Ohje lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi

Oikeusministeriö on julkaissut ohjeen lapsen elatusavun suuruuden laskemiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö lähettää ohjetta koskevan painetun oppaan kuntiin kesäkuun aikana. Opas on myös luettavissa oikeusministeriön internetsivuilla. Opasta myy Edita.

Ohje on laadittu oikeusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä. Se perustuu oikeusministeriön asettaman työryhmän työhön, jonka mietintö "Lapsen elatusavun suuruuden arvioiminen" (työryhmämietintö 2006:10) valmistui 31.5.2006. Mietintö lähetettiin valmistuttuaan laajalle lausuntokierrokselle, minkä jälkeen lausuntopalautteen huomioon ottamisesta lopullisessa ohjeessa päätettiin ministeriöiden yhteistyönä.

Ohje perustuu lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) säännöksiin. Koska ohjeen antaminen ei perustu laissa olevaan valtuutukseen, sillä ei ole viranomaisten toimintaa sitovaa vaikutusta, vaan se on oikeudelliselta luonteeltaan elatusapujen määräytymisperusteita koskeva suositus.

Ohjeen tarkoituksena on yhdenmukaistaa kuntien sosiaaliviranomaisten toimintaa, kun ne opastavat vanhempia elatusavun oikean määrän arvioimisessa ja harkitsevat, voidaanko vanhempien tekemä sopimus elatusavusta vahvistaa lapsen elatuksesta annetun lain 8 §:n 2 momentin nojalla. Vaikka ohje on laadittu kuntien sosiaaliviranomaisia varten, voidaan sitä käyttää apuna lain tulkinnassa silloinkin, kun elatusavun suuruus vahvistetaan tuomioistuimessa.

Lapsen elatusavun laskuohjeen lisäksi opas sisältää ohjeen perustelut. Yleisperusteluissa selostetaan ohjeen tausta, tavoitteet ja pääkohdat sekä esitetään keskeiset perustelut niille valinnoille, joita ohjetta laadittaessa on tehty. Yksityiskohtaisissa perusteluissa selostetaan, miten ohjeen yksittäisiä kohtia on tarkoitettu tulkittaviksi, ja esitetään esimerkkejä niiden soveltamisesta. Lisäksi oppaan lopussa on liitteenä lomakepohja, joka on tarkoitettu helpottamaan ohjeen mukaisen elatuslaskelman tekemistä.

Ohje on laadittu silmällä pitäen tavanomaisia elatustilanteita. Siten se ei välttämättä anna vastausta mahdollisiin erikoistilanteisiin liittyviin kysymyksiin. Yksittäistapaukseen liittyvistä erityispiirteistä johtuen vanhemmilla voi useinkin olla hyväksyttävät perusteet sopia elatusavusta, joka määrältään poikkeaa siitä lopputuloksesta, johon ohjeen soveltaminen johtaisi.

Elatusavun suuruutta laskettaessa lähtökohtina ovat lapsen elatuksesta annetun lain 1 ja 2 §:n mukaisesti lapsen elatuksen tarve ja vanhempien elatuskyky. Näille laissa väljästi kuvatuille kriteereille on pyritty löytämään ohjeessa täsmentävä tulkinta.

Ohjeen mukaisesti lapsen elatuksen tarvetta arvioitaessa lapsen yleisinä kustannuksina pidetään pääosin Tilastokeskuksen kulutustutkimukseen perustuvaa rahamäärää (250 – 390 €/kk), jonka suuruus riippuu siitä, mihin ikäryhmään lapsi kuuluu. Tämän lisäksi lapsen asumiskustannuksina otetaan huomioon ohjeessa osoitettu osuus (23 – 10 %) lapsen kanssa asuvan vanhemman asumismenoista. Lapsen päivähoitomaksut, koulutuskulut, erityisen harrastuksen kulut ja eräät näihin verrattavat kulut otetaan huomioon joko tosiasiallisten kustannusten tai kohtuullisina pidettävien kustannusten suuruisina. Lapsilisä ja lapsen muut kuin satunnaiset tai vähäiset tulot vähennetään edellä mainittujen kustannusten määrästä.

