rajansa, ministeri Mönkäre korostaa. Terveen järjen käyttö on itsestään selvää valtaosalle vanhemmista. Jos joidenkin perheiden vaatimukset ylittävät kohtuullisuuden rajat, on jonkun uskallettava sanoa suoraan. Lapsille voidaan tarjota kerhotoimintaa, osapäivähoitoa ja erilaisia vaihtoehtoja kokopäivähoidon vaihtoehdoksi perheen tilanteen mukaan.

Sivun alkuun