Lissabonin sopimus vahvistaa EU:n sosiaalisia tavoitteita

Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan unionin toiminnassa on otettava yhä enemmän huomioon sosiaaliseen suojeluun ja ihmisoikeuksiin liittyviä arvoja ja tavoitteita. Sopimuksella vahvistettiin myös EU:n päätöksentekokykyä ja lisättiin demokratiaa ja päätöksenteon avoimuutta.
"Sosiaalipolitiikasta, terveydenhuollosta ja julkisista palveluista linjaukset tehdään edelleen kansallisesti, mutta ajan myötä vaikutukset myös niihin lisääntynevät", sanoo neuvotteleva virkamies Merja Huovinen STM:n kansainvälisten asioiden yksiköstä.

Lissabonin sopimus tuli voimaan joulukuun alusta 2009, kun kaikki EU:n 27 jäsenmaata olivat ratifioineet sen.

Lissabonin sopimuksella vahvistettiin perusarvoja EU:n perussopimuksissa ja selvennettiin tavoitteita, joita unioni edistää kaikessa toiminnassaan. Unionin pitää ottaa toiminnassaan huomioon riittävä sosiaalinen suojelu, sosiaalisen syrjäytymisen torjunta ja ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. EU edistää näitä perusarvoja myös EU:n ulkoisessa toiminnassa.

"Unioni määritteli itsensä arvoyhteisönä. Arvot eivät ole pelkkää sanahelinää, vaan niillä on oikeudellisia vaikutuksia. Arvot voivat olla unioniin liittymisen ehto, tai jos jäsenmaa rikkoo vakavasti unionin perusarvoja, silläkin voi olla seuraamuksia", Merja Huovinen sanoo.

"Sukupuolten tasa-arvo on myös yksi unionin perustana olevista arvoista. Lisäksi perusoikeuskirjasta on nyt tullut oikeudellisesti sitova. Sen mukaan sukupuolten tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla työelämä ja palkkaus mukaan lukien."

Yhteistyön mahdollisuuksia lisää

Lissabonin sopimus ei laajenna EU:n toimivaltaa sosiaalipolitiikassa. Jäsenmaat päättävät itse sosiaaliturvajärjestelmästään ja terveydenhuollostaan. Sen sijaan sopimus lisää jäsenmaitten mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä sosiaalipolitiikassa ja terveydenhuollossa. Yhteistyön keinot muistuttavat jo käytössä olevia avoimen koordinaation keinoja: parhaiden käytäntöjen vaihtoa, lausuntojen pyytämistä ja EU:n yhteisten indikaattoreiden kehittämistä.

Kansanterveyden suojelemiseksi sopimus antaa uusia välineitä. Unioni sai toimivaltaa vastata rajat ylittäviin terveysuhkiin. Se voi säätää kannustustoimenpiteitä rajat ylittävän terveysuhan seurannasta, hälytyksestä ja torjunnasta.

Kansanterveyden suojelemiseksi voidaan sopia yhteisistä alkoholin ja tupakan käyttöä vähentävistä kannustustoimista, jotka eivät edellytä kansallisen lainsäädännön mukauttamista. Jo Suomen puheenjohtajakaudella vuonna 2006 EU:lle luotiin alkoholistrategia, jossa alkoholia käsiteltiin kansanterveyskysymyksenä. Aiemmin yhteisötasolla alkoholia oli käsitelty lähinnä maatalous-, verotus-, sisämarkkina- tai kauppakysymyksenä.

Lääkkeitä ja lääkinnällisten laitteita koskevia säädöksiä voidaan nyt tehdä myös kansanterveysperusteisesti. Aiemmin säädökset olivat vain sisämarkkinaperusteisia.

Huovinen muistuttaa, että sosiaali- ja terveysasioissa EU:n tuomioistuin on merkittävä toimija. Sen päätökset ovat perustuneet EU:n sisämarkkinoiden vapaata liikkuvuutta koskeviin oikeuksiin, jos sovellettavaksi tulevaa sosiaali- ja terveysasioiden lainsäädäntöä ei ole ollut. Tämänkin vuoksi voi ainakin joissakin tilanteissa olla järkevää luoda EU-tasoista lainsäädäntöä myös sosiaali- ja terveysalalla.

Esimerkiksi terveysministerineuvostossa pohditaan parhaillaan, onko parempi määrittää direktiivillä potilaiden oikeudesta hakeutua hoitoon toiseen maahan ja hoidon korvauksista, kuin että tuomioistuin ottaa erikseen kantaa jokaiseen tapaukseen sisämarkkinoiden vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien perusteella.

EU-osaamista on parannettava

Lissabonin sopimus vahvisti EU:n päätöksentekokykyä ja päätöksenteosta tuli avoimempaa: EU:n parlamentin asema vahvistui. Jäsenmaiden ja unionin toimivaltajakoa tarkistettiin. Eurooppa-neuvostolle eli valtionpäämiesten kokouksille tuli pysyvä puheenjohtaja, siitä tuli perustamissopimuksessa mainittu toimielin ja se voi tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä. EU:sta tuli myös tehokkaampi ulkosuhdetoimija, kun se sai yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan korkean edustajan. Paraikaa ollaan EU:lle perustamassa ulkosuhdehallintoa.

Nyt myös päätöksiä voidaan tehdä määräenemmistöllä yhä enemmän.

Merja Huovinen ottaa esimerkiksi Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan. Suomi ei voisi enää yksin estää sellaisen direktiivin hyväksymistä, joka laajentaisi Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan oikeutettujen piiriä.

"Meidän pitää hakea luovasti uusia liittolaisia ajamaan kanssamme yhdessä meille tärkeitä asioita. Meidän pitää myös osata vaikuttaa oikeaan aikaan oikeassa paikassa."

"EU:n toimijoiden määrän lisääntyminen, yhteistyön tiivistyminen ja vaikuttamisen merkityksen kasvaminen edellyttää suomalaisilta parempaa EU:n prosessien tuntemusta, seuraamista ja EU-osaamista. Erityisesti yhteistyö Euroopan parlamentin kanssa on yhä tärkeämpää parlamentin aseman vahvistuttua. Tarvitsemme lisää voimavaroja EU-työhön", Huovinen toteaa.

"Esimerkiksi ulkosuhdehallinto on uudenlainen toimija, johon kaikilla aloilla pitää olla hyvät yhteydet. Sen käsiteltäväksi voi tulla myös sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevia asioita."

Merja Moilanen