Ministeri Hyssälä: Arkiliikunnalla parempaa kansanterveyttä
Väestön liikkumaan saaminen terveytensä kannalta riittävästi edellyttää arkiliikkumiseen panostamista. Siihen voidaan parhaiten vaikuttaa yhdyskuntasuunnittelulla ja kunnissa. Väestön liian vähäinen liikunta, ylipainoisuuden lisääntyminen ja tyypin 2-diabeteksen voimakas kasvu ovat uhka suomalaisten terveydelle ja maamme terveydenhuollolle, sanoi peruspalveluministeri Liisa Hyssälä vastaanottaessaan terveysliikuntaselvityksen 17.1. Helsingissä.
Kansalaisten arkiliikkumisen vähentyminen on huolestuttava kehityssuunta. Pelkästään liian vähäisen liikunnan arvioidaan aiheuttavan jopa 400 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset ja diabeteksen hoitokustannusten kohdalla puhutaan vielä suuremmista summista.
Arkisten tilanteiden hyödyntäminen fyysisesti aktiivisella tavalla on enemmistölle suomalaisista mahdollista ja edullista. Erityisesti lapsia ja nuoria tulee kannustaa liikkumaan riittävästi. Kauppa-, koulu- ja työmatkojen kulkeminen jalan tai pyörällä toisi jo monelle riittävän päivittäisen liikunta-annoksen. Kevyen liikenteen väylät ovat suomalaisten tärkein liikuntapaikka, joten niiden kunto ja väyläverkoston kattavuus ja turvallisuus ovat ratkaisevan tärkeitä arkiliikunnan edistämisessä.
Hyssälän mukaan tulee jatkaa lähivuosina myös sitä kehittämistyötä, jota tähän mennessä on tehty esimerkiksi päiväkotien liikuntamahdollisuuksien lisäämisessä, koulupihojen kohentamisessa sekä työyhteisöliikunnan lisäämisessä. Myös erityisryhmien liikuntamahdollisuuksien kohentamiseen ja ikääntyneiden lihasvoiman parantamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Ministeri Hyssälä toivoo, että nykyisen periaatepäätöksen jatkoksi laadittaisiin uusi valtioneuvoston periaatepäätös terveysliikunnasta. Siinä tulee korostaa entistä enemmän arkiliikunnan roolia ja toisaalta lähiliikuntaympäristöjen merkitystä kaikkien ikä- ja väestöryhmien arkiliikunnan mahdollistamisessa. Erityisesti tulee panostaa terveysliikunnan aseman parantamiseen kunnissa, sillä ne ovat ratkaisevassa asemassa asukkaidensa liikkumismahdollisuuksien kohentamisessa.
Kuntia tulee edelleen kannustaa luomaan liikkumiseen kannustavia lähiympäristöjä sekä ottamaan liikunta paremmin huomioon kaavoituksessa ja maankäytön suunnittelussa. Ministeri Hyssälän mielestä heikommassa asemassa olevilla väestöryhmillä tai liikunnasta syrjäytyvillä ihmisillä tulisi olla yhtä hyvät mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen kuin muillakin kansalaisilla. Terveysliikunnan aseman vahvistaminen on huomioitava myös kunta- ja palvelurakenteen uudistamisen yhteydessä.