Piispa Hintikka: kirkko puolustaa köyhiä ja katsomusten vapautta

Lapsistrategian keskeinen tavoite pitäisi kirkon mukaan olla lapsiperheköyhyyden vähentäminen. – On tärkeää katsoa, kenen taskuun kansan yhteinen taloudellinen kasvu menee. Tämä tarkoittaa lapsiperheiden voimakasta priorisointia verovaroin, sanoo piispa Kaisamari Hintikka.

Luterilainen kirkko on perinteisesti ollut suurin lapsityötä tekevistä kolmannen sektorin toimijoista.

– Kirkko kohtaa edelleen erittäin laajasti sekä suomalaiset perheet että lapset ja nuoret eri toimintamuotojensa kautta, sanoo Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka.

Seurakuntien edullinen toiminta on lapsia ja nuoria vahvistavaa ja ongelmia ennaltaehkäisevää. Se tarjoaa henkireiän ja vertaistukea myös vanhemmille.

– Kävin lapseni kanssa pari vuotta seurakunnan perhekerhossa, vuoroin puolisoni kanssa. Tällaiset toimintamuodot ansaitsisivat vaikka jonkun mielenterveysseuran valtionpalkinnon! Ainakin oma tarpeeni puhua muiden kanssa oli tuolloin mielettömän suuri, Hintikka toteaa.

Autetaan köyhiä pois oravanpyörästä

Kirkko on jo useiden hallitusten aikana lobannut ja tehnyt vaikuttamistyötä köyhyyden vähentämiseksi. Perheiden köyhyys ja huono-osaisuus näkyvät etenkin diakoniatyössä ja kirkon avustusrahastoon saapuvissa hakemuksissa. Erityisen vakavia seurauksia köyhyydestä on lapsille.

– Jos lapsi saa taloudellisesti riittävän turvatun tuen elämälleen, hän saattaa päästä perheensä ongelmien oravanpyörästä pois, eikä tarvitse yhteiskunnan tukea tulevaisuudessa, Hintikka sanoo.

Kirkon mukaan lasten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että yhteiskunta takaa riittävästi ammatillista apua perheiden vaikeuksiin. Lapsistrategiaan olisi Hintikan mukaan kirjattava myös tavoite neuvola- ja perhevalmennusten kaltaisten matalan kynnyksen tukimuotojen turvaamisesta, jotta voidaan ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä ja vaikeuksia tulevissa ihmissuhteissa.

Satsataan kouluun ja harrastuksiin

– Koulutus on yksi tie pois köyhyydestä ja syrjäytyneisyydestä, Kaisamari Hintikka sanoo.

Peruskoulussa köyhyys aiheuttaa ongelmia muun muassa tietotekniikan ja urheiluvälineiden hankkimisessa.

Köyhyys saattaa jopa estää hakeutumisen toisen asteen koulutukseen, jossa opintoihin liittyviä tarvikkeita on hankittava itse. Toisen asteen maksuttomuus antaisi köyhien perheiden lapsille mahdollisuuden opintoihin ja auttaisi pääsemään elämässä eteenpäin.

– Toisen asteen koulutuksesta täytyisi tehdä maksutonta, lukion oppikirjoja myöten, Hintikka kiteyttää kirkon toiveen lapsistrategialle.

Köyhien perheiden lapsilla ei ole kylliksi mahdollisuuksia harrastaa ilman ulkopuolista tukea. Kirkon yksi tavoite lapsistrategiaan on ”harrastustakuu” tai vastaava lasten vapaa-ajan toimintaa mahdollistava tukimuoto.

– Lasten harrastusten tukeminen on hyvä keino ehkäistä syrjäytymistä. Harrastus ei ole kasvavalle lapselle mikään ylimääräinen ylellisyys. Se tarjoaa onnistumisen kokemuksia, jotka kantavat ja ovat satsauksia koko loppuelämään.

