Työ- ja toimintakyvyn vahvistaminen tärkeää sosiaaliturvaa uudistettaessa
Sosiaaliturvauudistus kytkeytyy läheisesti sosiaali- ja terveydenhuollon, kuntoutuksen ja työvoimapalvelujen uudistuksiin. Uudistusten yhteisenä tavoitteena on myönteinen muutos ihmisen elämäntilanteessa ja toimintakyvyssä, olemassa olevan työkyvyn hyödyntäminen ja parantaminen sekä tätä kautta työllistymisen tai työhön paluun mahdollistaminen tarvittavalla tuella.
Sosiaaliturvakomitea tunnisti jo kautensa alkuvaiheessa, että työikäisten sosiaaliturvan yhtenä keskeisenä ongelmana ovat sellaiset pitkittyneet etuuksien maksukaudet, joiden aikana etuuden saaja ei saa tarvitsemiaan työ- ja toimintakykyä parantavia palveluja oikea-aikaisesti tai lainkaan. Tällaisia etuuksia voivat olla esimerkiksi sairauspäiväraha, määräaikainen työkyvyttömyyseläke eli kuntoutustuki, työmarkkinatuki sekä vailla ensisijaista etuutta oleville maksettava toimeentulotuki. Ohjautuminen esimerkiksi ammatilliseen, lääkinnälliseen tai sosiaaliseen kuntoutukseen tai mielenterveys- ja päihdepalveluihin on usein riittämätöntä.
Työkyvyn heikennyttyä sosiaaliturvan monimutkaisuus tuo omat haasteensa työhön paluun ja työllistymisen tukemiseen. Etuutta saavan ihmisen näkökulmasta etuuksien erilaiset työkyvyttömyysmääritelmät voivat heikentää ennakoitavuutta. Esimerkiksi henkilö, jonka työkyky on heikentynyt, joutuu sairauspäivärahakauden päätyttyä siirtymään työttömyysetuudelle, jos oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen ei muodostu. Etuuksien nivelkohdissa on kuitenkin vaarana, että palveluketjut katkeavat tai palvelujen tarjoamiseen tulee häiriöitä.
Toisaalta työttömyysetuuden saaja ei työkyvyttömäksi joutuessaan välttämättä hae sairauspäivärahaa, jolloin sairauspäivärahakauteen kytketty kuntoutustarpeen ja -mahdollisuuksien selvittäminen ei käynnisty. Eri etuuksissa on myös erilaiset säännökset ansiotulojen sovittamisesta yhteen etuuden kanssa, ja nämä säännökset voivat olla puutteellisia. Osatyökykyisyystilanteissa tämä voi heikentää etuuksien kannustavuutta osa-aikaiseen ansiotyöhön.
Lisäksi Suomen järjestelmälle tyypilliset määräaikaiset työkyvyttömyyseläkkeet voivat lisätä pysyvälle eläkkeelle suuntautumista enemmän kuin päivärahatyyppiset etuudet. Siksi on hyvä tarkastella niiden maiden kokemuksia, joissa työkyvyttömyysetuusjärjestelmiin on tehty rakenteellisia uudistuksia, erityisesti uudistusten vaikutuksista pidemmällä aikavälillä.
Etuuksien ja palveluiden tulee vastata ihmisten elämäntilanteisiin ja tarpeisiin
On tärkeää, että ihmiset ohjautuvat etuuksille ja palveluihin, jotka vastaavat heidän elämäntilanteitaan, työ- ja toimintakykyään ja palvelutarpeitaan. Työkyvyn heikennyttyä toimeentulo on turvattava, jotta henkilöllä on mahdollisuus toipua ja kuntoutua rauhassa, ilman huolta taloudellisesta selviämisestä. Myös etuuskauden aikana on varmistettava esimerkiksi tarkistuspisteiden kautta ohjautuminen palvelutarpeen arviointiin ja palveluihin. Ennakoitava ja joustava toimeentuloturva mahdollistaa palveluihin osallistumisen sekä motivoi ja kannustaa kokeilemaan työhön paluuta tai uutta työtä omien voimavarojen mukaan.
Etuudensaajien ohjaus ja osallistuminen tarvittaviin palveluihin edistävät suuntautumista takaisin työelämään esimerkiksi kuntoutuksen tai uudelleen koulutuksen kautta. Työkyvyttömyyden sijaan huomiota tulisi kiinnittää olemassa olevan työkyvyn hyödyntämiseen ja vahvistamiseen työpaikan, työterveyshuollon ja ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteiden tuella. Työhön paluun ja työllistymisen tukemiseksi tarvitaan myös työn muokkausta ja nykyistä monimuotoisempaa työelämää. Nuorten toiminta- ja opiskelukyvyn haasteisiin vastaamisessa keskeisiä ovat yksilölliset, valmentavat palvelut, jotka tukevat nuoren omatoimisuutta ja omien valintojen tekemistä sekä vahvistavat aktiivista osallistumista koulutus- ja työelämäpolulla.
Työ- ja toimintakyvyn haasteisiin vastaamisessa keskeistä yhteisesti jaettu tavoite
Sosiaaliturvakomitea ehdottaa välimietinnössään, että työkykyyn ja työkyvyttömyyteen liittyviä etuuksia tulisi yksinkertaistaa ja joustavoittaa. Samalla on varmistettava, että lainsäädäntö tukee työ- ja toimintakyvyn ylläpitämistä ja parantamista sekä olemassa olevan työkyvyn hyödyntämistä. Myös työmarkkinatuen toimivuutta ja uudistamistarpeita tulisi selvittää tilanteissa, joissa työmarkkinoille pääsy tai niille palaaminen on vaikeutunut.
Etuuksien uudistamisen ohella tarvitaan palvelujen oikea-aikaisen saatavuuden ja vaikuttavuuden vahvistamista. Sosiaaliturvauudistus kytkeytyy läheisesti sosiaali- ja terveydenhuollon, kuntoutuksen ja työvoimapalvelujen uudistuksiin. Yhteisenä tavoitteena on myönteinen muutos ihmisen elämässä ja toimintakyvyssä, olemassa olevan työkyvyn hyödyntäminen ja parantaminen sekä tätä kautta työllistymisen tai työhön paluun mahdollistaminen tarvittavalla tuella.
Keskeistä työ- ja toimintakyvyn haasteisiin vastaamisessa on, että yhteisesti jaettu tavoite on selkeä ja siihen tähdätään asiakkaan ja eri toimijoiden yhteistyössä. Ihmisen kannalta merkityksellistä on oikeus ansiotyöhön, joka tarjoaa mahdollisuuden olla osana työyhteisöä ja yhteiskuntaa omien voimavarojen mukaisesti ja turvaa toimeentuloa paitsi työikäisenä myös myöhemmin vanhuuseläkeiässä.
Liisa Siika-aho, sosiaaliturvakomitean varapuheenjohtaja, sosiaali- ja terveysministeriö
Antti Koivula, pääjohtaja, Työterveyslaitos
Sosiaaliturvakomitean välimietintö julkaistiin 16.3.2023. Välimietintö sisältää komitean 31 ehdotusta tuleville hallituksille sosiaaliturvan uudistamiseksi sekä linjaukset komitean toisen kauden työlle.