Lapsen elatusavun perintä vuodenvaihteessa 2004 - 2005 KT 8/2004

LAPSEN ELATUSAVUN PERINTÄ VUODENVAIHTEESSA 2004 – 2005

Vuoden 1999 alusta voimaan tulleen elatusturvalain (671/1998) ja lapsen elatuksesta annetun lain muuttamisesta annetun lain (673/1998) siirtymäsäännösten mukaan ennen lain voimaan tuloa kertyneet elatusapu- ja tukisaatavat vanhentuvat yhtenä eränä vuoden 2004 lopussa. Vuoden 1999 alusta kertyvät saatavat vanhenevat viiden vuoden kuluessa erääntymisvuotta seuraavan kalenterivuoden alusta lukien. Niin kutsutun vanhan elatusapurästin lisäksi 31.12.2004 vanhenevat siten myös vuoden 1999 elatusapu- ja elatustukisaatavat. Samaan aikaan elatusapusaatavan kanssa vanhenee sen viivästyskorkorästi.

Sosiaali- ja terveysministeriö, oikeusministeriö, elatusturvajärjestelmän atk-ohjelmia valmistavat yritykset sekä eräiden kuntien elatusturva-asioiden hoitajat ovat käyneet neuvotteluja vuoden vaihteessa tarvittavista toimenpiteistä. Neuvottelumuistio liitteenä (Liite 1).

Ulosottoviranomaisille tehtävistä ilmoituksista säädetään elatusturva-asetuksen (672/1998) 5 §:ssä. Sosiaali- ja terveysministeriö lähettää oheisena tiedoksi myös oikeusministeriön tiedotteen elatusapurästin vuosi-ilmoituksista ulosottomiehille 1.1.2005 lukien (Liite 2).

Lisätietoja antaa hallitussihteeri Eeva Kangasniemi, puh. (09) 160 74352.

Liite 1. Lapsen elatusavun perintä vuodenvaihteessa 2004 - 2005. Neuvottelumuistio
Liite 2.  Elatusapurästin vuosi-ilmoitukset ulosottomiehelle 1.1.2005 lukien

 Sosiaalilautakunnat ja vastaavat toimielimet
 Lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastot
 Suomen Kuntaliitto
 Oikeusministeriö
 Hallinto-oikeudet
 Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitto
 Elatusvelvollisten liitto
 Sosiaaliavustajat (Tukholma ja Pietari)

Liite 1.

MUISTIO NEUVOTTELUTILAISUUKSISTA 27.5. JA 14.10.2004

Tarpeellisen yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi on sosiaali- ja terveysministeriön, oikeusministeriön, Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien sekä elatusavun atk-ohjelmia valmistavien Abilita Oy:n, SofTieto Oy:n, TietoEnator Oyj:n ja WM-data Novo:n edustajien neuvotteluissa 27.5.2004 ja 14.10.2004 sovittu seuraavista elatusavun perintätehtäviä hoitaville viranomaisille esitettävistä suosituksista yhteisiksi toimintatavoiksi:

Vuoden 2004 lopussa vanhenevat pääsäännön mukaan

yhtenä kokonaisuutena ns. vanha rästi eli ennen vuotta 1999 erääntynyt lapsen saatava mahdollisine viivästyskorkoineen sekä ennen vuotta 1999 maksettuun elatustukeen perustuva kunnan saatava ja

ns. uudesta rästistä vuonna 1999 erääntynyt lapsen saatava viivästyskorkoineen sekä samana vuonna maksettuihin elatustukiin perustuva kunnan takautumissaatava.

Ulosottomies perii kunnan toimielimen ilmoittamaa saatavaa. Ulosotto ei siten tutki elatusapurästin sisältöä, sillä se kuuluu kunnan toimivaltaan.

Yllä mainittuja 31.12.2004 vanhenevia rästejä ei enää mainita kuntien vuosi-ilmoituksessa. Näille rästeille voi kohdentaa suorituksen, joka on maksettu ulosottomiehelle viimeistään 31.12.2004.

Kuitenkin se osa vanhentuneesta rästistä, joka ei ulosmittauksen vuoksi vanhene, tulisi ilmoittaa vuosi-ilmoituksessa. Lisäksi tästä rästistä kunnan toimielimen toivotaan ilmoittavan ulosmitatun summan, ulosmittauspöytäkirjan päivämäärän sekä sen ulosottopiirin nimen, jonka ulosottomies on ulosmittauksen toimittanut.

Kunnan toimielimen vuosi-ilmoituksen tulisi 1.1.2005 jälkeen sisältää:

Vanhan rästin osan, jota vanhentuminen ei koske (rästiin ulosmitattu summa, ulosmittauksen päivämäärä ja ulosottopiiri)

v. 2000 erääntynyt lapsen rästi, kunnan rästi ja rästi yhteensä sekä korkorästi

v. 2001   " "  "  "

v. 2002   " "  "  "

v. 2003   " "  "  "

v. 2004   " "   "  "

v. 2005 rästi per tulostuspäivä ja juokseva elatusapu.

