Tavoitteena terve ikääntyminen: Kotiin annettavia palveluita laitoshoidon sijaan

Vanhusten laitoshoidon vähentämistavoite on kohdannut julkisuudessa kovaa kritiikkiä, vaikka tavoitteella on hyvät perustelut niin asiakkaiden elämänlaadun parantamisen kuin taloudellisen kestävyyden kannalta.

Hallituksen päätöksessä rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta esitetään tavoite iäkkäiden laitoshoidon vähentämisestä. Sama tavoite on linjattu jo vanhuspalvelulaissa ja sen toimeenpanoa tukevassa laatusuosituksessa.

Julkisuudessa esitetty kritiikki on nostattanut kauhukuvia vanhusten heitteille jättämisestä. Siksi johtaja, sosiaalineuvos Päivi Voutilainen sosiaali- ja terveysministeriöstä haluaa tehdä asian selväksi:

"Totuus tästäkään asiasta ei ole mustavalkoinen. Keskustelu kärjistyy usein yksioikoisesti laitoshoidon vähentämiseen, mutta suunnitelmat koko muun palvelurakenteen kehittämisestä jäävät keskustelun ulkopuolelle. Puhutaan laitoshoidon vähentämisestä, vaikka kyse on samanaikaisesta kotiin annettavien palvelujen mahdollistamisesta. Missään vaiheessa ei ole ollut kyse siitä, että esimerkiksi pitkään terveyskeskusten vuodeosastoilla olevia ihmisiä siirrettäisiin takaisin koteihin."

Sen sijaan Voutilaisen mukaan kyseessä on kunnissa jo käynnissä olevan rakennemuutoksen vahvistaminen ja vauhdittaminen.

"Toisin sanoen siitä, paljonko ja millaista palvelua hoitoa ja huolenpitoa tarvitseville iäkkäille on kunnissa tarjolla. Erityisenä haasteena on monipuolistaa kotiin annettavien palvelujen valikoimaa. Monialaisen kuntoutuksen pitää olla nykyistä huomattavasti kiinteämpi osa iäkkäille tarjottavien palvelujen kokonaisuutta. "

Kodin ja laitoksen välimaasto alkoi jo 1980- ja 1990 -luvun taitteessa täyttyä erilaisista välimuotoisista palveluista, joista nopeimmin on yleistynyt palveluasuminen. Mitä pidemmälle 2000-lukua on tultu, sitä vahvemmin on korostettu mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen sekä sitä turvaavien palvelujen ja kuntoutuksen merkitystä.

Erityisesti tänä vuonna voimaan tullut vanhuspalvelulaki ohjaa rakennemuutosta tähän suuntaan. Tavoitteena on vähentää laitoshoitoa ja lisätä kotiin annettavia palveluja. Näitä ovat omaishoito, kotipalvelu, kotisairaanhoito ja perhehoito.

Lisäksi ikääntyneet ihmiset tarvitsevat nykyistä kodinomaisempaa pitkäaikaishoivaa ja ennen kaikkea terveyttä ja toimintakykyä edistäviä palveluja. Näin on mahdollista varautua väestön ikärakenteen muutokseen.

Samansuuntaisesti on ohjattu lainsäädännöllä Tanskassa jo lähes 30 vuotta.   

Väitteet heitteille jättämisestä laitoshoidon vähentämistä koskevan keskustelun yhteydessä Voutilainen kumoaa. Tosiasia on, että 2000-luvulla Suomessa ympärivuorokautinen hoito on pysynyt osuudeltaan samansuuruisena, kun sitä tarkastellaan suhteessa 75 vuotta täyttäneisiin. Ympärivuorokautinen hoito sisältää laitoshoidon terveyskeskussairaaloissa ja vanhainkodeissa sekä tehostetun palveluasumisen toimintayksiköissä.

Vuonna 2000 joka kymmenes yli 75-vuotiaista oli ympärivuorokautisessa hoidossa. Vuonna 2012 vastaava osuus on edelleen sama. Laitoshoito on vähentynyt, mutta tilalle on tullut muuta, erityisesti ryhmäkoteja tehostetun palveluasumisen yksiköissä.

"Olisi syytä muistaa, että palvelujärjestelmämme on monipuolistunut ja että kodin ja laitoksen välillä on vaihtoehtoja."

Tulevaisuudessa iäkkäiden palvelujen kustannukset kasvavat. Niin nopeasti Suomen väestörakenne muuttuu ja iäkkäiden määrä kasvaa.

Nyt tavoitteena on vaikuttaa siihen, missä määrin kustannukset kasvavat. Erilaisilla palvelurakennevaihtoehdoilla on erilaiset seuraukset sekä iäkkäiden ihmisten elämänlaadun että yhteiskunnan kustannusten kannalta.

"Siitä tässä on kyse. Valinnoista. Kun tehdään palvelurakennetta koskevia valintoja, kannattaa muistaa, että nykyisen palvelurakenteen ylläpitäminen on kallein vaihtoehto."

Kun lisätään kotihoitoa, omaishoidon tukea ja tehostettua palveluasumista ja samalla vähennetään laitoshoitoa, kustannukset kasvavat, mutta vähemmän verrattuna nykyisen palvelurakenteen ylläpitoon. Asiakkaat sijoittuvat tällöin enemmän avopalveluihin. Siitä syntyy säästö.

Suomessa iäkkäiden pitkäaikaishoidon ja -hoivan osuus iäkkäiden säännöllisesti käyttämien palvelujen kustannuksista on huomattava; kustannukset olivat vuonna 2011 yhteensä 3,8 miljardia euroa ja tästä pitkäaikaishoidon tai -hoivan osuus oli 2,7 miljardia euroa. Siis yli 70 prosenttia.

Vanhusten laitoshoidon vähentäminen ja kotiin annettavien palvelujen lisääminen eivät tapahdu kertarysäyksellä. Sosiaali- ja terveysministeriö laatii vuoden 2014 tammikuun loppuun mennessä toimeenpano-ohjelman laitospaikkojen vähentämiseksi.

Toimintaohjelma sisältää muun muassa täsmäohjausta, joka pohjautuu THL:n keräämään tietoon tilanteesta ennen vanhuspalvelulain voimaan tuloa sekä sen jälkeen. Käytettävissä olevien palvelurakenneindikaattoreiden vuosittain tuottaman tiedon perusteella tiedetään, missä kunnissa ovat suurimmat haasteet. Ohjausta voidaan siis kohdistaa erityisesti niihin. Suunnitteilla on myös keväällä 2014 alkava aluekierros, jossa erityisesti palvelurakenteen uudistamiseen liittyvät kysymykset ovat esillä.