Olli Luukkainen ehdottaa: Koulupolun alusta nelivuotinen kokonaisuus

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen muodostaisi peruskoulun alkuluokista ja esiopetuksesta kokonaisuuden, jossa olisi 5–9-vuotiaita lapsia sen mukaan, miten he kehittyvät. Luukkaisen mielestä esiopetuksen laajentaminen viisivuotiaisiin ja varhaisten kouluvuosien uudistamisen pitäisi olla lapsistrategian keskeisiä tavoitteita.

Olli Luukkaisesta tuli kirvesmies vasta aikuisena. Kädentaitojen myöhäinen kukkaan puhkeaminen auttaa häntä ymmärtämään, miksi Suomen koulujärjestelmä pitää uudistaa.

Luukkaisen perämetsissä asuvan perheen isä oli kätevä käsistään. Opettaja lähetti Ollin tekemään halosta kirveen vartta. Poika sai aikaan tuotoksen, joka kelpasi tuskin vasaran varreksi.

Se nolotti. Mutta nuoren Ollin oppivuodet käsityöläisenä olivat vasta alussa.

- Myöhemmin tein huonekaluja. Opin puutyöt vasta paljon vanhempana, sanoo Luukkainen, joka ansaitsee leipänsä Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtajana.

Omat kokemukset eivät ole riittävä syy uudistaa Suomen mainetta niittänyttä peruskoulua. Tutkimukset ovat. Ihmiset kehittyvät eri tahtiin, eikä tahtieroissa ole välttämättä kyse lahjakkuuseroista. Oppimiseen vaikuttavat yksilöllinen kehitystahti ja kotitausta niin vahvasti, että peruskoulua pitää jatkuvasti kehittää ottamaan erot huomioon.              

- Opettajan urastani on aikaa, mutta siihen aina törmäsin, miten isoja kehityserot voivat saman ikäisillä lapsilla olla.  Kehityskulut ovat hyvin yksilöllisiä. Yksi missä se näkyy, on lukemaan oppiminen. Kun se napsahtaa, se tapahtuu kahden viikon sisällä, hän sanoo.

Perhetaustan merkitys nyt liian suuri

Luukkaisen mielestä esiopetuksen laajentamisen viisivuotiaisiin ja varhaisten kouluvuosien uudistamisen tulee olla lapsistrategian keskeisiä tavoitteita.

Syrjäytymiskierteen alkupäähän tarvitaan nyt sitä estäviä kunnon panostuksia

- Lapsistrategian keskeisenä juttuna pitää olla sen havaitseminen, että sillä, minkälaiseen perheeseen sattuu syntymään, on fataaleja seurauksia. Syrjäytymiskierteen alkupäähän tarvitaan nyt sitä estäviä kunnon panostuksia. Lapsistrategioita voi tehdä vaikka minkälaisia, mutta jos tätä herkkyysvaihetta ei tunnisteta, kaikki muut ratkaisut ovat likipitäen turhia, Luukkainen sanoo.

Varhaisten vuosien merkitys on Luukkaisen mukaan tullut salonkikelpoiseksi. Nyt ymmärretään, että viisivuotias on kaikkein herkimmillään oppimaan. Silloin luodaan lapsen elämisen taitoja, turvallisuuden tunnetta, itsensä tuntemista ja itseluottamusta.

Erittäin laajasti ja yksimielisesti ollaan sitä mieltä, että panostus 4–6-vuotiaisiin lapsiin on kaikkein tuottavin sijoitus osaamiseen.

- Erittäin laajasti ja yksimielisesti ollaan sitä mieltä, että panostus 4–6-vuotiaisiin lapsiin on kaikkein tuottavin sijoitus osaamiseen. Tämä pitää huomioida niin, että esiopetus varhennetaan alkamaan jo kaikilla viisivuotiailla. Silloin kodin perhetausta ei olisi mahdollista kielteistä kierrettä käynnistävä tekijä. On paljon sekä kantasuomalaisia että maahanmuuttajataustaisia lapsia, jotka hyötyvät koulupolun alun muuttamista tasa-arvoisemmaksi.

Esiopetus aloitetaan nyt kuusivuotiaana. Noin joka viides 5-vuotiaista jää varhaiskasvatuksen ulkopuolelle. Varhaiskasvatukseen osallistutaan Suomessa heikommin kuin muissa EU-maissa. Ulkopuolelle jäävät muita useammin matalasti koulutettujen ja pienituloisten vanhempien lapset.

Nelivuotinen koulupolun alku

Luukkaisen ehdottamaan muutokseen kuuluisi olennaisesti, että kouluvuosien alkupäätä ajatellaan pidempikestoisena kokonaisuutena. Kaksi ensimmäistä esiopetusvuotta ja perusopetuksen kaksi ensimmäistä vuotta olisivat yksi kokonaisuus, jonka sisällä lapsi saa kehitysvaiheensa mukaista opetusta.

- Kehittyminen on hyvin yksilöllistä. Tässä mallissa otetaan yksilölliset erot huomioon. Esiopetusryhmä aloittaa yhtenäisenä, mutta sisältöjä eriytetään sitä mukaa kun lapset kehittyvät omaan yksilölliseen tahtiinsa.

Luukkainen sanoo, että muutos ei ole niin suuri kuin ehkä kuvittelisi.

- Ikäerot voivat olla jo nyt hyvin suuria sen mukaan, oletko syntynyt vuoden ensimmäisenä vai viimeisenä päivänä. Samalla luokalla voi lapsilla olla vuosi ikäeroa, hän sanoo.

Nelivuotisesta kokonaisuudesta voivat nopeimmin omaksuvat oppilaat edetä alle neljässä vuodessa, toiset voivat käyttää siihen myös hieman enemmän aikaa. Ne, jotka tarvitsevat esimerkiksi erityistukea, pienryhmiä, tai apua puheen ja motoristen taitojen oppimisessa, saavat sitä erityisesti tässä vaiheessa. Eteenpäin mennään toiselta luokalta, kun oppisisällöt on omaksuttu.

Lapset saavat kehityskauden mukaista opetusta. Samalla kouluun menon lykkäämiseen liittyvä leima poistuu niiltä, jotka kehittyvät hitaammin.

Kouluista palvelukampuksia

Malli vaatii yhteistyötä päiväkodeilta ja ala-asteilta. Luukkaisen mielestä tämä ei suoraan edellytä suuria investointeja koulurakennuksiin, mutta erilaisia palveluita on järkevää tuoda saman katon alle.

- Tulevaisuuden koulutustarjonnan laadun turvaaminen edellyttää kampusmaisia kokonaisuuksia. Siellä voisi olla peruskoulu, varhaiskasvatus, kirjastot ja vanhustenhoito samassa kokonaisuudessa, Luukkainen sanoo.

Myös vapaa sivistystyö ja kansalaistoiminta voisivat tulla mukaan kampuksille. Seniorit ja lapset kohtaisivat harrastusten äärellä.

- Kokonaisuus jossa osat hyödyttävät toinen toistaan on se suunta. Kokonaisuuden osia voivat olla esimerkiksi kuraattorit, psykologit ja liikuntapalvelut. Nuorisopalveluillekin on sijaa, Luukkainen sanoo.

Palveluiden kokoaminen on Luukkaisen mielestä järkevää, koska lasten määrä vähenee ja muuttoliike keskittää ihmisiä kaupunkeihin.

***

Jos saisin päättää…

Sarjassa ohjausryhmän jäsenet kertovat, minkä yhden asian he nostaisivat Lapsistrategiaan.