Uskonto loistaa poissaolollaan

Kaisamari Hintikka kiinnittää huomiota yhteen lapsistrategian pohjatyöhön ja Lapsen aika -raporttiin liittyvään puutteeseen, joka avautuu kirkon näkökulmasta.

– Uskonto loistaa  paperista poissaolollaan. On erikoista, ettei katsomukselliseen puoleen viitata kuin vähäisesti YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen osalta.

YK:n linjauksen mukaisesti yhteiskunnassamme tulee tunnustaa jokaisen lapsen oikeus ja vapaus uskontoon tai katsomukseen.

Kirkko katsoo, että uskonnolla ja katsomuksella on merkittävä rooli ihmisen identiteetin muodostumisessa.

– Lapsistrategiassakin voitaisiin käsitellä uskonnon positiivista roolia. Uskonto tai katsomus on kuitenkin osa monien ihmisten normaalia elämää. Se on myönteisessä mielessä yksi hyvän elämän rakennuspuu, Hintikka huomauttaa.

Katsomuksia on opittava kunnioittamaan

Suomessa vallitsee lakiin kirjattu positiivinen uskonnonvapaus. Se tarkoittaa vapautta harjoittaa kunkin omaa uskontoa tai katsomusta, piispa muistuttaa.

– Koulussa pitää tarjota oman uskonnon opetusta, jossa oppilaat saavat tietoa siitä traditiosta, uskonnosta tai vakaumuksesta, mihin ovat kasvaneet, Kaisamari Hintikka sanoo.

Uskonnon opetus sisältää paljon tietoa myös muista uskonnoista kuin omasta.

– Katsomusaineiden välilläkin voidaan käydä koulussa monipuolista vuoropuhelua. Näin lapset oppivat ymmärtämään, mitkä arvot ovat toisille tärkeitä tai pyhiä.

Hintikan mukaan hyvät vuorovaikutustaidot sekä kokemukset eri tavalla ajattelevista ihmisistä auttavat lasta kohtaamaan toiset ihmiset arvostaen.

Hintikan mukaan kirkon tavoitteena lapsistrategiaan onkin yhteiskunnan tuki ja lupa uskontojen ja katsomusten näkymiseen sekä niiden väliseen dialogiin.

Kirkko voi tarjota lapsille tukea ja turvaa

Ennen kuin Kaisamari Hintikka valittiin vuonna 2018 piispaksi hän teki työuransa kirkon kansainvälisissä tehtävissä, viimeksi Sveitsin Genevessä Luterilaisen Maailmanliiton kakkosjohtajana.

Siitä näkökulmasta hän toteaa, että esimerkiksi monet YK-järjestöt ovat oivaltaneet uskonnon ja kirkon arvon ja roolin ihmisten auttajana ja tukijana.

– Uskonto on niitä asioita, jotka edustavat kriisien keskelle joutuneille ihmisille pysyvyyttä ja jatkuvuutta elämässä, esimerkiksi niille, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotiseuduiltaan. Oma tuttu uskonnollinen yhteisö luo turvaa ja resilienssiä, kykyä selviytyä traumaattisista tilanteista.

Uskonto on lukuisten lasten ja aikuisten elämässä merkittävä tekijä, joka vahvistaa ihmisten jaksamista ja selviytymistä vaikeista vaiheista eteenpäin ja ylöspäin, piispa summaa.

– Uskonto ja kirkko ovat myös lapsille monin tavoin tukea ja turvaa luovia elementtejä.

– En tarkoita, että uskontoa pitäisi tarjota ratkaisuna köyhille lapsiperheille, vaan sitä että yhteiskunnassamme tunnustettaisiin yhä uskonnon merkitys ja arvostettaisiin sitä, miten se pitää ihmisiä ja yhteisöä kasassa.

Artikkelisarjassa haastatellaan eri alojen asiantuntijoita lapsiystävällisemmän Suomen rakentamiseksi.