Uusi lapsiasiavaltuutettu haluaa eriarvoistumisen kuriin

"Perhetausta määrittelee liian paljon lapsen tulevaisuuden näkyä", sanoo toukokuussa lapsiasiavaltuutettuna aloittanut Tuomas Kurttila.

Sanojen takana piilee missio. Kurttila haluaa eriarvoistumisen kuriin. Se on hänen mukaansa suurin haaste lapsiasiavaltuutetun tehtävissä.

Todisteeksi Kurttila antaa tilastoja: yhdeksän prosenttia lapsista kuului vuonna 2012 pienituloisiin perheisiin, syvästä köyhyydestä kärsii noin 30 000 lasta.

"Yhteiskunnan päätökset eivät saa syventää tätä kuilua. On luotava työtä ja toimeentuloa huoltajille, on pidettävä hyvää huolta peruspalveluista ja on tunnistettava varhaisemmin lapsen kehityksen viivästymiä."

 "Meidän on kannettava enemmän huolta lapsista, jotka elävät köyhyydessä."

Kurttilan mukaan eriarvoistuminen vaarantaa lapsen mahdollisuuksia kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Tällöin voidaan menettää paljon lahjakkuutta ja inhimillistä pääomaa.

Lasten omissa arvioissa syrjäytyminen määrittyy kaverisuhteiden puuttumisena ja yksinäisyytenä. Yhteiskunnan kannalta eriarvoistumisessa on usein kyse koulutus- ja työmarkkina-asemasta. Lisäksi eriarvoistuminen voi olla stigmaa ja huonouden tunnetta, kuulumattomuutta ja osattomuutta.

Kurttila näkee eriarvoistumisen uhkana koko Suomelle. Hänen mukaansa on valittava, halutaanko Suomesta harvojen vai kaikkien kansakunta.

"Työurien pidentäminen, tuottavuuden kasvu ja hoivavastuun kantaminen on pystyttävä yhdistämään. Jos ikäluokasta noin kymmenen prosenttia menetetään tuottavasta työstä ja toiminnasta, yhtälö on mahdoton sekä kansantaloudellisesti että inhimillisesti."

Lasten hyvinvoinnin hän tahtoisi näkökulmaksi kaikkiin yhteiskunnallisiin päätöksiin. Niin valtion, kuntien kuin työmarkkinoiden valmisteluun.

Lisäksi Kurttila peräänkuuluttaa päätöksentekoa, joka perustuu tutkittuun tietoon syrjäytymisen ehkäisystä.

"Mutta tarvitsemme myös ihmisten omaa vastuuta itsestä ja lähimmäisistä. Jos näin ei olisi, pitäisimme ihmistä melkoisen avuttomana olentona. Meidän aikuisten ja erityisesti kasvatuksen ammattilaisten on jaksettava nähdä hyvää jokaisessa lapsessa. Niin pitkään kuin jaksamme kannustaa ja rohkaista, kohdata ja nähdä lapsen, on toivoa."

Vaikka lasten elinoloissa, oikeuksissa ja yleisesti hyvinvoinnissa on parannettavaa, paljon on myös hyvää. Kurttila katsoo, että Suomessa on aikaisempaa vahvempi tahto rakentaa lapsiystävällistä yhteiskuntaa.

"Päätöksenteossa ei vielä kuitenkaan osata riittävästi tehdä vaikutusarviointia ja hahmottaa lapsiin kohdistuvia palveluita ja tulonsiirtoja investointeina. Usein virkavalmistelulle ei anneta riittävästi aikaa, jotta edellä oleva ehdittäisiin mallintaa riittävästi. Kyse on siis lopulta johtamisesta."

Erinomaista Kurttilan mukaan on, että lapsia halutaan kuulla ja lasten näkökulmaa arvostetaan. Silti hän haluaisi lapsia koskevaan valmisteluun mukaan uusia toimijoita, kuten työmarkkinajärjestöjä.

"Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on suuri mahdollisuus suomalaisen yhteiskunnan kannalta."

Lisäksi Kurttila kiittelee peruspalveluita, kuten päivähoitoa ja perusopetusta. Kotikasvatuksessa hän näkee myös myönteistä kehitystä. Esimerkiksi kuritusväkivalta on vähentynyt huomattavasti.

"Enemmistön lisääntynyt hyvinvointi peittää silti alleen erityisiä tarpeita."

Yleisesti Kurttila toivoisi kunnianhalua lasten hyvinvoinnin edistämiseen. Hän tahtoo Suomesta lapsipolitiikan mallimaan. Esimerkin, jota muut valtiot kopioisivat.

"Rakentaessamme Suomea rakennamme aina koko maailmaa. Lasten ja nuorten kysymys nousee yhä voimakkaammin tulevina vuosina kehityspolitiikassa. Suomi on paalupaikalla, jos niin tahdomme. "

"YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen varassa on lopulta ihmiskunnan huominen. Lapsista näemme huomenna, mikä meille aikuisille on ollut tärkeää tänään."


Teksti: Kimmo Vainikainen