Ministeri Hyssälä: Sosiaali- ja terveyspolitiikka on valintojen asia
Valintojen maailmassa on uskallettava uida myös vastavirtaan, mutta valinnoilla on oltava väestön luottamus. Sosiaali- ja terveyspolitiikka, kuten politiikka muutenkin, on valintojen tekemistä. Suuret valinnan kysymykset liittyvät mm. kansallisen politiikan ja EU-politiikan yhteensovittamiseen, maailmanlaajuisesti talouden ja kansallisen päätöksenteon suhteisiin sekä ihmisten omien arvostusten muuttumiseen. Eettiset ja moraaliset näkökohdat terveydenhuollon priorisoinnissa, vanhusten huollossa, vammaispalveluissa ja lasten huolenpidossa ovat myös tämän päivän haasteita, sanoi peruspalveluministeri Liisa Hyssälä puhuessaan Sosiaali- ja terveysturvan päivillä Kokkolassa perjantaina 8. elokuuta .
Sosiaali- ja terveyspolitiikan perusrakenne on tulevaisuudessakin julkisen sektorin varassa ja pääosin verorahoitteisesti rahoitettava. Uusi toimintaympäristö edellyttää lisää toimijoita ja lisäosaamista. Pidän tärkeänä, että kenttä on avoin ottamaan vastaan järjestöjen tarjoaman lisäpanoksen ja erityisosaamisen. Samoin on tärkeää, että tuemme sosiaali- ja terveysalan yrittäjien toimintamahdollisuuksia. Yksi esimerkki tästä on budjetissakin oleva avaus palvelusetelien käyttöön ottamisesta kotipalveluissa.
Kansallisen sosiaali- ja terveyspolitiikantoimintaympäristö on muuttumassa. Euroopan yhdentyminen ei tapahdu yksinomaan kaukana Brysselissä. Me joudumme jatkuvasti miettimään, miten pidämme kiinni kansallisesta päätösvallasta ja olemme samalla aidosti mukana eurooppalaisessa yhdentymiskehityksessä. Valinnat koskevat järjestelmiemme verorahoitteisuutta vs. vakuutusluonnetta, rakennammeko universaaleja järjestelmiä vai tarveharkintaisia. Paljon keskustelua on käyty asumisperusteisuudesta ja ansiosidonnaisuudesta sosiaaliturvassa. Taustalla ovat koko ajan EU:n perustaan kuuluvat periaatteet rajojen yli kulkevasta vapaasta tavaroiden, palvelujen ja työvoiman liikkuvuudesta. Unionia on kehitettävä sekä jäsenvaltioiden että kansalaisten yhteisönä. Pidämme tärkeänä, ettei unioni ole vain talousyhteisö, vaan myös ihmisten yhteisö. Sosiaali- ja terveyspolitiikan alueella on monia tärkeitä periaatteellisia kysymyksiä, joita ei ole vielä ratkaistu ja joissa joudumme miettimään omia kansallisia ja ylikansallisia valintojamme.
Sosiaalisen vastuun kantaminen ei ole vain sosiaali- ja terveyspolitiikan asia. Talouspolitiikka säätelee olennaisella tavalla sosiaali- ja terveyspolitiikan valintoja. Kansanterveyttä koskevia valintoja tehdään parhaillaan erittäin kovien paineiden ristitulessa. Veroratkaisuilla voi olla ennen kokemattomia seurauksia terveyteen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Viittaan tällä mm. alkoholipolitiikkaan ja tupakkapolitiikkaan. kulutusta ja elämäntapoja koskevat arvostukset ja tottumukset säätelevät terveyteen liittyviä tekijöitä. Työilmapiiri, työtahti ja koko työpolitiikka vaikuttavat vahvasti myös terveyden tasoon. Ympäristöä, liikennettä ja asumista koskevat ratkaisut ovat sekä sosiaalisen että terveydellisen kehityksen kannalta tärkeitä.
Se että pyrkimys on pitkällä tähtäyksellä lisätä kuntien valtionosuuksia on tärkeä viesti myös kunnille. Valtion pyrkimyksenä on nyt taata kunnille mahdollisuus pitkäjänteiseen talouden suunnitteluun. Valtio korvaa myös uudistusten aiheuttamat menetykset kunnille, kuten verotulomuutoksissa on nyt tehty. Kunnilta odotetaan selkeää viestiä siitä, että kansallisesti tärkeisiin hankkeisiin varataan rahaa ja että sosiaali- ja terveydenhuollon keskeisiin puutteisiin tartutaan nyt.
Alkoholipolitiikka on hyvä esimerkki siitä, kuinka terveydelliset ja sosiaaliset kysymykset riippuvat monista asioista. Nyt käsillä olevat veroratkaisut ovat ulkoisten olosuhteiden pakottamia, mutta tason päätämme itse ja seuraukset kannamme itse. Veropäätöksillä säätelemme keskeisesti sosiaali- ja terveyspoliittisia kysymyksiä. Yhteistä säätelyä tarvitaan silloin, kun ilmiöt eivät muutoin pysy hallinnassa.