Taloutta ei pidä tuijottaa vuosi kerrallaan

Lokakuun alussa sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkönä aloittavalla Päivi Sillanaukeella riittää haasteita. Taloustilanne on tiukka, minkä vuoksi sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen pitäisi olla entistä tehokkaampaa. Päällekkäisten asioiden tekeminen kuitenkin syö monissa organisaatioissa työn tuottavuutta.

Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavana apulaiskaupunginjohtajanakin toimineen Sillanaukeen mukaan yksi eriarvoistumisen syy on se, että palvelujärjestelmät ovat eri kunnissa eritasoisia. Hän kantaa huolta myös väestön ikääntymisen mukanaan tuomista haasteista: siitä, kuinka työssä olevien elinikäistä työssäoloaikaa saataisiin pidemmäksi ja toisaalta siitä, miten ne, jotka eivät syystä tai toisesta työllisty, saataisiin mukaan, muuten he syrjäytyvät. On myös paljon mahdollisuuksia, jotka jätetään käyttämättä, kun toimintatavat eivät tue yhteistyötä ja ihmisten omaa osallistumista.

Sillanaukeen mukaan STM:llä on tarvittavia työkaluja ongelmien ratkaisemiseksi. Osaamista pitäisi vain hyödyntää, ennen kaikkea yhteistyössä eri ministeriöiden kesken. Yhteen hiileen puhaltaminen edellyttää tekoja myös kunnissa.

"Ihmisten pitäisi kantaa enemmän vastuuta toistensa hyvinvoinnista. Ajatellaan nyt vaikka nuorten syrjäytymistä. Yhteiskunta ei voi olla kenenkään vanhempi, mutta tukea pitää saada silloin, kun sitä tarvitaan."

Uuden kansliapäällikön mielestä ministeriöiden pitäisi myös työskennellä enemmän yhdessä, eikä tehdä päätöksiä vain omista lähtökohdistaan. Kaiken pitäisi Sillanaukeen mukaan tähdätä sellaiseen yhteiskuntaan, joka on paitsi ekologisesti ja taloudellisesti, mutta ennen muuta sosiaalisesti kestävä.

"Osaamista on, mutta sitä ei hyödynnetä niin hyvin kuin voitaisiin. Tarvitaan enemmän hallinnonalojen yhteistyötä, esimerkiksi laajoja kansallisia ohjelmia ja parempaa verkottumista."

Sillanaukee antaa kritiikkiä valtion budjetin laatimiselle. Hänen mukaansa taloutta ajatellaan liikaa muutaman vuoden periodeissa, kun pitäisi miettiä, mitä kukin ratkaisu tarkoittaa pitkällä tähtäimellä. Uusi kansliapäällikkö muistuttaa, että 90-luvun laman aikaan säästettiin ongelmien ehkäisyssä ennakolta ja sosiaalisen hyvinvoinnin turvaamisessa. Tästä maksamme hintaa edelleen.

"Nyt tehtävällä palvelurakenneuudistuksella on kauaskantoiset seuraukset. Päätöksenteossa pitää ottaa huomioon tuottavuuden näkökulma yhtenä tärkeänä periaatteena. Moninkertaiseen ja monimutkaiseen palvelujärjestelmään meillä ei ole varaa."

"On tärkeää varmistaa myös, että henkilöstöllä on hyvät valmiudet tehdä työtä ja oikeat työvälineet sen tukena. Myös palvelujen laadun on oltava hyvä ja palvelut on järjestettävä asiakasta kuunnellen. Meidän on myös varmistettava, että Suomessa voidaan jatkossakin tehdä korkeatasoista tutkimusta."

Sillanaukeen mielestä sosiaali- ja terveysministeriötä pidetään täysin perusteetta pelkkänä kulueränä, joka syö kaikki rahat, mitkä sille vain annetaan.

"STM ei ole mikään pehmoministeriö. Täällä tehdään isoja, kaikkia ihmisiä koskevia päätöksiä, yhteiskuntakuntapolitiikan kovaa ydintä. Asiantuntemustamme kannattaisi käyttää päätöksenteossa laajemminkin."

Keskenään ristiriitaiset lait aiheuttavat paljon turhaa työtä. Lisäksi osa päivittämistä vaativista laeista on ollut kiireellisiä 90-luvulta lähtien. Sillanaukeen mukaan olisikin paikallaan tehdä vaikuttavuusarviointi siitä, mitä lainsäädäntötyössä kannattaisi tehdä mahdollisimman pian, jotta tuottavuutta saataisiin parannetuksi.

"Taloutta ei saada välttämättä kestävämmäksi vähentämällä henkilöstöä valtionhallinnosta. Jos esimerkiksi lakien säätäminen venyy, se aiheuttaa kunnille merkittäviä kustannuksia", Sillanaukee selvittää.

Hänen mukaansa kannattaisi katsoa hallinnonalojen rajojen yli, mitkä asiat yhteiskunnassa vaativat korjaamista ensimmäisenä.

Kaikki uudistusideat eivät kuitenkaan välttämättä johda entistä parempaan lopputulokseen, Sillanaukee muistuttaa. Lainvalmistelun pitäisi hänen mukaansa perustua yhä enemmän tutkittuun tietoon, vaikutusten arviointiin ja läpinäkyvyyteen.

Oma-aloitteisuuttakin tarvitaan.

"Ei riitä, että saadaan joku yksittäinen kehittämisidea. Pitää katsoa vaihtoehdot ja miettiä tarkkaan, mikä tie vie parhaiten haluttuun lopputulokseen. Kaikki hyvätkään ideat eivät välttämättä ole edes toimeenpantavissa vaikkapa eri säädösten ristiriitaisten tavoitteiden takia."

Tiina Tuominen