SOME-mallilla helpotetaan sosiaalipolitiikan suunnittelua

Pitkän aikavälin sosiaalimenolaskelmien tavoitteena on helpottaa sosiaalipolitiikan suunnittelua ja varautumista tuleviin haasteisiin. Mitä tapahtuu eläkemenoille ja sosiaaliturvan rahoitukselle, jos työllisyysaste nousee taikka laskee pysyvästi nykyisestä? Miten terveyspalvelujen kustannukset muuttuisivat, jos palvelujen ikäkohtainen tarve muuttuu?

Mallissa tarkastellaan näitä ja muita tärkeitä sosiaalimenoihin liittyvä kysymyksiä. Laskelmissa voidaan yhdistää sosiaaliturvaa ja terveyttä koskevia muuttujia julkistaloutta ja työmarkkinoita kuvaaviin muuttujiin. Näin voidaan vahvistaa sosiaalipolitiikan ja taloussuunnittelun välistä yhteyttä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty pitkän aikavälin sosiaalimenolaskelmia pian 30 vuotta. Uusi analyysimalli rakennettiin tähän käyttöön toissa vuonna. Siinä laskelmien lähtökohtana on sosiaaliturvan nykytilaa kuvaavaa tietoa sekä useita tulevaisuuteen suuntautuvia oletuksia. Tulokset eivät ole niinkään ennusteita, vaan nykypäivän tietoihin ankkuroituja arvioita tulevasta kehityksestä. Keskeistä on tarkastella sitä, miten laskelmiin vaikuttavien oletusten muuttaminen vaikuttaa saatuihin tuloksiin.

Ennustelaskelmissa otetaan huomioon keskeisimmät tekijät, jotka vaikuttavat sosiaalimenoihin kansantalouden tasolla ja joiden kehityksestä voidaan tehdä mielekkäitä oletuksia. Tällaisia ovat muun muassa väestöennuste, etuuksien indeksointi, työllisyyden ja työttömyyden muutokset sekä väestön terveyden ja toimintakyvyn oletettu kehitys.

Sosiaalimenojen analyysimalli ja sillä tehtyjä laskelmia esitellään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa Skenaariota sosiaalimenoista - terveyden edistämisen vaikutukset ja analyysimallin esittely (2009). Pitkän aikavälin laskelmia tehdään myös muun muassa Kansaneläkelaitoksessa ja Eläketurvakeskuksessa.

Sosiaalimenomallilla voidaan esimerkiksi tarkastella, miten eläkeikäisen väestön määrän kasvu vaikuttaa terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon palvelujen tarpeeseen. Eläkeläiset tarvitset hoito- ja hoivapalveluja keskimäärin enemmän kuin työikäiset ja nuoret, ja tulevina vuosikymmeninä yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään. Lisäksi väestöennusteissa oletetaan, että suomalaisten elinajanodote kasvaa edelleen, mikä osaltaan lisää ikäihmisten määrää.

Kuviossa esitetään arvio terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon menojen kehityksestä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Mukana on kolme eri oletusta ikäkohtaisen palvelutarpeen muutoksesta. Väestöennusteen mukaisesti ikääntyneiden määrän odotetaan kasvavan. Tämä nostaa hoito- ja hoivapalvelujen kokonaiskustannuksia.

Tuloksista kuitenkin nähdään, että palvelujen tarve ja niiden kustannukset riippuvat vahvasti siitä, miten ikäkohtainen palveluntarve kehittyy eliniän pidentyessä. Jos esimerkiksi terveysongelmien ehkäisyllä ja kuntoutuksella voidaan kohentaa ikääntyneiden terveyttä ja toimintakykyä, niin menojen kasvua voidaan hillitä.

Antti Alila