Ministeri Hyssälä: Aasian katastrofin uhrien jälkihoidossa tarvitaan sujuvaa yhteistyötä
Aasian katastrofin uhrit ja heidän lähipiirinsä tarvitsevat Suomessa jatkossakin monenlaista tukea, erityisesti psykososiaalisen tuen tarve on suuri. Jatkohoidossa on erityisen tärkeää, että terveydenhoito ja sosiaalitoimi tekevät sujuvasti yhteistyötä. Vastuun sairaanhoidosta ja psykososiaalisesta tuesta kantaa kunnallinen terveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalihuolto, joilla kaikilla on toimivat kriisisuunnitelmat. Tärkeä tuki löytyy myös lähimmäisistä ja järjestöistä. Kriisityöhön on nyt varattava riittävästi aikaa ja voimavaroja. Valtio osallistuu kriisihoidon kustannuksiin ja sosiaali- ja terveysministeriö asettaa valtakunnallisen asiantuntijaryhmän tukemaan kuntia psykososiaalisen kriisiavun järjestämisessä, sanoi peruspalveluministeri Liisa Hyssälä Lääkäripäivien avajaisissa sunnuntaina 9. tammikuuta Helsingissä.
Alkanut vuosi on terveydenhuollossa muutosten aikaa. Hoidon järjestämisen enimmäisaikoja koskevat lainsäädäntömuutokset tulevat voimaan maaliskuussa. Silloin potilas saa yhteyden terveyskeskukseen välittömästi arkisin virka-aikana. Käytännössä tämä tarkoittaa puhelinneuvonnan järjestämistä. Kun potilas saa asiantuntevan ja kokeneen henkilön ohjeet puhelimitse, niin ”turhat” terveyskeskuskäynnit jäävät pois. Olennaista on, että palvelun antajan ammattitaito on hyvä ja tietosuojakysymykset ovat kunnossa.
Jos potilas tarvitsee hoitoa, hänen tulee päästä lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolle viimeistään kolmantena arkipäivänä yhteydenotosta. Osa terveyskeskuksista toimii jo nyt näin. Monissa terveyskeskuksissa on ongelmia hoitamattomien lääkärinvirkojen kanssa. Näitä vaikeuksia ei ole syytä aliarvioida. Tavoite on kuitenkin palvelujen uudistaminen ja entistä kevyempien palvelumuotojen käyttöönotto, jolloin nykyisellä henkilöstöllä voidaan hoitaa enemmän potilaita. Suurin muutos meillä on edessä asennepuolella.
”Hoitotakuun” onnistumismahdollisuuksia on epäilty. Olen tietoinen siitä, että työtä on tehtävä lujasti. Mutta miksi emme onnistuisi siinä, missä lähes kaikki läntisen Euroopan maat ovat jo onnistuneet. Meidän lääkäri- ja sairaanhoitajaresurssimme ovat yhtä hyvät kuin muuallakin Euroopassa. Terveydenhuollon rahoitus on viime vuosina kasvanut selvästi yleistä kustannusten nousun tasoa runsaammin. Valtion rahoitus on kasvanut sadalla miljoonalla eurolla vuodessa. Terveydenhuollon rahoitus bruttokansantuoteosuutemme on jo lähellä kahdeksaa prosenttia, kun se alimmillaan oli 6,8 prosenttia.
Täydennyskoulutus on työnantajan velvollisuus
Viime vuoden alussa tulivat voimaan säännökset, joilla turvataan terveydenhuoltohenkilöstön täydennyskoulutus. Täydennyskoulutus on pääsääntöisesti hoidettu hyvin. Puutteita on ilmennyt pienissä yksiköissä, joissa koulutukseen pääsy on ollut vaikeaa henkilökuntapulan vuoksi.
Lääkäreiden täydennyskoulutuksen järjestäminen on viime aikoina ollut paljon esillä. Lääketeollisuus on vuosikymmenten ajan osallistunut merkittävällä tavalla lääkäreiden täydennyskoulutukseen. Lääketeollisuuden lääkäreille järjestämien koulutustapahtumien tulee olla koulusta, ei vapaa-ajan aktiviteetteja. Näitä pelisääntöjä on syytä selkiyttää edelleen. Yksittäinen työntekijä ei saa ottaa vastaan ulkopuolisen tahon koulutustukea. Sitä voi sen sijaanvastaanottaa sairaala tai terveyskeskus, jonka esimiehet päättävät siitä, kuka koulutukseen osallistuu. Sairaanhoitopiirien ohjeet, Kuntaliiton suositus, lääketeollisuuden ohjeet sekä lääkelakiin tehdyt muutokset selkiyttävät asiaa.
Täydennyskoulutus on ensisijaisesti työnantajan eikä ulkopuolisten tehtävä. Kunnat tai kuntayhtymät voivat päätyä sellaiseenkin ratkaisuun, että ne hoitavat työntekijöittensä täydennyskoulutuksen kokonaan omalla kustannuksellaan. Tämän turvaamiseksi valtiovalta antaa viime vuoden alusta lukien kunnille vuositasolla valtionosuutta 12,8 miljoonaa euroa terveydenhuollon täydennyskoulutukseen.