Elatusturva-asetuksen 5 §:n mukaan vuosi-ilmoitus pitää tehdä vuosittain helmikuun loppuun mennessä. Kunnan toimielimen toivotaan kuitenkin tekevän vuonna 2005 vuosi-ilmoituksen jo tammikuussa mahdollisimman pian ulosottomiehen vuonna 2004 perittyjen varojen tilityksen jälkeen, koska ulosotossa viedään manuaalisesti kunnan viranomaisen vuosi-ilmoituksessa antamat tiedot ulosoton tietojärjestelmään. Järjestelmästä poistetaan samalla ne vanhentuneet rästit, joita ei enää vuoden 2005 vuosi-ilmoituksessa ole. Samalla tarkastetaan ne ulosmittaukset, jotka vanhenevan rästin osalta ovat voimassa. Sellaisen vanhentuneen rästin suuruutta, josta ei ole tehty ulosmittausta, ei tarvitse ulosottoviranomaisille erikseen ilmoittaa.

Oikeusministeriö ohjeistaa ulosottopiirejä tilittämään vuonna 2004 perityt varat viimeistään 14.1.2005 ja aloittamaan saldotäsmäytykset niistä tapauksista, joissa on mukana vanhentuneita vuosia. Sosiaali- ja terveysministeriö suosittaa kunnille, että vuosi-ilmoitukset tehtäisiin vuonna 2005 jo tammikuussa. Jos saldotäsmäytyksen jälkeen tulee vielä vanhentuneita saatavia koskevia suorituksia, lähetetään uusi saldotäsmäytys.

Kunnissa joudutaan vuodenvaihteen 2004-2005 tilannetta silmällä pitäen ratkaisemaan muun muassa ulosoton kautta tulleiden suoritusten kohdentamiseen liittyviä kysymyksiä. Ulosottomiehen perimät elatusapuerät kohdennetaan pääsääntöisesti vanhimman perittävissä olevan vuoden yhteenlasketun elatusapurästin suoritukseksi (laki lapsen elatuksesta annetun lain muuttamisesta, 673/1998,16 a §). Poikkeuksen muodostavat palkan ulosmittauksella ja etuoikeudella perityt saatavat (elatusapulain voimaantulosäännös) sekä lapselle suoritettavan elatusapusaatavan ja kunnan elatustukisaatavan jakosääntö (elatusturvalaki 18 §).

Ulosottomiehelle ennen 1.1.2005 tulleiden suoritusten kohdentamisessa on merkitystä sillä, onko varat peritty palkan ulosmittauksella tai etuoikeudella.

Palkan ulosmittauksella (mutta ei etuoikeudella) perittyjen varojen kohdentamisjärjestys on seuraava:

1.1.1996 – 31.12.1998 erääntynyt lapsen saatava (ja mahdollinen viivästyskorko )

1.1.1999 lukien erääntynyt lapsen saatava ja viivästyskorko

1.1.1996 – 31.12.1998 erääntynyt kunnan saatava

1.1.1999 lukien erääntynyt kunnan takautumissaatava.

Etuoikeudella perittyjen varojen kohdentamisjärjestys:

vuonna 1999 erääntynyt lapsen saatava ja viivästyskorko

1.1.2000 lukien erääntynyt lapsen saatava ja viivästyskorko,

vuonna 1999 erääntynyt kunnan takautumissaatava

1.1.2000 lukien erääntynyt kunnan takautumissaatava

Muutoin kuin palkan ulosmittauksella tai etuoikeudella perittyjen varojen kohdentamisjärjestys:

vanhaan rästiin kuuluva lapsen saatava (ja mahdollinen viivästyskorko)

uuteen rästiin kuuluva lapsen saatava ja viivästyskorko

vanhaan rästiin kuuluva kunnan saatava

uuteen rästiin kuuluva kunnan takautumissaatava.

Kuntien tulee kohdentaa saatavat niiden tietojen perusteella, mitä ulosotosta annetaan esimerkiksi saatavan etuoikeudesta. Tilityksessä näkyy, mille vuodelle perityt varat on käytetty. Jos elatusvelvollinen pyytää oikaisua, oikaisu tehdään jälkikäteen manuaalisesti. Jos virheellisesti kohdennetut varat on ehditty tilittää elatusavun saajalle, ne peritään tarvittaessa häneltä takaisin.

