Tuire Santamäki-Vuori: ”Täältä tullaan, elämä” -hengen kannattelemiseksi tarvitaan myös yhteisiä toimia

Varhaiset kokemukset muokkaavat lapsen kehitystä ja omakuvaa. Hyväksyntä ja kannustus ovat onnistumista rakentavia voimatekoja. Vähättely ja kiusaaminen tatuoivat mieleen muistoja, jotka voivat haitata koko elämänkulkua.

Tarvitsemme tunteen siitä, että meihin luotetaan ja me voimme luottaa muihin. Luottamuksen puute ruokkii uhmaa tai alistumista – molemmissa tapauksissa itselle ja ympäristölle vahingollista käyttäytymistä.  

Terve yhteiskunta huolehtii myös niistä, jotka jäävät kilpailussa lähtötelineisiin tai joiden kasvuolot ovat vaikeat.

Lapsen hyvää elämää tukevat vuorovaikutuksen reseptit ovat ohjenuoria lapsen vanhemmille, lähipiirille ja kasvattajille. Valistus ei silti riitä lapsiystävällisyyden edistämiseksi. Terve yhteiskunta huolehtii myös niistä, jotka jäävät kilpailussa lähtötelineisiin tai joiden kasvuolot ovat vaikeat. Myönteistä muutosta tukemaan tarvitaan yhteiskunnan ohjausta, sääntelyä ja resursseja sekä lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten arvostusta. 

Korjauslistan kärkiehdotuksia   

Hyvän varhaislapsuuden tueksi nostan kolmea asiaa: lapsiperheköyhyyden kitkeminen, lapsen yhteyden vaaliminen molempiin vanhempiin ja lähiomaisiin sekä koulupäivän rakenteen kehittäminen niin, että se kattaa oppimisen lisäksi harrastustoimintaa. Miksi? 

Lapsiperheiden köyhyys heikentää edellytyksiä lapsen tarpeiden huomioimiselta. Niukkuus vie taloudelliset resurssit ja pakottaa keskittymään arjessa selviytymiseen. Osallisuuden kanavat ja kokemukset vähenevät. Kuormitus uuvuttaa aikuisia. Se ei tue myönteistä perheilmapiiriä eikä kannustavaa läsnäoloa lapsen kanssa. Köyhyys ei ole yksilön epäonnistumista. Sen kitkemiseksi tarvitaan parannuksia lapsiperheiden etuus- ja palvelujärjestelmään. 

Jokainen lapsi haluaa olla vanhempiensa rakastama. Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta ja muista tärkeistä läheisistä vertautuu lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vakavaan henkiseen kaltoin kohteluun. Tuhoisat vaikutukset vuorovaikutuksen katkaisusta ja ”valemuistoista” porautuvat syvälle lapsen persoonallisuuden, identiteetin ja moraalin kehitykseen. Lasten ja muiden osallisten mielenterveyden suojaamiseksi on puututtava vieraannuttamiseen esimerkiksi niin, että riitaisissa eroissa osapuolet velvoitetaan ottamaan vastaan ammattiapua. 

Mieluisa harrastus tuo elämään odotettuja kohokohtia ja onnistumisen kokemuksia. Harrastusten tuominen koulupäivän sisään professori Lea Pulkkisen ehdottamaan tapaan olisi omiaan madaltamaan harrastamisen taloudellisia ja muita kynnyksiä. Harvalla silpputyötä tekevällä tai yksinhuoltajalla on sellaiset verkostot, joiden kautta lasten iltakuljetukset järjestyvät. Yhteinen kiireetön aika voi olla perheille sitä parasta aikaa. Vaalitaan niitä hetkiä.

Tuire Santamäki-Vuori 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 

Hyvinvointiosaston johtaja, KTT, dosentti  

***  

Tässä sarjassa esittelemme tekoja ja näkemyksiä lapsiystävällisemmän Suomen puolesta. Kaikki esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan/haastateltavan omia. Lisää kirjoituksia voit lukea http://minedu.fi/lapsistrategia/kolumnit ja stm.fi/lapsistrategia/kolumnit.