Ministeri Hyssälä Työsuojelurahaston 30-vuotisjuhlaseminaarissa

Minulla on erityisen mieluisa tehtävä tuoda valtiovallan tervehdys Työsuojelurahaston 30-vuotisjuhlaan, sillä rahaston tehokas toiminta ja onnistunut sopeutuminen ympäröivän yhteiskunnan muuttuviin haasteisiin ovat todella juhlan arvoisia saavutuksia. Toivotan onnea juhlivalle organisaatiolle.

Suomessa on onnistuttu luomaan monipuolinen organisaatioiden ja instituutioiden verkosto, joka edistää työhyvinvointia ja työelämän laatua monin eri tavoin. Työsuojelurahastolla on tässä verkostossa oma arvostettu roolinsa. Työsuojelurahaston toiminnassa korostuu vankka lainsäädännöllinen pohja, työnantajien ja palkansaajien osallistuminen sekä laaja kontaktipinta suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään.

Työelämän tutkimus-, kehitys- ja tiedotustoiminnan rahoitusjärjestelmät ovat oleellinen osa työelämän kehittämisen kokonaisuutta. Työsuojelurahaston toimintaan rahaa kanavoituu tapaturmavakuutusjärjestelmän kautta tiettynä osuutena tapaturmavakuutusmaksuista. Tämä Työsuojelurahaston hallinnoima resurssi on antanut kestävän pohjan työelämän tutkimus-, kehitys- ja tiedotustoiminnan rahoitukselle. Järjestelmän perusteet ovat kunnossa. On toki muistettava, että tämän lisäksi valtion budjetista ja monista muistakin lähteistä rahoitetaan vastaavia toimintoja.

Työsuojelurahaston tehtäväalue on laaja sisältäen työolojen parantamisen, työyhteisöjen toiminnan kehittämisen, työturvallisuuden ja tuottavuuden edistämisen sekä yksittäisten tutkijoiden tukemisen. Tämä laaja-alaisuus antaa hyvät ja joustavat puitteet rahaston toiminnan kehittämiselle. Haasteena on varmasti ollut tasapainon löytäminen eri rahoituskohteiden, teemojen, toimialojen ja muiden kriteerien välillä. Tasapainon etsinnässä on ymmärtääkseni onnistuttu hyvin, ja ajankohtaisia painotuksiakin on voitu ottaa huomioon. Sosiaali- ja terveysministeriön jokin aika sitten teettämä rahaston toiminnan evaluointi on tukenut näitä valintoja.

Työsuojelurahasto on ollut edelläkävijä, kun on alettu toden teolla integroida työelämän laadun ja työhyvinvoinnin sekä tuottavuuden kehittämistä kokonaisvaltaiseksi kehittämistoiminnaksi. Tällainen integroitu lähestymistapa on auttanut sovittamaan yhteen myös työelämän osa-alueiden kehittämistoimia.

Arvoisat kuulijat,

Sosiaali- ja terveysministeriössä on vakiintunut yleiseen käyttöön laaja työhyvinvoinnin käsite. Siihen kuuluu työlähtöisesti tarkasteltuna työntekijän fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kokonaisuus. Siinä on siis mukana esimerkiksi työn ja työympäristön turvallisuus ja terveellisyys, työorganisaatioiden toiminta, työn hallinta ja osaaminen sekä työn ja muun elämän väliset riippuvuudet. Taloudelliset ja tuottavuuskysymykset heijastuvat suoraan työhyvinvointiin ja työhyvinvoinnin taso vaikuttaa tuottavuuteen.

EU:n työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2007-2012 linjaa lähivuosien toimintaa työn laadun ja tuottavuuden parantamiseksi. Strategian useiden tavoitteiden joukossa konkreettisimmat indikaattorit on asetettu työtapaturmien vähentämiselle. EU:n puitteissa tavoitellaan merkittävää 25 prosentin alenemista tapaturmataajuudessa viidessä vuodessa. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi myös Suomessa on jatkettava entistä pontevammin tavoitteellista toimintaa työtapaturmien ja ammattitautien vähentämiseksi ja niiden vakavuuden lieventämiseksi.

Kun katsotaan valtion talousarviota vuodelle 2009, sieltä löytyvätkin varsin korkealle asetetut tavoitteet lisätä työelämän vetovoimaa - ja sen osana myös tavoite vähentää työtapaturmia ja ammattitauteja.  

