Valtiosihteeri Kostiainen: Kilpailutuspolitiikka ei saa vaarantaa sosiaali- ja terveyspoliittisia tavoitteita
Suomalaisten omasta mielestä työnjako Suomessa julkisen sektorin tuottamien sosiaali- ja terveyspalveluiden, yksityisten palvelujen ja järjestöjen tuottamien palvelujen kesken on toiminut melko hyvin. Suomen palvelujärjestelmä sosiaali- ja terveydenhuollossa on ollut kansainvälisten vertailujen mukaan kustannustehokas laadusta tinkimättä. Parantamisen varaa silti on. On vaarallista tuudittautua pelkästään nykyisten rakenteiden säilyttämiseen ja puolustamiseen. Hyvin toimivia ratkaisuja ei kuitenkaan pidä hylätä, jos ei ole takuita uusien mallien paremmuudesta, valtiosihteeri Leila Kostiainen sanoi HyväSuomi 2020 ohjelman verkostoseminaarissa Espoossa 30. lokakuuta.
Kostiaisen mukaan ostopalvelusopimusten yleistyessä tuotteistaminen on onnistuneen kaupan ehto. Ostajan täytyy tietää, mitä hän ostaa ja myyjän, mitä hän myy. Tuotteistamista tarvitaan hankintakilpailuissa, palveluiden hinnan määrittelyssä, laadun arvioinnissa sekä tehokkuus- ja taloudellisuusvertailuissa. Tuotteistaminen on yksinkertaisesti tehtävän työn tekemistä näkyväksi.
Tuotteistamiseen voi liittyä myös vaaroja, valtiosihteeri huomautti. Palvelurakenne voi kehittyä suuntaan, jossa helposti tuotteistettaville palveluille muodostuvat toimivat markkinat, mutta vaikeasti tuotteistettavat osat jäävät palveluitta. Järjestöt ja julkinen sektori joutuvat pohtimaan omaa palvelutuotantoaantästä näkökulmasta. Milloin on järkevää lähteä kilpailemaan tuotteistetuilla palveluilla markkinoille ja milloin palvelut voidaan toteuttaa muilla tavoin, esimerkiksi verovaroin?
Kostiainen varoitti, että kilpailupolitiikalla ei saa vaarantaa sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden toteuttamista. Yhden palveluiden tuottamismallin varaan nojautuvat ratkaisut tuskin tuottavat parasta tulosta, vaan tarvitaan eri mallien yhdistelmiä. Julkisen hyvinvointivastuun tulee kuitenkin aina olla julkisella vallalla, hän sanoi.
EU:n kilpailulainsäädännössä on lähdetty siitä, että palvelun tuottajan yhtiömuoto tai omistajuusrakenne ei oikeuta erityiskohteluun. On samanarvoista, kuka tuottaa palvelun, kunhan palvelu pelaa. Yleishyödyllisyyden määrittely kytketään itse palveluun, ei sen tuottajaan. Nämä säännöt ohjaavat nykyisin myös Raha-automaattiyhdistyksen toimintaa.