Ulosottomiehelle 1.1.2005 lukien tulleiden varojen kohdentaminen on huomattavasti yksinkertaisempaa, sillä jatkossa kaikkia perittäviä eriä koskee etuoikeus ja mahdollisuus ulosmitata palkasta. Pääsääntönä on, että suoritukset kohdennetaan uuteen rästiin seuraavassa järjestyksessä:

1.1.2000 lukien erääntynyt lapsen saatava viivästyskorkoineen

1.1.2000 lukien erääntynyt kunnan takautumissaatava.

Elatusturvalain 16 §:n 2 ja 3 momentin mukaan muutoin vanhentunut takautumissaatava saadaan periä sen panttina olevasta omaisuudesta tai jos elatusvelvollinen on asetettu konkurssiin, saatavan perimiseksi on toimitettu ulosmittaus taikka se on valvottu julkisessa haasteessa. Kun esim. perintöosuus on ulosmitattu, ulosottoa ei enää tarvitse uudistaa kyseisen rästin osalta. Kun saatava on estetty vanhenemasta, sen maksamiseen ei saa käyttää enää mitään muuta kuin ulosmitattu kohde. Omaisuudesta tms. perityt varat voidaan kohdentaa vanhimpaan maksamattomaan rästiin.

Jos saatava on ulosmitattu tai siihen on vahvistettu pantti, kunnilla on tästä yleensä tieto ja niille on tullut asiasta ulosmittauspöytäkirja. Sama asia ei kuitenkaan ole välttämättä enää auki ulosotossa. Vanhat rästit ovat ulosotossa yhtenä eränä ja niitä koskevat tiedot joudutaan etsimään arkistosta.

On myös mahdollista, että ulosotossa aktiivisesti perittävinä olevissa tapauksissa on lisäksi ulosmitattu esimerkiksi kuolinpesä, mutta tästä ei ole tietoa kunnalla. Kunnan tiedossa ei ole voimassaolevaa vanhaa velkaa ainakaan niissä tapauksissa, joissa ulosotto on tehnyt ulosmittauksen oma-aloitteisesti kyseessä olevaan omaisuuteen. Ulosotossa näkyy yleensä helposti realisoitava omaisuus ja kaikki muut kuin hyvin vanhat toimenpiteet. Saldotäsmäytystä tehtäessä ulosottopäätös palautetaan kunnalle. Kunnat toimivat sen mukaisesti, mitä tietoja ulosotosta tulee. Jos epäselvyyksiä ilmenee, kunnasta otetaan yhteyttä ulosottoon. Kuntien on syytä katsoa palautetut asiakirjat huolellisesti läpi.

Kysymykseen, koskeeko ulosmittaus myös ulosmittaushetken jälkeen erääntyviä elatusapueriä, ei löydetty yksiselitteistä vastausta. Oikeusministeriön mukaan asian ratkaiseminen kuuluu ulosottomiehen toimivaltaan ja vanheneminen riippuu muun muassa ulosmittauksen sisällöstä (tietty summa ja erääntyvä elatusapu). Esille tuotiin lääninhallituksen ratkaisu, jossa lääninhallitus oli kumonnut ulosmittauksen erääntyvän elatusavun osalta sillä perusteella, että ulosotto ei voi tapahtua sellaisten erien suhteen, jotka eivät ole vielä erääntyneet. Jos ulosmittaus ei koske ulosmittaushetken jälkeisiä eriä ilman uutta hakemusta, nämä vanhenevat. Keskusteltiin siitä, pitääkö elatusapu laittaa jatkuvasti viiden vuoden välein ulosottoon, jolloin ongelmana on se, että ulosotto ei välttämättä tee aina uutta päätöstä. Tällöin kunnan viranomainen voi valittaa asiasta.

Todettiin, että kunnan viranomaisen ei tulisi käyttää ns. suppeaa ulosottoa, joka koskee vain rahavaroja, koska tällöin jää löytymättä realisoitava omaisuus. Tämä ei ole hyväksyttävää erityisesti siitä näkökulmasta, että kunta on asiassa lapsen ainoa toimivaltainen edustaja.

Vuoden vaihteessa vanhenevat saatavat ja niiden vaikutus korkopääomaan eivät saa enää kartuttaa korkopääomaa vuonna 2005. Pohdittiin, miten vanhentuneen saatavan vaikutus korkopääomaan on poistettavissa. Vuodenvaihteessa 2004-2005 korkopääoma määriteltäisiin siten, että lasketaan lasten saatavat yhteensä vuosina 2000-2004 ja tätä pidettäisiin 1.1.2005 lähtökohtana. Tämä olisi helpoin tapa määritellä korkopääoma aina jatkossakin vuoden vaihteessa, kun yksi vuosi pitää poistaa vanhentuneena myös korkopääomasta.