Hallituksen painopisteenä on kannustaa kansalaisia osallistumaan täysipainoisesti työelämään ja parantaa työn kannustavuutta kaikissa tilanteissa. Tämä edellyttää työolojen kehittämistä, laadukasta työterveyshuoltoa ja kannustavaa sosiaaliturvaa, joka tukee työelämässä jatkamista nykyistä pidempään.

Keskeistä on saada pidennettyä elinaikaisia työuria. Varhaista poistumista työelämästä ehkäistään laajalla Masto-hankeella, jonka tavoitteena on  masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentäminen.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan yhteiskunnallisena vaikuttavuustavoitteena on, että

vuonna 2011 työssäoloaika on pidentynyt keskimäärin yhdellä vuodella vuoteen 2007 verrattuna työtapaturmien taajuus ja ammattitautien syntyminen vähenevät 40 prosenttia ja niiden vakavuusaste vähenee aikavälillä 2007-2011 ja sairauksien aiheuttamat poissaolot vähenevät 15 prosenttia aikavälillä 2007-2011.

Vaikka työtapaturmiin keskittyminen voi kuulostaa vanhanaikaiselta, ei se sitä ole. Tämän päivän toimintaympäristö ja työoloihin vaikuttamisen keinot ovat suurelta osin erilaisia kuin vuosikymmeniä sitten. Elinkeinoelämän ja myös julkisen sektorin tuotanto- ja palvelurakenteet ovat verkottuneita, minkä vuoksi useista työsuojeluun liittyvistä asioista voidaan sopia osapuolten välisissä keskusteluissa. Työturvallisuuslainsäädäntö ja sen noudattaminen ei välttämättä yksinään takaa turvallista työskentelyä. Tarvitaan toimenpiteitä organisaation ylätasolta aina suorittavaan tasoon asti. Työturvallisuus on vietävä osaksi organisaation kaikkea toimintaa ja päätöksentekoa. Asenteet on saatava työturvallisuustyölle myönteisiksi kaikilla tasoilla.

Tehokkaimpien keinojen löytämisessä ja viemisessä käytäntöön riittää tutkijoilla ja kouluttajilla tehtävää. Tässä tehtävässä Työsuojelurahaston ja sen kumppanin Työturvallisuuskeskuksen roolit ovat avainasemassa. Merkittävimmät ratkaisut tehdään työpaikoilla paikallisesti. Valtakunnan tason organisaatioiden tehtävä on tukea monipuolisin keinoin paikallista työpaikka- ja yksilötason toimintaa.

Arvoisat kuulijat,

Ajankohtainen haaste on myös tutkimus- ja kehittämiskonsortioiden tekeminen erilaisia hankkeita varten. Kansallisten rahoitusohjelmien lisäksi erityisesti monet EU:n rahoituslähteet edellyttävät jo hakemusvaiheessa nimettäviä monikansallisia toteuttajien verkostoja. Koska täällä on tänään koolla näin arvovaltainen ja asiantunteva yleisö, haluan esittää pohdittavaksi sellaisia keinoja, joilla voitaisiin vahvistaa konsulttien, kouluttajien ja tutkijoiden osaamista keskinäiseen verkottumiseen ja siten yhteisiin hankkeisiin valmistautumiseen. Erityisesti yksittäisten konsulttien ja pienten organisaatioiden mahdollisuudet isoissa hankkeissa ovat liian vähäiset. Näille tahoille pitäisi suunnata systemaattisesti sellaista valmennusta ja opastusta, joka parantaisi niiden valmiuksia osallistua yhteisiin hankkeisiin joko keskenään tai yhdessä isompien kumppaneiden kanssa.

Olen vakuuttunut, että pienten organisaatioiden osaamisen ja toimintaedellytysten vahvistaminen ei ole pois suuremmilta tutkimus- ja kehittämisorganisaatioilta. Samalla luotaisiin aikaisempaa laajempaa innovaatiopohjaa työelämän kehittämiseen ja laajennettaisiin alueellisesti kontaktipintaa yhä useampien työpaikkojen saamiseksi työelämän kehittämistoiminnan piiriin.

Työsuojelun ja laajemminkin työelämän kehittämisen alueella olemme ministeriössä kokeneet suureksi haasteeksi tutkimukseen ja pilottihankkeisiin liittyvien hyvin toimintatapojen juurruttamisen pysyvällä tavalla käytäntöön. Maassamme toteutetaan lukuisia hankkeita, joissa yleensä syntyy toimivia ratkaisuja ja kehittämisen apuvälineitä - ns. kehittämisen työkaluja. On tärkeää, että  mahdollisimman usein löydetään ja nimetään  jokin taho huolehtimaan näiden työvälineiden jatkokehittelystä. Alueelliset konsulttiverkostot voisivat hyvin toimia tällaisina kehittämisen tukiorganisaatioina. Kehittämisen työkalu vaatii omistajan, joka huoltaa sitä ja edistää sen käyttöä. Kyse on siis pitkäjänteisemmästä asiasta kuin vain tutkimustiedon välittömästä hyödyntämisestä.

