Lakiehdotus iäkkäiden palvelujen turvaamiseksi

"Paine iäkkäiden ihmisten palvelujen saannin parantamiseen lainsäädännön avulla on ollut kova. Vuonna 2008 uusitut ikäihmisten palvelujen laatusuositukset eivät ole ohjanneet toimintaa tarpeeksi tehokkaasti. Hallitus lupasi syksyllä 2009, että luonnos vanhuspalvelulaiksi valmistellaan", kertoo hallitussihteeri Virpi Vuorinen.

"Asia ei ole uusi. Vanhustenhuoltolakia ehdotettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1974", toteaa Vuorinen.

Suomen väestö ikääntyy nopeimmin Euroopassa. Vuonna 2009 Suomessa oli 75 vuotta täyttäneitä 427 000, vuonna 2030 heitä ennustetaan olevan yli 860 000. Lakiehdotuksen tavoitteena on vaikuttaa nykyisten ja tulevien ikäihmisten asemaan ja palvelujen saantiin.

Lakiluonnoksen mukaan kunnan olisi tehtävä hyvinvointisuunnitelma, joka olisi otettava huomioon talousarviota ja -suunnitelmaa laadittaessa. "Vanha sanonta 'Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty' sopii tähän erinomaisesti. Suunnitelma loisi kunnan ikäpoliittisen strategian perustan. Siihen kerätyn tiedon perusteella vanhustyön painopistettä voitaisiin siirtää korjaavista palveluista ennaltaehkäisevään toimintaan", sanoo Vuorinen.

Vanhusneuvostoja esitetään lakisääteisiksi ja yhteistyötä korostetaan sekä kunnan eri hallintokuntien välillä että muiden yhteisöjen kanssa. Vanhuus ei ole vain sosiaali- ja terveydenhuollon asia. Kulttuuri- ja liikuntapalvelut voivat ratkaisevasti vaikuttaa iäkkään ihmisen terveyteen ja toimintakykyyn.

Lain piirissä olisivat ikänsä perusteella 75 vuotta täyttäneet, hyvinvoinnin edistämisen osalta myös vanhuuseläkettä saavat. Alle 75-vuotiaille voitaisiin erityisestä syystä, esimerkiksi etenevän muistisairauden vuoksi, turvata palvelut ikääntymiseen liittyvän palvelutarpeen perusteella.

"Ehdotuksessa on määritelty ikä oikeuksien perustaksi. Tämä ei ole juridisesti lainkaan ongelmatonta. Yksilöllinen tarve on yleinen palvelujen saannin perusta", pohtii Vuorinen.

Iäkkäällä ihmisellä olisi lain mukaan oikeus yksilöllisen tarpeensa mukaiseen hoivaan ja kuntoutukseen, esimerkiksi kotipalveluihin tai palveluasumiseen, sekä terveyden- ja sairaanhoitoon. Palvelutarpeen arvioinnin perusteella tehty palvelusuunnitelma ja sen toteuttamispäätös muodostavat lain ytimen. Suunnitelma olisi tehtävä yhteisymmärryksessä iäkkään asiakkaan kanssa.

Kunnan olisi toteutettava suunnitelmaan kirjatut palvelut. Kiireettömät sosiaalipalvelut olisi annettava ilman aiheetonta viivytystä, viimeistään neljän kuukauden kuluessa päätöksestä.

"Aikarajoilla yritetään estää esimerkiksi se, että kunta tekee myönteisen päätöksen palvelusta, mutta asettaa asiakkaan jonoon ennalta määrittelemättömäksi ajaksi", painottaa Vuorinen. Terveydenhuollon lainsäädännössä on säädökset terveyden- ja sairaanhoidon määräajoista.

Kunnan olisi nimettävä palveluja saavalle iäkkäälle asiakkaalle vastuutyöntekijä, joka tukisi asiakasta ja vastaisi palvelukokonaisuuden koordinoinnista pirstaleisessa palvelujärjestelmässä.

Ikäihmisten parissa työskentelevillä olisi ehdotuksen mukaan velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista palvelusta vastaavalle ja tarvittaessa aluehallintovirastoon, joka valvoo palvelujen toteuttamista.

Lakiluonnos lähetetään laajalle lausuntokierrokselle, ja se on varmasti myös yksi tulevien hallitusneuvotteluiden keskeinen aihe.

Toimittaja Ritva Kosonen

Ikääntyneitä koskevan lainsäädännön vahvistaminen (ns. ikälaki)