Terveydenhuollon täydennyskoulutus

Valtioneuvoston 11.4.2002 tekemässä periaatepäätöksessä terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi määritellään toimenpiteet henkilöstön osaamisen turvaamiseksi. Periaatepäätöksen mukaan henkilöstölle järjestetään vuosittain keskimäärin 3 – 10 päivää täydennyskoulutusta peruskoulutuksen pituudesta, työn vaativuudesta ja toimenkuvan muuttumisesta riippuen. Täydennyskoulutuksen kustannusvastuu on työnantajalla.

Edellä mainitun periaatepäätöksen toimeenpanemiseksi kansallisen terveyshankkeen täydennyskoulutusta koskevassa osahankkeessa valmisteltiin kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoitolakiin täydennyskoulutusta koskevat säännökset sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetus. Lainmuutokset (992/2003 ja 993/2003), jotka vahvistettiin 28.11.2003, ja 15.12.2003 annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus tulevat voimaan 1.1.2004. Lainmuutoksiin liittyvät hallituksen esitys laeiksi kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain 10 §:n muuttamisesta (HE 65/2003) sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan hallituksen esityksen johdosta antama mietintö (StVM 14/2003). Valtion vuoden 2004 talousarvion mukaan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuteen lisätään 12,7 M€ täydennyskoulutuksen lisäämisestä aiheutuviin kustannuksiin. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmä on laatinut täydennyskoulutuksen valtakunnalliset suositukset terveydenhuollon toimintayksiköiden käyttöön.

Täydennyskoulutuksen merkitys korostuu terveydenhuollossa, koska hoitokäytännöt muuttuvat jatkuvasti lääketieteen, biotieteiden, terveystieteiden ja teknologian nopean kehityksen myötä. Terveydenhuoltohenkilöstön tulee toimia eettisten periaatteiden ja hyväksyttyjen toimintatapojen mukaisesti. Terveydenhuollon ammattihenkilöillä on velvollisuus ylläpitää ja kehittää ammattitaitoaan terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) mukaisesti. Ammatillisen osaamisen kehittämiseen vaikuttavat myös potilaiden lisääntyvät vaatimukset sekä työelämän ja toimintaympäristön muutokset.

Täydennyskoulutuksen sääntely terveydenhuollon erityislainsäädännössä

Terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lain mukaan terveydenhuollon ammattihenkilö on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämää ammattitaitoa ja perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. Työnantajan on luotava edellytykset koulutukseen osallistumiselle. Yksityistä terveydenhuoltoa koskevassa laissa (152/1990) viitataan ammatinharjoittamisen osalta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin. Työterveyshuollon täydennyskoulutuksesta säädetään työterveyshuoltolaissa (1383/2001). Sen mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että työterveyshuollon ammattihenkilö ja asiantuntija osallistuvat riittävästi, kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein, ammattitaitoaan ylläpitävään täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutusvelvollisuus koskee myös itsenäisenä ammatinharjoittajana työterveyshuoltotehtävissä toimivaa terveydenhuollon ammattihenkilöä.

Erikoissairaanhoitolain (1062/1989) mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tulee alueellaan huolehtia tehtäväalaansa kohdistuvasta tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminnasta. Lisäksi sairaanhoitopiirin kuntayhtymän, jossa on yliopistollinen sairaala, tulee huolehtia erityisvastuualueeseen kuuluvien muiden sairaanhoitopiirin kuntayhtymien tarvitsemasta ohjauksesta ja neuvonnasta muiden ohella sairaanhoitohenkilöstön täydennyskoulutuksessa sekä sairaanhoitoon kuuluvan tutkimus- ja kehittämistoiminnan järjestämisessä.

