Ruoan terveellisyys ei johdu pelkistä ravintoaineista

Tammikuussa julkaistut uudet ravitsemussuositukset korostavat enemmän ruokavalion kokonaisuuden kuin yksittäisten ravintoaineiden merkitystä. Tärkeä kohderyhmä ovat erityisesti ruokapalvelut. "Esimerkiksi koulu- ja työpaikkaruokailulla on Suomessa suuri merkitys väestön terveydelle", sanoo neuvotteleva virkamies Sirpa Sarlio-Lähteenkorva.

Vajaan kymmenen vuoden välein uusittavat ravitsemussuositukset perustuvat vahvasti yhteispohjoismaiseen asiantuntijatyöhön. Suositusten taustalla olevaa tieteellistä näyttöä arvioitiin nyt aikaisempaa laajemmin.

"Satakunta asiantuntijaa kävi läpi erityisesti uusinta tutkimustietoa ja laati sen perusteella noin 600-sivuisen katsauksen ja suositukset kaikista keskeisistä osa-alueista. Kansallisissa suosituksissa on lisäksi huomioitu viimeisimmät tiedot suomalaisten ruoankäytöstä ja ravintoaineiden saannista."

Uusiin ravitsemussuosituksiin on sisällytetty ensimmäistä kertaa laatukriteerit joukkoruokailun aterioille. Sarlio-Lähteenkorvan mukaan se katsottiin tarpeelliseksi, sillä tilanne on muuttunut merkittävästi edellisistä suosituksista vuodelta 2005.

"Esimerkiksi kunnat kilpailuttavat enenevässä määrin ateriapalveluja. Kriteereillä halutaan ohjata palveluiden tuottajia hyvään suuntaan."

Suosituksissa korostuva ruokalähtöisyys saa tukea tutkimuksesta.

"Muun muassa kasvisten ja marjojen terveellisyys ei johdu pelkästään niiden sisältämistä ravintoaineista. Siihen vaikuttavat myös monet bioaktiiviset yhdisteet, jotka voivat suojata kroonisilta sairauksilta. Vitamiini- ja hivenainepillereistä ei saa samaa terveyshyötyä. Ruoan terveellisyys ei siis ole redusoitavissa pelkkiin ravintoaineisiin", Sarlio-Lähteenkorva sanoo.

Suosituksiin on rakennettu valintojen tueksi myös ruokakolmio.

"Halusimme korostaa, että kaikkea voi syödä, kun vain määrät pysyvät kohdallaan. Nykyisin arjen ja juhlan ero on valitettavasti vain häviämässä."

Yksittäisiä aineita koskevista muutoksista selkein on suolan päivittäisen saannin vähentäminen WHO:n suosituksen mukaan kuudesta viiteen grammaan, vaikka muut Pohjoismaat pysyvät kuudessa grammassa. Ero johtuu maamme sydän- ja verisuonisairastuvuudesta, joka antaa hyvät perusteet jatkaa suolankäytön vähentämistä.

Energiaravintoaineiden saantisuositusten rajoja väljennettiin. Rasvankäytön ylärajaa nostettiin (25 - 40 % kokonaisenergian saannista) ja hiilihydraattien alarajaa laskettiin hieman (45 - 60 % kokonaisenergiasta). Kummassakin ryhmässä painotetaan määrän sijasta laatua.

"Hiilihydraateissa kannattaa vähentää sokerin ja valkoisen viljan, ei rukiin tai täysjyväviljan käyttöä. Tyydyttyneen rasvan käyttöä tulee rajoittaa edelleen, mikä tarkoittaa vähemmän voita, erilaisia "riini"-rasvoja sekä rasvaisia maito- ja lihavalmisteita. Rasvan lisäyksen tulisi koskea vain tyydyttymätöntä kasvirasvaa", Sarlio-Lähteekorva sanoo.

D-vitamiinisuositustakin nostettiin hieman, vaikka asia ei enää ole niin ajankohtainen kuin ennen.

"Väestön D-vitamiinin saanti on parantunut reilusti sen jälkeen kun nestemäisiin maitovalmisteisiin ja margariiniin lisättävä D-vitamiinimäärä nostettiin kaksinkertaiseksi nelisen vuotta sitten."

Edellisiin suosituksiin otettiin uutena asiana liikunta ja tällä kertaa aihepiiriä laajennettiin kestävän kehityksen suuntaan.

"Ruokakysymyksissä ihmisen ja planeetan terveyden edistämisen suuret linjat ovat samat: enemmän kasviksia mutta vähemmän lihaa ja turhaa kulutusta", Sarlio-Lähteenkorva tiivistää.

Suositusten saamaa vastaanottoa hän pitää jopa yllättävän positiivisena, ottaen huomioon välillä varsin äänekkään virallisen linjan kritiikin. Taustalla vaikuttavat todennäköisesti viimeisimmän Finravinto-tutkimuksen tulokset.

"Väestön kolesteroli- ja verenpainetason nousu havahdutti. Se osoitti, että hyväkin kehitys voi pysähtyä muun muassa kovien rasvojen käytön lisääntyessä."

Sarlio-Lähteenkorva harmittelee sitä, että osa ihmisistä haluaa kuulla ravintosuositukset jonkinlaisina käskyinä.

"Valinta jää ihmisille itselleen, mutta meidän velvollisuutemme on kertoa, mikä tutkimusten mukaan edistää parhaiten terveyttä. Ja kun lapset ja suuri osa aikuistakaan ei valmista ruokiaan itse, hyvien vaihtoehtojen tulisi olla mahdollisimman laajasti ja helposti tarjolla. "

Teksti: Paula Mannonen