Siirtymäsäännösten mukaan tähän asti korkopääoman vähennykseksi on laskettu kaikki elatusvelvollisen maksut, myös elatustukeen kohdentuneet. Vuoden 2005 alusta vain lapsen saatavalle eli korolliselle saatavalle kertyvä suoritus vähentää korkopääomaa. Edellä kuvattu menettely korkopääoman laskemisessa johtaa siihen, että joidenkin elatusvelvollisten korkopääoma lisääntyy, kun kaikki vanhalle velalle menneet suoritukset ovat vähentäneet korkopääomaa vaikka lapsen korollista saatavaa ei ole lainkaan maksettu. Jos lasten 2000 – 2004 saatavia pienempi korkopääoma otettaisiin lähtösummaksi, velalliselle edulliset siirtymäsäännökset jatkaisivat voimassaoloaan parhaassa tapauksessa seuraavat viisi vuotta. Koron pitäisi korvata lapselle sitä, että vanhenemisaika on lyhyt, joten 1.1.2005 lukien lapsella tulisi olla oikeus saada täysimääräiset korot maksamattomasta saatavastaan.

Lain esitöiden perusteella ei ole täysin selvää, kasvaako omaisuuteen kiinnitetty saatava korkoa. Asiaan vaikuttaa muun muassa se, onko ulosmittauspäätöksessä mainittu viivästyskorot. Lapsen edun mukainen tulkinta olisi, että myös omaisuuteen kiinnitetystä saatavasta kuten ulosmitatusta kuolinpesäosuudesta perittävä velkapääoma kasvaa korkoa. On vain huomioitava, että kyseessä oleva pääoma voi sisältää myös ennen 1.1.1999 kertynyttä eli korotonta pääomaa. Tammikuun 2005 korkopääoma muodostuu voimassa olevasta lapsen korollisesta saatavasta. Korkojen laskenta päättyy, kun saatava on vanhentunut tai saatava on peritty.

Perintää hoitava kunta lähettää vanhentumisen seurauksena poistetusta velasta tiedon niille kunnille, joiden saatavaa on poistettu. Kuntatilitysten ajankohdat vaihtelevat ja ne eivät välttämättä ehdi mukaan tammikuussa tehtäviin saldotäsmäytyksiin.

Vanhentunut velka jää edelliseen kuntaan, eikä sitä siis tarvitse laittaa eteenpäin uuteen kuntaan. Jos velan vanhentuminen on estetty, tämä velka siirtyy uuteen kuntaan perittäväksi. Jos velkaan, jonka vanhentuminen on estetty, tulee vielä suorituksia edelliseen kuntaan, ulosmitatut varat siirretään uuteen kuntaan. Perimisestä huolehtivan kunnan on tarkistettava, onko muilla kunnilla osuutta sellaisiin velkoihin, jotka on kiinnitetty tai joiden vanhentuminen on muutoin estetty.

Pohdittiin vanhentuneista veloista ilmoittamista. Elatusvelvolliselle olisi mahdollista ilmoittaa velkojen vanhentumisesta esimerkiksi samalla kun lähetetään vuosittainen verotukseen liitettävä todistus. Myös nostajalle ilmoitettaisiin saatavan vanhenemisesta tammi-helmikuussa.

Ilmoitukset olisi syytä tehdä alkuvuodesta niin pian kuin se on kohtuudella mahdollista. Elatusvelvollisista 98 % tarvitsee verotusta varten todistuksen vasta toukokuussa ja loput pyytävät todistuksen tammikuussa veroilmoitukseen. Vanhenemisesta voidaan ilmoittaa myös verotukseen tarkoitetusta todistuksesta erillisenä tulosteena. Tapauksissa, joissa vanheneminen on estetty, ilmoituksissa saattaa olla virheitä. Tällöin on tehtävä tarvittaessa uusi ilmoitus virheen havaitsemisen jälkeen. Ilmoituksissa olisi hyvä käyttää muotoilua: "ellei myöhemmin muuta ilmoiteta" tai "käytettävissä olevien tietojemme mukaan".

Ulkomaanperintätapausten osalta pohdittiin tarvetta ilmoittaa ulkomaan viranomaiselle vanhentuneista saatavista. Viranomaiset vastaavat velkasaatavan oikeellisuudesta. Pohjoismaissa elatusapupäätös on suoraan ulosottokelpoinen, mutta ulkomailla se on julistettava täytäntöönpanokelpoiseksi ja rästit on muutettava kyseisen maan valuutaksi. Ulkomailla ei ole selvää, noudatetaanko Suomen vanhentumisaikaa. Koska perinnän käynnistäminen ulkomailla voi kestää vuosiakin, on lapsen edun mukaista, että ulkomailta kertyneet suoritukset otetaan vastaan ja käytetään lapsen saatavien korvaamiseen riippumatta siitä, milloin ne on peritty elatusvelvolliselta.