Vuoden 2004 alusta voimaan tulevat lait kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain 10 § muuttamisesta sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetus terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta täsmentävät terveydenhuollon työnantajan ja työntekijän täydennyskoulutukseen liittyviä velvollisuuksia. Kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoitolakiin lisättyjen säännösten mukaan terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tulee huolehtia siitä, että terveydenhuollon henkilöstö peruskoulutuksen pituudesta, työn vaativuudesta ja toimenkuvasta riippuen osallistuu riittävästi heille järjestettyyn täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutukseksi katsotaan alan ammatillisen perus- ja korkeakoulututkinnon tai tieteellisen jatkokoulutuksen saaneille tai muulla tavoin ammattitaidon hankkineille järjestetty ammattia tukeva ja suunnitelmallinen koulutus, jonka tarkoituksena on ylläpitää, ajantasaistaa ja lisätä työntekijän ammattitaitoa ja osaamista. Koulutuksen suunnittelu, järjestäminen ja seuranta liittyvät kiinteästi strategiseen johtamiseen ja laadunhallintaan toimintayksikön perustehtävän ja toiminnan kehittämisen sekä niiden edellyttämien ammatillisten valmiuksien mukaisesti. Edellä mainittuihin lakeihin sisältyy myös valtuutussäännös, jonka mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voi tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä täydennyskoulutuksen sisällöstä, laadusta, määrästä, järjestämisestä, seurannasta ja arvioinnista. Työterveyshuoltolaissa on samantyyppinen säännös (1383/2001). Täydennyskoulutuksen rahoitusvastuu on työnantajalla. Kunnille vuosittain suoritettavia sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuksia lisätään täydennyskoulutuksesta aiheutuvia lisäkustannuksia varten (L 733/1992).

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta koskee koulutuksen sisältöä, laatua, määrää, järjestämistä, seurantaa ja arviointia. Asetuksessa ei määritellä koulutuksen sisältöä yksityiskohtaisesti, vaan asetuksen mukaan koulutus perustuu väestön terveystarpeisiin, muuttuviin hoitokäytäntöihin ja koulutustarpeiden arviointiin. Työntekijöiden vuosittain saama täydennyskoulutus perustuu terveydenhuollon toimintayksikössä tehtyyn koulutussuunnitelmaan. Koulutuksen määrä on riippuvainen työntekijän peruskoulutuksen pituudesta, toimenkuvasta ja sen muuttumisesta, työn vaativuudesta ja ammatillisista kehittymistarpeista. Terveyskeskukset ja sairaanhoitopiirit voivat järjestää täydennyskoulutuksen omana toimintana tai hankkia sen muilta terveydenhuollon toimintayksiköiltä ja koulutuksen järjestäjiltä. Koulutuksen järjestämisessä on otettava huomioon kansanterveystyön ja erikoissairaanhoidon toiminnallinen kokonaisuus. Toimintayksiköt seuraavat koulutuksen toteutumista, koulutukseen osallistumista ja siitä aiheutuvia kustannuksia henkilöstökoulutusrekisterin, henkilöstöraportin ja työntekijöiden täydennyskoulutustaan koskevan seurannan avulla. Valtakunnan tason seuranta tapahtuu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kokoamien tilastotietojen avulla. Täydennyskoulutuksen arviointi perustuu koulutuksen järjestäjien, osallistujien ja kouluttajien palautteeseen.

Valtakunnalliset suositukset terveydenhuollon täydennyskoulutuksesta

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama terveydenhuollon täydennyskoulutuksen suositukset –työryhmä on laatinut täydennyskoulutuksen valtakunnalliset suositukset sairaaloille ja terveyskeskuksille. Niitä voidaan soveltaa myös yksityisessä terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa. Suositusten tarkoituksena on ohjata lainsäädäntöä yksityiskohtaisemmin täydennyskoulutuksen suunnittelua, järjestämistä, seurantaa ja arviointia. Suosituksiin on liitetty esimerkkejä täydennyskoulutuksen hyvistä käytännöistä. Niiden tarkoituksena on selkeyttää suosituksiin kirjattuja periaatteita ja toimintatapoja sekä antaa virikkeitä kehittämistyöhön.

Suositusten tavoitteet ja kohderyhmä

Suosituksissa täydennyskoulutuksen tavoitteena on terveydenhuoltohenkilöstön ammattitaidon ylläpitäminen, kehittäminen ja syventäminen yhtäältä työntekijän osaamisen arviointiin ja toisaalta organisaation perustehtävään ja toiminnan kehittämiseen perustuen. Ammatillisella täydennyskoulutuksella voidaan parantaa myös toiminnan vaikuttavuutta, palveluiden laatua, potilasturvallisuutta ja asiakastyytyväisyyttä sekä edistää henkilöstön työhön sitoutumista, työmotivaatiota, -tyytyväisyyttä ja -hyvinvointia.

