Sote-uudistus rakentuu pala palalta

Pitkän ja mutkikkaan sote-uudistuksen viimeisin linjaus syntyi Petteri Orpon vetämässä työryhmässä toukokuun alussa. "Tulos on poliittinen kompromissi eikä ehkä vastaa kaikkiin ongelmiin ja haasteisiin, mutta se on selvästi askel oikeaan suuntaan", sanoo osastopäällikkö Kirsi Paasikoski.

Orpon ryhmän esityksen mukaan sote-palveluja voivat jatkossa järjestää kunnat, perustason alueet ja sote-alueet. Jokainen sote-alue kuuluu yhteen viidestä perustettavasta erityisvastuualueesta (erva). Kaikki kunnat rahoittavat palveluja, mutta ne järjestetään enimmäkseen vastuukuntamallilla.

Uudistus on maallikolle hankala pala hahmotettavaksi, minkä Paasikoski sanoo ymmärtävänsä hyvin. "Kyseessä ei tosiaan ole helppo kokonaisuus. Kun joitakin asioita on työryhmän paperissa vielä ilmaistu vähän kryptisesti, mekin joudumme miettimään ja avaamaan sen sisältöä."

Ministeriössä laaditaan parhaillaan uudistukseen liittyvää väliraporttia, joka valmistuu kesäkuun loppuun mennessä, ja joka toimitetaan sitten kunnille jakoselvitysten pohjaksi. Paasikosken mukaan tässä vaiheessa pohditaan neljää aihepiiriä.

"Raportissa käsitellään peruspalveluja, vastuukunnan asemaa ja tehtäviä, ervaan ja yliopistosairaaloihin liittyvää kokonaisuutta ja sitä, miten raha jatkossa kulkee kuntien välillä. Syksyllä virkamiesvalmisteluun tulevat sitten muun muassa henkilöstökysymykset ja terveydenhuollon tiloihin ja muuhun kuntien omaisuuteen liittyvät asiat."

Sote-uudistuksen taustalla on ollut huoli siitä, että nykyinen palvelujärjestelmä ei pysty vastaamaan ikääntyvän väestön tarpeisiin etenkään pienissä kunnissa. Paasikosken mielestä uusi malli parantaa tilannetta monin tavoin.

"Perusterveydenhuollossa järjestämisvastuun siirtyminen vähintään 20 000 asukkaan kunnille tuo toivottua vahvuutta. Nyt meillä on paljon pieniä toimijoita, mutta suuremmat yhteenliittymät selviävät paremmin sekä palveluiden järjestämisestä että niiden tuotannosta.  Myös hankintoihin ja kilpailutukseen saadaan näin enemmän kaivattua osaamista.

Uudistuksen toivotaan lisäävän myös julkisen sektorin vetovoimaa työnantajana. "Moniammatillisen yhteistyön lisääntyminen ja kollegiaalisen tuen mahdollisuus ovat tärkeitä motivaatiotekijöitä. Ne toteutuvat paremmin vahvoissa kuin pienissä yksiköissä."

Yksi vaikea suomalainen terveysongelma - suuret sosioekonomiset terveyserot - ei Paasikosken mielestä ratkea pelkästään sote-uudistuksella."Selkeämpi lääke olisi puuttua monikanavarahoitukseen, koska se synnyttää eroja työterveys- ja yksityisiä palveluja käyttävien ja terveyskeskusasiakkaiden välille. Rahoitus ei kuitenkaan kuulu tähän pakettiin. Välillisesti uudistus vaikuttaa terveyseroihin lisäämällä julkisen terveydenhuollon laatua ja siihen kohdistuvaa luottamusta."

Nykyiseen terveyspalvelujärjestelmään on usein viitattu himmelirakennelmana, mutta tarkoittaako esimerkiksi sairaanhoitopiirien korvaaminen sote-alueilla vain olkien uudelleenjärjestelyä?

Paasikosken mukaan kyse ei ole pelkästä nimenmuutoksesta. "Ervan koordinoivan roolin avulla on tarkoitus päästä eroon päällekkäisyyksistä ja kilpavarustelusta. Jatkossa palveluketjua pystytään katsomaan nykyistä paremmin kokonaisuutena, mikä on tärkeää niin taloudellisesti kuin palvelujen laadun kannalta."

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä koskeva laki on tarkoitus saada eduskunnan käsiteltäväksi keväällä 2014 ja voimaan seuraavan vuoden alusta. Sairaanhoitopiirit lakkautetaan siirtymäkauden jälkeen vuonna 2016 ja sote-alueet taas käynnistävät toimintansa vuoden 2017 alussa.

Poliittisesti sote-uudistus on ollut vaikea, koska siinä kajotaan vahvaan kunnallisen itsehallinnon perinteeseen. "Sosiaali- ja terveyssektori vie puolet kuntien resursseista. Mahdollinen päätäntävallan väheneminen näiden varojen suhteen on tietysti iso asia", Paasikoski pohdiskelee. Muutosvastarintaa voi hänen mielestään vähentää muun muassa aktiivisella tiedotuksella.

"Meillä on suunniteltava tarkkaan, miten kuntiin saadaan riittävästi tietoa laista ja sen toimeenpanoon liittyvistä asioista."

Paula Mannonen