Vanhemman elatuskyky määräytyy ohjeen mukaan hänen tulojensa pohjalta. Eräissä tapauksissa otetaan lisäksi huomioon vanhemman mahdollisuudet hankkia tuloja ja vanhemman varallisuus. Elatuskyvystään vanhempi saa yleisiin elinkustannuksiinsa vähentää ohjeessa osoitetun rahamäärän (420 – 500 €/kk). Lisäksi hän saa vähentää joko tosiasiallisten tai kohtuullisina pidettävien kustannusten suuruisina muun muassa asumiskustannuksensa, erityiset terveydenhoitokustannukset ja työmatkakustannukset sekä eräin rajoituksin lapsen tapaamisesta aiheutuvat matkakustannukset. Myös opintolainan korot ja lyhennykset otetaan vähennyksenä huomioon. Jos vanhemmalla on muita elatusvastuita, hän saa lisäksi vähentää ohjeessa osoitetun määrän näiden täyttämiseksi.

Jos lapsesta erossa asuva vanhempi tapaamisoikeuden nojalla pitää lasta runsaasti luonaan, hän saa tehdä luonapitovähennyksen (0 – 54 €/kk). Se tehdään elatusavusta ohjeessa osoitetun taulukon mukaisesti.

Ohjeen mukaan elatusavun suuruus lasketaan jakamalla lapsen elatuksen tarve vanhempien kesken heidän elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Lapsesta erossa asuva vanhempi vastaa lapsen elatuksesta enintään elatuskykynsä mukaisella määrällä.

Kun elatusavun suuruus on laskettu ohjeessa osoitetuin tavoin, on lopuksi vielä arvioitava, onko lopputulos kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen kohtuullinen. Arvioinnin sitä edellyttäessä voidaan lasketun elatusavun määrää pienentää tai suurentaa.

Elatusavun laskemista koskevan ohjeen lisäksi opas sisältää myös ohjeen siitä, milloin vahvistettua elatusapua on perusteltua muuttaa olosuhteiden muutoksen perusteella. Elatusavun muuttaminen edellyttää, että ohjeen mukaisesti uusien olosuhteiden perusteella lasketun elatusavun määrä poikkeaisi vähintään 15 prosenttia vahvistetun elatusavun määrästä, eikä olosuhteiden muutos ole lyhytaikainen. Lisäksi elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.

Elatusturvalain (671/1998) 8 §:n mukaan lapselle maksetaan täysimääräisen elatustuen ja elatusavun määrän erotuksen suuruista elatustukea silloin, kun elatusavun määrä on elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn vuoksi vahvistettu täysimääräistä elatustuen määrää alhaisemmaksi. Elatustuen myöntämisen helpottamiseksi edellä tarkoitetuissa tilanteissa ohjeessa korostetaan elatusapusopimusten laatimista siten, että niihin aina merkitään, johtuuko täysimääräistä elatustuen määrää pienempi tai sen kanssa yhtä suuri elatusapu elatusvelvollisen elatuskyvystä vai muusta syystä.

Elatusavun pienuuden katsotaan johtuvan elatusturvalaissa tarkoitetulla tavalla elatusvelvollisen puutteellisesta elatuskyvystä silloin, kun elatusvelvollisen ohjeen mukaan laskettu elatuskyky on täysimääräistä elatustukea pienempi. Muissa tapauksissa elatusavun pienuuden katsotaan johtuvan muusta syystä kuin elatusvelvollisen puutteellisesta elatuskyvystä, jolloin lapselle ei synny oikeutta edellä mainittuun täydentävään elatustukeen. Tällöin elatusvelvollisen laiminlyötyä elatusavun suorittamisen elatustuki maksetaan elatusturvalain 8 §:n 2 momentin mukaisesti vain vahvistetun elatusavun suuruisena.

Kun elatusvelvollisen ohjeen mukaan laskettu elatuskyky on täysimääräisen elatustuen määrää pienempi, lapselle syntyy oikeus täydentävään elatustukeen. Täydentävän elatustuen määrä lasketaan elatusturvalain 8 §:n 1 momentin mukaisesti täysimääräisen elatustuen ja vahvistetun elatusavun erotuksena.

Täysimääräisen elatustuen määrästä säädetään elatusturvalain 7 §:ssä. Vuonna 2007 täysimääräinen elatustuki on 129,91 €/kk.

Lisätietoja

Kuntien ohjetta koskeviin kysymyksiin – ei kuitenkaan yksittäisiä tapauksia koskeviin tulkintakysymyksiin – vastaavat hallitussihteeri Eeva Kangasniemi sosiaali- ja terveysministeriöstä, puh. 09 – 1607 4352 ja tutkija Mette Manninen oikeusministeriöstä, puh. 09 – 1606 7663