Hyppää sisältöön
Media

Ministeri Hyssälä hoidon saatavuuden parantamisesta

sosiaali- ja terveysministeriö
Julkaisuajankohta 8.2.2005 10.20
Puhe -

Kansallinen terveyshanke on nostattanut esiin sellaisia ongelmia, joiden korjaaminen on ollut välttämätöntä jo pitkään. Se on pakottanut ja pakottaa edelleen muuttamaan toimintatapoja sekä lisäämään yhteistyötä ja työnjakoa.

Hoidon saatavuuden parantaminen on myös monien muiden eurooppalaisten terveysuudistusten keskeinen tavoite. Englannissa, missä on ollut Suomen tavoin pitkiä hoitojonoja, on jonottajien määrä vähentynyt yli miljoonasta runsaaseen 800 000:een vuodesta 1998. Englannissa terveydenhuoltoa onkin vahvistettu voimakkaasti. Sekä lääkäreitä että hoitajia on palkattu lisää.

Terveysmenojen bruttokansantuoteosuus oli Englannissa vielä viisi vuotta sitten Suomeakin alhaisempi. Nyt olemme suunnilleen samoissa lukemissa. Terveydenhuollon rahoitus on kasvanut Suomessa viime vuosina viiden prosentin vuosivauhtia ja erikoissairaanhoidossa jopa seitsemän prosentin vuosivauhtia. Tämä on merkinnyt myös lisää työvoimaa terveydenhuoltoon ja jonkin verran myös lisää terveyspalveluita.

Nyt terveydenhuollon kustannukset lähentelevät meillä jo eurooppalaista keskitasoa. Nykyinen kustannusten nousuvauhti ei pitkään enää ole mahdollinen. Tarvitaan uusia toimintatapoja, kevyempiä palvelumuotoja sekä sairaaloiden ja terveyskeskusten nykyistä parempaa yhteistyötä.

Vajaan kuukauden kuluttua tulevat voimaan hoidon järjestämisen enimmäisajat. Jotta niistä selvitään on toimintatapoja muutettava monella tapaa. Tämä koskee erityisesti terveyskeskuksia, joihin asiakkaan on saatava yhteys arkipäivisin välittömästi kiireettömissäkin asioissa. Odotamme hyvin järjestetyn puhelinpalvelun ja lääkäreiden ja hoitajien työnjaon kehittämisen helpottavan tilannetta paljon.

Elokuun viimeisenä päivänä erikoissairaanhoidon hoitojonot voivat olla enintään kuuden kuukauden mittaisia. Tarkoituksena ei ole ollut, että palveluita vain yksiviivaisesti ruvetaan tuottamaan lisää, vaan vastavalmistuneilla kiireettömän hoidon kriteereillä on tarkoitus tasata alueellisia eroja ja keskittyä vaikuttavaan hoitoon.

Hoitotakuu ei tuo kansalaisille sellaista subjektiivista oikeutta, että hän voisi itse päättää siitä, mitä hoitoa tarvitaan. Hoidon tarpeen määrittää edelleen lääkäri tai hammaslääkäri yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Arviot uuden lainsäädännön aiheuttamista lisäkustannuksista ovat liikkuneet 150-200 miljoonan euron välillä. Terveyskeskusten osuus tästä on noin 50 miljoonaa euroa. Sairaanhoitopiirit ovat varautuneet hoitotakuuseen lisäämällä käyttömenojaan keskimäärin 20 euroa asukasta kohden. Osa sairaanhoitopiireistä selviää muutoksesta ilman lisäkustannuksia. Pysyviä lisäkustannuksia ei ole ollut tarkoituskaan aiheuttaa. Päinvastoin kokonaiskustannusten pitäisi alentua, kun hoitoa tarjotaan oikeaan aikaan.

Onko sitten aloja, joilla määräajoista selviäminen tuottaa vaikeuksia? Muutoksesta selvitään, kun toteutetaan ne toimintatapojen muutokset, joita kansallinen terveyshanke on esittänyt. Palveluiden tarjontakin riittää, kun käytetään hyväksi koko kunnallisen. yksityisen ja kolmannen sektorin kapasiteetti.

Olemme hyvin tietoisia siitä, että osaavasta henkilökunnasta on erityisesti kuulonhuollossa, paikoin ortopediassa ja myös terveyskeskuslääkäreiden virkoja on vielä jonkin verran hoitamatta. Kuitenkin hankkimalla palveluja toisilta yksiköiltä myös näillä ongelmallisilla aloilla selvitään määräajassa.

Nyt on käsillä muutos, jonka tarpeesta on ollut vähän erimielisyyttäkin. Muutos aiheuttaa lisätyötä ja siihen kuuluu aina myös tietynlainen epävarmuus, miten tästä selvitään. Kun muutos on toteutettu, kysytään varmaan, miksei tätä tehty aiemmin.

Liisa Hyssälä
Sivun alkuun