Hyvät  kuulijat,

Globaali taloudellinen tilanne ja muut nopeat muutokset elinkeinoelämässä ja yhteiskunnassa luovat haasteellisen tilanteen työhyvinvoinnin edistämiselle. Haasteet koskevat työllisyysastetta, ikääntyneiden pitämistä työelämässä ja nuorten työnsaantimahdollisuuksia. Taloudellisesti heikentynyt tilanne vaikuttaa niin yrityksiin kuin julkiseen sektoriin.

Juuri tällaisissa haastavissa tilanteissa työelämän ja tuottavuuden pitkäjänteinen kehittäminen on erityisen tärkeää yksilön, organisaation ja koko yhteiskunnan kannalta. Sosiaali- ja terveysministeriö pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan siten, että työelämän hyvät toimintatavat vahvistuvat ja uudistuvat sekä väistämättömät ikävät ratkaisut osataan ja halutaan hoitaa mahdollisimman hyvin kaikkien osapuolten kannalta. Toimimalla taitavasti ja kunnioittavasti vahvistamme yksilöiden, organisaatioiden ja yhteiskunnan osaamista ja valmiuksia tulevia kasvun vuosia varten. Meidän on myös säilytettävä sitä sosiaalista pääomaa, joita organisaatioihin ja niiden yhteistyöverkostoihin on syntynyt. On muistettava, että irtisanottu henkilö kertoo vuosikausia kokemuksiaan työpaikoista. Onko hän positiivinen vai negatiivinen mainos, riippuu paljon organisaation ja esimiesten toiminnasta ja kunnioittavasta käyttäytymisestä.

Hyvät kuulijat,

Valtakunnan tasolla eri järjestöt on saatava mahdollisimman laajasti mukaan tukemaan omien jäsenkuntiensa toimintatapojen kehittymistä. Työturvallisuuden parantamisessa tarvitsemme yhteiskunnan eri osa-alueiden laajaa osallistumista. Työmarkkinatahojen pitkäjänteinen toiminta on hyvä esimerkki siitä, miten erilaisia intressejä ja ratkaisuja voidaan sovittaa yhteen toimenpiteiden valmistelussa ja toimeenpanossa. Nykyajan moninaistuva yhteiskunta edellyttää myös uusien tahojen - esimerkiksi kolmannen sektorin toimijoiden - kytkemistä mukaan työelämän ja tuottavuuden sekä kansalaisten hyvinvoinnin kehittämiseen.

Monet kansalaisjärjestöt ja elinkeinoelämän järjestöt - yrittäjäjärjestöt mukaan lukien - sekä julkisen hallinnon eri yksiköt voisivat omilla vastuu- ja osaamisalueillaan edistää aikaisempaa voimakkaammin työikäisen väestön hyvinvointia ja organisaatioiden menestystä. Vastaavasti työelämän toimijat voisivat asiantuntemuksellaan edistää kansalaisten terveyttä ja turvallisuutta myös työn ulkopuolella ilman että panostus puhtaasti työhön liittyviin asioihin heikkenee.

Arvoisat kuulijat,

Lopuksi haluan korostaa hyviä kokemuksiamme Työsuojelurahaston työstä ja yhteistyöstämme sen kanssa. Lukuisia ovat ne keskustelut, joissa organisaatioidemme edustajat ovat pohtineet toteutettavia ohjelmia ja hankkeita tai laajoja tutkimustoiminnan linjauksia. Yhteistyö on ollut tuloksellista. On saatu syntymään hankkeita, ohjelmia sekä tutkimustoimintaa linjaavia julkaisuja. Näin kansakunnan rajallisia resursseja on saatu suunnattua tehokkaasti.

Henkilöt ovat vaihtuneet 30 vuoden kuluessa, mutta yhteistyö on jatkunut saumattomasti.

Toivomme ja uskomme, että hyvä yhteistyö Työsuojelurahaston sekä sosiaali- ja terveysministeriön ja muun valtionhallinnon kesken jatkuu tulevinakin vuosina ja löytää myös uudenlaisia muuttuviin oloihin soveltuvia käytännön toimintatapoja.

Vielä kerran lämpimät onnittelut juhlivalle Työsuojelurahastolle.