Ministeri Huovinen Itsemääräämisoikeuslaki - keskustelutilaisuudessa
(muutosvarauksin)
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat,
Oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä yhdenvertaisuuteen ovat perustuslaissa säädettyjä, kaikille kuuluvia oikeuksia. Joudumme kuitenkin aivan liian usein kuulemaan vahvalla lääkityksellä rauhoitetuista vanhuksista ja lukittujen ovien takana pidetyistä kehitysvammaisista. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellun itsemääräämisoikeuslain lähtökohtana on vahvistaa itsemääräämisoikeuden ja muiden perustavaa laatua olevien oikeuksien toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollossa erityisesti niiden ihmisten osalta, jotka sairautensa tai vammansa vuoksi ovat haavoittuvassa asemassa.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa joudutaan päivittäin tilanteisiin, joissa rauhaton, sekava tai väkivaltainen asiakas tai potilas vaarantaa käytöksellään oman, tai jonkun toisen ihmisen terveyden tai turvallisuuden. Henkilökunta joutuu tällaisissa tilanteissa rajoittamaan asiakkaan tai potilaan itsemääräämisoikeutta tai muita oikeuksia, jotta asiakas tai potilas voi saada tarvitsemansa hoivan tai hoidon. Toisinaan rajoitustoimenpiteet ovat välttämättömiä henkilökunnan tai muiden asiakkaiden tai potilaiden turvallisuuden takaamiseksi. Vaikka perusoikeuksien rajoittaminen näissä tilanteissa on välttämätöntä, lainsäädännöstä puuttuvat suurelta osin säännökset, jotka turvaisivat asiakkaiden ja potilaiden oikeuden hyvään hoitoon ja hoivaan, sekä henkilökunnan oikeuden työturvallisuuteen.
Lain tarkoituksena on tukea asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta, sekä ehkäistä ennalta ja vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Itsemääräämisoikeuslaissa ei ensisijaisesti ole kysymys yksittäisissä tilanteissa sallituista tai kielletyistä rajoitustoimenpiteistä. Kyse on laajemmasta ja kokonaisvaltaisesta asiakkaan ja potilaan perusoikeuksien ja ihmisarvon huomioon ottamisesta maamme sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä.
Lain toimeenpano edellyttää muutoksia niin toiminnan ja tilaratkaisujen suunnittelussa, henkilöstön perehdytyksessä ja täydennyskoulutuksessa, kuin käytännön työmenetelmissäkin. Lain tavoitteena on luoda sellaiset toimintatavat ja olosuhteet, että rajoitustoimenpiteiden käyttöön jouduttaisiin turvautumaan mahdollisimman harvoin. Rajoitustoimenpiteiden käytön tulee perustua lakiin. Valittujen toimenpiteiden pitää olla tarkoitukseensa sopivia ja oikein mitoitettuja. Aina on valittava mahdollisimman vähän rajoittava keino.
Itsemääräämisoikeutta pyritään vahvistamaan myös sääntelemällä aikaisempaa tarkemmin rajoitustoimenpiteitä koskevista asiakirjamerkinnöistä, oikeussuojakeinoista ja valvonnasta. Laki lisää niin asiakkaiden ja potilaiden, kuin henkilöstönkin oikeusturvaa täsmentämällä sallitun ja kielletyn toiminnan rajat.
Itsemääräämisoikeuslaki tulee tarpeeseen. Sitä koskeva kirjaus on nykyisessä hallitusohjelmassa, mutta lakiin tähtäävä selvitystyö aloitettiin sosiaali- ja terveysministeriössä jo 2000-luvun alussa. Kun työryhmä asetettiin sosiaali- ja terveysministeriössä elokuussa 2010, toimeksianto kattoi siinä määrin laajan kokonaisuuden, että valmistelu jaettiin viiteen alatyöryhmään. Kaikkiaan valmisteluun on osallistunut kymmeniä asiantuntijoita. Valmistelun kuluessa on kuultu kansalaisia otakantaa.fi -palvelussa, järjestetty useita kuulemistilaisuuksia sekä seminaari ja pyydetty ehdotuksesta kirjallisia lausuntoja. Työtä ei siis ole tehty pelkästään työryhmissä.
Julkisen vallan velvollisuutena on edistää perusoikeuksien toteutumista. Vallitseva oikeustila ei kaikin osin vastaa Suomen perustuslakia ja maamme ihmisoikeussitoumuksia. On ensiarvoisen tärkeää, että itsemääräämisoikeuslaki ja eräät siihen liittyvät lainmuutokset saatetaan viivytyksettä voimaan. Vasta sitten voimme esimerkiksi ratifioida YK:n odottamassa olevan vammaissopimuksen.
Lopuksi haluan nostaa näkyvästi esiin kulmakiven, johon tämä lainsäädäntö perustuu: itsemääräämisoikeuden vahvistaminen kaikissa tilanteissa. Tavoitteena on vahvistaa ja edistää jokaisen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan ja potilaan oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, oikeutta määrätä itse omasta elämästään ja olla oman elämänsä subjekti.
Kiitos.