Rokotteet käyttöön tiukan seulan kautta
Suomen kansallinen rokotusohjelma tarjoaa suojaa 11 tautia vastaan. Rokotevalinta on aina pitkän ja moniportaisen asiantuntija-arvioinnin tulos. "Valintakriteereitä on pääpiirteissään kolme: ehkäistävän sairauden aiheuttaman tautitaakan on oltava merkittävä, rokotteen on oltava riittävän turvallinen ja taloudellisen panostuksen on oltava kohtuullinen suhteessa terveyshyötyyn", tiivistää ylilääkäri Taneli Puumalainen.
Valintaprosessi käynnistyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL), jonka yksi tehtävä on seurata tartuntatautien ja uusien rokotteiden kehitystä. Arvio siitä, onko uuden rokotteen käyttö perusteltua meillä, tehdään THL:n asettamassa kansallisessa rokotusasiantuntijaryhmässä (KRAR). Sen ohella asiaa voi vielä tutkia oma rokotekohtainen työryhmänsä, joka selvittää kyseisen taudin aiheuttamaa taakkaa ja arvioi rokotuksen mahdollisia vaikutuksia. Selvitystyö vie usein vuodesta kahteen.
Asiantuntijat eivät ole suositelleet rokotusohjelmaan esimerkiksi hepatiitti B -rokotetta, sillä viruksen aiheuttama tautitaakka on Suomessa pieni ja painottuu suppeaan ryhmään.
"Voi olla, että jos kaikki rokotettaisiin, haitat olisivat hyötyjä suuremmat", Puumalainen perustelee.
Jos KRAR päätyy suosittelemaan rokotetta, asia siirtyy tartuntatautien neuvottelukuntaan, joka on valtioneuvoston asettama sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaelin. Jos sekin kannattaa rokotteen käyttöönottoa, tulee poliittisen päätöksenteon vuoro.
"Päättäjät joutuvat vertaamaan rokotteen vaikutusta kansanterveyteen muiden terveydenhuollon toimien tuloksiin. Toteutettavaksi valitaan asiat, joista oletetaan koituvan eniten hyötyä."
Valtio maksaaTartuntatautilain mukaan valtio hankkii rokotteet ja jakaa ne kunnille, jotka huolehtivat rokottamisesta. Suurin osa rokotuksista annetaan lapsille neuvolakäyntien yhteydessä. Niiden lisäksi terveyskeskuksissa rokotetaan erilaisia riskiryhmiä ja puolustusvoimissa on oma rokotusohjelmansa varusmiehille. Rokotukset ovat saajalleen ilmaisia.
Rokotusohjelmat ovat samansuuntaisia kaikissa EU-maissa, mutta monessa maassa niiden rahoitus perustuu vakuutuksiin. Puumalainen näkee valtion rahoituksessa monia etuja.
"Valtio voi kilpailuttaa rokotteiden hankinnan, jolloin hinta putoaa yleensä alle puoleen apteekkien tukkuhinnoista. Lisäksi rokotusohjelma tavoittaa hyvin koko väestön. Jos rokotteet tulisivat sairausvakuutuksen piiriin - kuten joskus on ehdotettu - apteekkihinta varmaan laskisi, mutta hinnasta voisi silti tulla este pienituloisille vanhemmille".
Säilyykö ymmärrys?Suomessa rokotuskattavuus on erittäin hyvä. Jos influenssarokotus jätetään pois laskuista, noin 98 prosenttia lapsista on suojattu kansalliseen ohjelmaan kuuluvin rokotuksin. Rokotusohjelma suojaa suomalaisia myös monilta ulkomailla liikkuvilta taudeilta.
"Monet eivät esimerkiksi tiedä, että Euroopassa pitkään kestänyt tuhkarokkoepidemia on vienyt tuhansia ihmisiä sairaalaan ja vaatinut myös kuolonuhreja. Epidemia on yrittänyt rantautua tännekin, mutta hyvä rokotuskattavuutemme on estänyt sen."
Puumalaisen mielestä meillä on vielä tallella ymmärrystä tartuntatautien vaarallisuudesta. Vanhempi väestö muistaa, miten sota-aikana ihmisiä kuoli kurkkumätäepidemiaan ja miten vielä 1960-luvulla vihurirokko saattoi sokeuttaa lapsia tai tuhkarokko johtaa kuolemaan. Tämä ymmärrys on kuitenkin vaarassa kadota.
"Rokotukset ovat olleet niin tehokkaita, että monet taudit ovat käytännössä hävinneet täältä. Kun hyöty ei ole enää ilmeinen, mutta rokotuksiin toisinaan liittyvät haitat näkyvät, ihmisten into suojan hankkimiseen voi vähentyä."
Vaikka Suomen hyvä rokotuskattavuus suojaa myös rokottamattomia estäessään epidemioiden leviämisen, globaalissa maailmassa se ei riitä. Vanhempiin voi Puumalaisen mielestä vedota vaikkapa sillä, että lapset todennäköisesti matkustavat aikanaan ulkomaille.
"Suuressa osassa maailmaa rokotustilanne on paljon täkäläistä huonompi, joten epidemioita esiintyy enemmän. Kun ihmisellä ei ole aiemmasta sairastumisesta saatua suojaa eikä rokotusta, hän altistuu tartunnalle."
Paula Mannonen