Ministeri Huovinen kriisityön päivillä
(muutosvarauksin)
Hyvät kuulijat, arvoisat kriisityön ammattilaiset!
Äkillisten, järkyttävien kokemusten jälkeen noin kaksi kolmasosaa ihmisistä selviytyy ilman ulkopuolista asiantuntija-apua, omin voimin ja läheistensä tuella. Selviytymisemme polut ja keinot ovat yksilöllisiä. Enemmistö ihmisistä löytää oman polkunsa, joka ei johda kriisin ja järkytyksen lukkiutumiseen vaan toipumiseen. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että monien tapahtumien jälkeen hyvin suuri joukko ihmisiä tarvitsee tukea ja apua. Myös me sosiaali- ja terveysalan kentällä ja hallinnossa toimivat ihmiset.
Järkytysten kohtaaminen on osa elämää. Elämään kuuluu myös tuen saaminen ja autetuksi tuleminen. Kaikilla ei kuitenkaan ole lähiomaisia tai muuta sosiaalista verkostoa, jolta saisi tukea. Joskus traumaattinen tapahtuma on koskenut koko perhettä tai laajempaa yhteisöä, jolloin läheistukeen ei voi turvata. Kun ajatellaan maassamme tapahtuneita monia suuronnettomuuksia ja muita paljon kriisityötä edellyttäneitä tapahtumia, kuten kouluampumisia tai Hyvinkään ampumistapahtumaa, lastensuojelun alalla tapahtuneita järkyttäviä tapauksia, aiemmin Konginkankaan bussionnettomuutta tai hiljattaista Jämijärven lento-onnettomuutta, on järkyttävää huomata, miten liian usein juuri lapset, nuoret ja nuoret aikuiset ovat tapahtumien uhreja. On muistettava että lapset ja nuoret ovat aina erityisen huomion ja suojelun tarpeessa.
On hyvin perusteltua, että lasten ja nuorten asiat ovat kriisityön päivien teemana. Toimiva ja vaikuttava psykososiaalinen tuki edellyttää monien toimijoiden yhteistoimintaa. Juuri lasten, nuorten ja nuorten perheiden kohdalla korostuu, että terveydenhuollon, sosiaalihuollon, kirkon, järjestöjen ja muiden on toimittava kiinteässä yhteistyössä.
Viestintään ja median kanssa toimimiseen liittyvät kysymykset ovat psykososiaalisessa tuessa tärkeitä. On kuitenkin muistettava, että lasten ja nuorten kohdalla kriisiviestintään liittyy erityisiä haasteita. Tiedotusvälineet tekevät hyvää työtä antaessaan tilannekuvaa tapahtumista. Mutta varsinkin aiempina vuosina on yksittäisten tiedotusvälineiden toimesta voinut tapahtua myös ylilyöntejä ja järkyttävän tapahtuman uhrien kärsimystä lisäävää toimintaa, kuten mm. THL:n tutkimukset ovat osoittaneet. Kehittämistoimet, joissa yhtenä innoittavana vaikuttavana tekijänä on ollut Tuusulan Jokelan koulun oppilaiden tekemä adressi, ovat kuitenkin tuottaneet tulosta. Suomalaisten tiedotusvälineiden toimintaa viimeaikaisissa onnettomuuksissa voitaneen pitää vastuullisena, uhreja kunnioittavana ja myös kriisityötä arvostavana. Tilanne voi kuitenkin muuttua. Esimerkiksi sosiaaliseen mediaan liittyy erityiskysymyksiä, jotka nekin korostuvat lasten ja nuorten kohdalla. Hienoa, että myös nämä kysymykset ovat kriisityön päivien aiheena.
Meillä on ilo ja kunnia näillä päivillä, kuten edellisillä Kriisityön päivillä, saada ulkomainen arvostettu asiantuntija, suomalais-norjalainen psykologi Freja Ulvestad-Kärki, taas osallistumaan päiviin. Hän koordinoi Norjan 22.7.2011 terroritekojen psykososiaalista jälkihuoltoa ja siitä tehtävää seurantatutkimusta. Hän tuntee Norjan auttamisjärjestelmän ja terroritekojen jälkeiset tukitoimet, ja hänellä on paljon annettavaa myös meidän järjestelmämme kehittämiseksi. Kiitos siitä jo etukäteen.
Suomessa olemme saaneet lähes ensi käden tietoja Norjan terroritekojen tapahtumista ja auttamistoimista siellä. Tapahtumien jälkeen Suomi oli yksi niistä tahoista, jolta pyydettiin tukea auttamistoimien arviointiin. Olemme samalla saaneet arvokasta tietoa omien kehittämistoimiemme taustaksi. Kun Norjan auttamistoimia peilattiin Suomen järjestelmään, ja arvioitiin vastaavan terroriteon seurauksia ja mahdollisia toimia Suomessa, kävi ilmi selväksi se tosiasia, että sosiaali- ja terveydenhuollolla on merkittävä rooli turvallisuustoimijoiden yhteistyössä. Hallitus linjasikin iltakoulussaan 5.1.2013 että sosiaali- ja terveydenhuollon asemaa keskeisenä turvallisuusviranomaisena tulee vahvistaa.
Hyvät kuulijat!
Te kaikki olette tärkeitä ja keskeisiä toimijoita kriisien sattuessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoina sekä järjestöjen ja seurakuntien toimijoina olette lähellä. Meidän tulee pysyä lähellä avun tarvitsijoita. On tärkeää kehittää osaamista ja jakaa kokemuksia menetelmistä auttaa. On otettava vastuu siitä, että kehitämme kykyä johtaa ja koordinoida auttamistoimia. On varmistettava että kaikille avun tarvitsijoille tarjotaan apua. Myös niille, jotka sitä eivät jaksa tai osaa pyytää.
Hyvät kuulijat,
Valtiovallan puolesta haluan kiittää Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä, Helsingin, Vantaan ja Espoon sosiaali- ja kriisipäivystyksiä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa, Suomen Punaista Ristiä sekä Sotilaslääketieteen Keskusta siitä, että olette yhteistyössä ministeriön kanssa järjestämässä tätä seminaaria.
Hyvät kriisityön toimijat! Te teette arvokasta työtä!
Toivotan teille antoisia seminaaripäiviä ja arvokkaita oppimisen kokemuksia!
Verkostoitukaa ja voimaantukaa yhdessä ja muistakaa huolehtia omasta jaksamisestanne. Vahvinkin auttaja tarvitsee toisten apua ja akkujen lataamista. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi illalla VN juhlahuoneistoon.