Liikennevakuutuksen lainsäädäntö ajan tasalle

Suomen liikennevakuutuslaki on peräisin vuodelta 1960 ja sitä on vuosien varrella täydennetty ja paikattu monia kertoja. Lopputuloksena vakuutusta, vakuutusyhtiöiden yhteistyöelimenä toimivaa Liikennevakuutuskeskusta (LVK ) ja liikenneturvallisuusmaksua säätelevä kokonaisuus on muodostunut varsin sekavaksi. Se ei myöskään vastaa kaikilta osin hyvän hallinnon vaatimuksia. Vanha järjestelmä on nyt tarkoitus korvata kolmella erillisellä lailla. Lakiesitys on parhaillaan lausuntokierroksella. "Lakiuudistus selkiyttää kaikkea liikennevakuutukseen liittyvää toimintaa. Vanha järjestelmä ei enää vastannut nykypäivän tarpeita," sanoo hallitussihteeri Virva Walo.

"Liikennevakuutuslakiin jäävät vain vakuutusta koskevat asiat. LVK:n muusta toiminnasta ja liikenneturvallisuusmaksusta säädetään erikseen", Walo esittelee muutosta.

Uudistus ei vaikuta Liikennevakuutuskeskuksen asemaan merkittävästi. Liikenneturvallisuusmaksun osalta käytäntö sen sijaan muuttuu kokonaan. Esityksen mukaan maksun kerääminen siirtyy LVK:lta Liikenteen turvallisuusvirasto Trafille, ja varat liikenneturvallisuuden edistämiseen kierrätetään jatkossa valtion budjetin kautta.

"Kun maksu on veroluonteinen, perustuslaki edellyttää sen keräämistä ja käyttöä tiettyjen kriteerien mukaan. Nämä vaatimukset täyttyvät uudessa laissa."

Vanha liikennevakuutuslaki on vuosikymmenien saatossa laajentunut kattamaan vahinkoja, jotka eivät oikeastaan kuulu sinne. Jatkossa korvattavuus sidotaan tiiviimmin ajopelin normaaliin käyttöön liikenteessä.  Siksi erityisesti liiketoimintaan ja työsuorituksiin liittyviä riskejä siirretään liikennevakuutuksesta paremmin toimintaa vastaavan vakuutusturvan piiriin. Kaiken kaikkiaan liikennevakuutusta kehitetään yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden suuntaan.

"Esityksen mukaan liikennevakuutus ei korvaa esimerkiksi kuljettajan henkilövahinkoa silloin, kun autoa käytetään työsuoritukseen liikenneväylän ulkopuolella. Tällaiset vahingot kuuluvat työnantajan tapaturmavakuutukseen. Tavanomaista liikennekäyttöä ei myöskään ole autokilpailu, joten kuljettajien ja toimitsijoiden loukkaantumiset tulee kattaa järjestäjän vakuutuksilla", Walo antaa esimerkkejä. Kilpailutilanteissa ulkopuolisille aiheutuneet henkilövahingot korvataan kuitenkin edelleen liikennevakuutuksesta.

Uusi laki vahvistaa periaatetta, jonka mukaan omaisuusvahinkoja ei korvata omasta liikennevakuutuksesta. Vakuutus ei siis enää kata esimerkiksi matkustajien vaatteiden repeytymistä ulosajossa. Kahden auton kolarissa - jos kumpikin kuljettaja on siihen osasyyllinen - kuljettaja ja matkustajat voivat saada vastapuolen vakuutuksesta korvauksia myös omaisuusvahingoista.

Vakuutuksen soveltamisalan tarkennusten ohella muutos tuo Walon mukaan parannuksia vakuutuksenottajan asemaan. Muun muassa vähäiset henkilövahingot ovat tulossa korvattaviksi ja omalla autolla ETA-maihin matkustavien vakuutusturvaa vahvistetaan.

"Myös vakuutusyhtiöiden aikataulua korvausten maksamisessa kiristetään. Laissa määritellään lisäksi entistä tarkemmin, mitä tietoja vakuutusyhtiöillä on oikeus saada asiakkaista."

Vanha lainsäädäntö on tarjonnut niukasti tukea vakuutuksen maksamatta jättävien kuljettajien patistamiseen. Tilanne on maksaville asiakkaille epäoikeudenmukainen, sillä pinnarit saavat hyväkseen kaikki vakuutuksen edut. Jatkossa vakuutusmaksun laiminlyönti johtaa automaattisesti ajoneuvon käyttökieltoon kolmen kuukauden kuluttua laskun eräpäivästä.

Maksunsa laiminlyövien joukko ei ole mitenkään olematon, sillä vuonna 2009 vakuutusyhtiöiden luottotappiot maksamattomista liikennevakuutuksista olivat 14 miljoonaa euroa. Tappioita on ollut vaikea välttää, sillä vakuutus on pakko myöntää myös toistuvasti maksuista luistaneelle asiakkaalle. Ajoneuvon käyttökielto toimii vastaisuudessa perusteena kieltäytymiselle.

"Aikaisemmin maksamattomuudesta on seurannut vain viivästyskorko, eikä se ole ollut kaikille riittävä kannuste. Uskomme käyttökiellon vaikuttavan ennaltaehkäisevästi maksuhaluttomuuteen", Walo arvelee.

Maksunsa laiminlyöneiden ohella liikenteessä liikkuu paljon myös niitä, jotka eivät edes ole ottaneet vakuutusta. Vahinkojen sattuessa he eivät ole oikeutettuja korvauksiin. Heille uusi laki määrää vakuuttamattomuusmaksun, joka vastaa pitkälti nykyistä käytäntöä.

Walon mukaan uuden lain keskeinen ajatus on laajentaa vakuutusvelvollisuus kaikkiin moottoriajoneuvoihin, joiden käyttöön liittyy liikennevahingon vaara. Mukaan tulevat kaikki rekisteröitävät ajoneuvot ja sellaiset ei-rekisteröitävät kulkupelit, joiden ominaisuudet tekevät niistä liikenneriskin.

"Esimerkiksi leikkuupuimureille ja isoille trukeille ei aikaisemmin ole tarvinnut ottaa liikennevakuutusta, jolloin niiden aiheuttamat vahingot ovat jääneet valtion korvattavaksi. Uudessa järjestelmässä vakuutusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävät edelleen valtion autot - joiden vahingot korvaa valtiokonttori - ja niin hitaat tai pienitehoiset kulkuneuvot, että niiden käyttö ei aiheuta vaaraa."

Toimittaja Paula Mannonen