Suositukset koskevat terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja muita terveydenhuollon toimintayksiköissä toimivia työntekijöitä. Hoitoketjujen toimivuus ja työyhteisöjen kehittäminen edellyttävät, että täydennyskoulutus kattaa koko henkilöstön. Koulutus voi kohdistua yksittäisen työntekijän tietotaidon kehittämiseen hänen erikoisalallaan tai organisaatiossa tarvittavan yhteisen osaamisen parantamiseen.

Täydennyskoulutuksen suunnittelua, toteutusta, seurantaa ja arviointia koskevat suositukset

Suositukset koskevat täydennyskoulutuksen suunnittelua, mahdollistamista, toteutusta, seurantaa ja arviointia. Täydennyskoulutus toteutetaan yksilö-, työyksikkö- ja toimintayksikkötasolla sekä alueellisessa ja seudullisessa yhteistyössä. Taustalla on oppivan organisaation periaate sekä johtajien ja esimiesten tehtävä henkilöstön kehittymisen ja osaamisen johtamisessa. Vastuu täydennyskoulutuksen mahdollistamisesta ja rahoittamisesta on pääosin työnantajalla. Työntekijän vastuulla on oman toimintansa näkeminen osana potilaan /asiakkaan hoitoketjua ja koko organisaation perustehtävää, oman täydennyskoulutustarpeensa arviointi sekä osallistuminen omaa työtään ja organisaatiota palvelevaan täydennyskoulutukseen.

Toteutuksessa suositaan pidempiä koulutuskokonaisuuksia, jolloin myös yksittäiset koulutuspäivät suunnitellaan osaksi laajempia kokonaisuuksia. Osallistujat otetaan mukaan jo koulutuksen suunnitteluvaiheeseen. Suosituksissa kiinnitetään erityistä huomiota täydennyskoulutuksen toteutumiseen perusterveydenhuollossa sekä alueellisena ja seudullisena yhteistyönä. Toteutuksessa hyödynnetään aikuiskoulutukseen ja etäopiskeluun soveltuvia menetelmiä. Koulutuksen toteutumista ja siihen osallistumista seurataan osana terveydenhuollon toimintayksiköiden seurantajärjestelmiä esimerkiksi sähköisen täydennyskoulutusrekisterin ja henkilöstöraportoinnin avulla. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen henkilöstöraporttia koskeva suositus valmistuu vuoden 2003 lopussa. Suositus lähetetään kuntiin ja kuntayhtymiin työmarkkinalaitoksen yleiskirjeellä, ja suosituksesta tehdään julkaisu. Myös koulutuksen seurannassa voidaan kehittää erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyötä. Kunnallinen työmarkkinalaitos kokoaa vuosittain tilastotietoa valtakunnan tasolla täydennyskoulutukseen osallistumisesta ja koulutuksen kustannuksista. Tämä edellyttää toimintayksiköiden täydennyskoulutusrekistereiden tietosisältöjen kehittämistä ja yhtenäistämistä. Täydennyskoulutusta arvioivat osallistujat, kouluttajat ja terveydenhuollon toimintayksiköt. Arvioinnissa käytetään sisäisiä ja ulkoisia kriteerejä sekä suoria ja välillisiä menetelmiä.

Julkaisun jakelu ja saatavuus

Sosiaali- ja terveysministeriö lähettää alkuvuodesta 2004 kunnille ja sairaanhoitopiireille julkaisun, johon on koottu terveydenhuollon täydennyskoulutusta koskevat uudet säädökset ja valtakunnalliset suositukset. Julkaisu on saatavissa myös ministeriön kotisivuilta (Internet-osoite: stm-dev.navigo.fi, kohdasta "Julkaisut"). Julkaisua voi ostaa Editasta (puhelin: 020 450 05).

Lisätietoja:

Hallitusneuvos Marja-Liisa Partanen, puhelin: 09 - 1607 4350

Ylitarkastaja Marjukka Vallimies-Patomäki, puhelin: 09 - 1607 4170

LIITTEET

Lait kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain 10 §:n muuttamisesta

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta

JAKELU

Terveyskeskukset

Sairaanhoitopiirit

Suomen Kuntaliitto

Kunnallinen työmarkkinalaitos

TIEDOKSI

Opetusministeriö

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus

Stakes

Lääninhallitukset

Yliopistot

Ammattikorkeakoulut / Terveysala

Terveysalan toisen asteen oppilaitokset

AKAVA

STTK

SAK

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia

Hoitotieteiden tutkimusseura HTTS ry