Säädöksiä asiakkaan itsemääräämisoikeudesta tarkennetaan

"Itsemääräämisoikeus ja henkilökohtainen koskemattomuus ovat ihmisen perusoikeuksia, joiden rajoittamisesta pitää säätää täsmällisesti ja tarkkarajaisesti", sanoo ylijohtaja Aino-Inkeri Hansson, joka vetää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeus -työryhmää.

Asiakkaan itsemääräämisoikeutta joudutaan rajoittamaan, jos ihminen ei ymmärrä toimintansa seurauksia ja vaarana on, että hän vahingoittaa itseään tai muita.  Ymmärryksen puute voi olla tilapäistä tai pysyvää.

"Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen on säädelty kirjavalla tavalla monessa eri laissa. Muistisairaiden itsemääräämisoikeudesta ei ole juuri mitään säädöksiä, vaikka heidän oikeuksiaan rajoitetaan surutta monissa tilanteissa", toteaa ylijohtaja Aino-Inkeri Hansson.

"Nykyiset säännökset ovat liian ylimalkaisia ja väljiä suhteessa perustuslain vaatimuksiin. Muun muassa Eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt tähän huomiota jo vuosien ajan", Hansson kertoo.

Itsemääräämisoikeuden rajoituksista säädetään päihdehuoltolaissa, kehitysvammaisten erityishuoltoa koskevassa laissa, mielenterveyslaissa ja lastensuojelulaissa. Kehitysvammalaissa vuodelta 1977 on kaikkein epämääräisimmät säännökset. Lastensuojelulaissa taas on tarkat pykälät lastensuojelulaitoksissa olevien lasten oikeuksien rajoittamisesta.

"Puuttumiset itsemääräämisoikeuteen ovat usein lieviä, mutta rankkojakin toimenpiteitä käytetään, kuten sitomista ja eristämistä. Toimenpiteet pitää täsmällisesti ja tarkkarajaisesti säädellä", Hansson painottaa.

Esimerkiksi muistisairaita hoidettaessa lukitaan ovia ja seurataan potilaan vointia ja tekemisiä turvarannekkeiden ja valvontakameroiden avulla.

Lääkitystä Hansson pitää ongelmallisena alueena: annetaanko rauhoittavia lääkkeitä siksi, että potilaat olisivat helppohoitoisempia?

Tärkeää on, että toimenpiteet dokumentoidaan ja kirjataan tarkkaan.

"Painopiste on ennaltaehkäisyssä. Toimintatapoja halutaan kehittää niin, ettei rajoituksiin jouduttaisi turvautumaan, vaan tilanteiden kärjistyminen ehkäistäisiin turvallisella hoidolla ja hyvällä kohtelulla ennakolta. Muutos on jo pitkälti tapahtunutkin: mitä yksilöllisempää hoitoa annetaan, sitä vähemmän rajoittamistoimia tarvitaan", Hansson toteaa.

Rajoittamistoimenpiteitä ei vältetä pelkästään toimintatapojen ja asenteiden muutoksella, vaan toimintayksiköihin tarvitaan tarpeeksi ammattilaisia, joilla on mahdollisuus kiireettömään vuorovaikutukseen asiakkaiden ja potilaiden kanssa.   

"Tällä vauraalla yhteiskunnalla pitäisi olla varaa ratkaista tämä kysymys. Se koskee niiden ihmisten perusoikeuksien rajoittamista, joilla itsellään on vähiten mahdollisuuksia pitää huolta omista eduistaan ja oikeuksistaan", Hansson korostaa.

Hän lupaa, että työryhmä ei esityksellään paiskaa kunnille sellaisia lisävelvoitteita, joita ne eivät pysty toteuttamaan.

Itsemääräämisoikeustyöryhmän raportin piti alkuperäisen suunnitelman mukaan valmistua tämän vuoden lopussa. Aihe on kuitenkin osoittautunut niin vaikeaksi, että lisäaikaa tarvitaan. Esitykset lakimuutoksista on tarkoitus antaa eduskunnalle viimeistään vuoden 2013 aikana.

Itsemääräämisoikeuden rajoitussäännöksiä uudistettaessa otetaan kantaa myös lääkärin virkavastuuseen. Työryhmä teki jo edellisellä hallituskaudella esityksen, jonka mukaan tarkkailulähetteen psykiatriseen hoitoon saisi kirjoittaa sellainenkin lääkäri, joka ei ole virkasuhteessa. Nykyisin niin sanotun M1-lähetteen saa tehdä vain virkavastuulla toimiva lääkäri.

Esitys raukesi, kun edellinen eduskunta ei ehtinyt käsitellä sitä. Nyt uuden hallituksen esitys odottaa, viedäänkö se eduskuntaan sellaisenaan vai osana itsemääräämistyöryhmän työtä.

Toimittanut: Irma Heiskanen-Haarala