Laitetaanko kaikki uusiksi?
Minkä yhden asian tekisin toisin, jos saisin päättää kansallisesta lapsistrategiasta? Siinäpä sitä onkin valikoimista. Pidentäisinkö oppivelvollisuutta? Alentaisinko esiopetusikää? Lisäisinkö lastensuojelun työntekijöitä? Vahvistaisin lapsiperheiden kotipalvelua? Palauttaisin lapsilisien indeksitarkistukset? Toisin nuorisotyöntekijät kouluun?
Nämä kaikki ovat erittäin hyviä yksittäisiä keinoja. Niitä on usein puolueiden vaaliohjelmissa. Ne tuntuvat sopivan konkreettisilta ja ymmärrettäviltä. Ehdotusten perään voi laittaa arvion siitä, paljonko ne maksavat. Niiden osalta on suht helppo myös seurata hallituskauden jälkeen että onko tavoite saavutettu.
Tai aloittaisinko sittenkin jonkun ihan uuden hankkeen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi? Laittaisin kerralla ministeriömme lainsäädännön uuteen vaikuttavaan, asiakaslähtöiseen järjestykseen ja säätäisin tiukat kuntia ja muita toimijoita sitovat normit siitä, miten on hyvä. Muutamassa vuodessa tämä varmasti onnistuisi.
Nämä molemmat toimintamallit ovat Suomessa vuosien varrelta tuttuja. Yksittäisiä toimia on toteutettu todella paljon ja hankkeita on käynnistetty lukuisa määrä. Hankeähkyä on podettu pitkään.
Lainsäädäntökin on meillä isoilta linjoiltaan kohtuullisella mallilla. Mutta lakipykälät eivät vaan tahdo toteutua käytännössä. Pykälät eivät aina linkity toisiinsa yli hallinnonalarajojen. Virkavirheiden välttämiseksi esimerkiksi varotaan asiakastietojen jakamista. Eikä asioiden yksityiskohtainen säätäminen välttämättä tuota lasten, nuorten ja monimuotoisten perheiden tarpeiden kannalta parasta mahdollista lopputulosta. Toimijoita on monia, yksityisiä, julkisia, järjestöjä ja seurakuntia. Kaikki pitäisi saada toimimaan kumppanuudessa samaan päämäärään.
Kiinnitämme usein huomiota vain toimenpiteissä ja asiakkuuksissa olevien lasten määriin eikä niinkään lopputuloksiin ja vaikuttavuuteen lasten hyvinvoinnissa. Aina emme aseta edes vaikuttavuustavoitetta. Minkälaisia muutoksia lasten hyvinvoinnissa tavoittelemme? Palvelutkaan eivät ole päämäärä sinänsä vaan esimerkiksi se, että lasten ympärillä olevat ihmissuhteet vahvistuvat ja kasvuyhteisöt kannattelevat. Menetelmien vaikuttavuudesta olisi hyvä olla näyttöä eikä vain mutu -tuntumaa.
Uudella hallituksella voi olla houkutus pyyhkiä pöydältä edellisen hallituksen lapsi- ja perhepoliittiset toimenpiteet ja hankesuunnitelmat ja aloittaa ”vielä parempi”. Hallituskaudesta menee aikaa toimien suunnitteluun ja uusien hankkeiden lanseeraamisen kentälle. Ammattilaiset kouluissa, sosiaalitoimistoissa ja terveyskeskuksissa odottelevat uutta orientaatiota.
Pysyvän muutoksen tekeminen vaatii kuitenkin sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä. Se vie pikemminkin kymmenen kuin kaksi vuotta. Pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen. Esimerkiksi LAPE- työssä on muotoutunut laaja ammattilaisten konsensus siitä, mitä palveluissa pitäisi tehdä, että oppimisen ja hyvinvoinnin tasa-arvo paranee. Palvelut pitäisi saada joustavasti tukemaan lapsen, nuoren ja perheen arkea, osallistamaan perheet ja tulemaan sinne missä lapset ja nuoret ovat.
Yksi pulma on vielä se, että varsinaisten lapsi- ja perhepolitiikan toimien lisäksi hallituksella on monta muutakin politiikkalohkoa, joiden toimenpiteet kuitenkin vaikuttavat lapsiin ja nuoriin. Joskus ne muut toimenpiteet voivat ns. lyödä korville toisella politiikkalohkolla tehtyjä hyviä toimia ja aikeita. Esimerkiksi työaikojen 24/7 -yhteiskuntaan siirtymisen vaikutukset yksinhuoltajien työllistymiseen ja sitä kautta lapsiköyhyyteen ovat olleet merkittäviä, koska päivähoidon ja vuorohoidon palvelut eivät ole seuranneet mukana.
Jos saisin päättää, niin en siis ehdottaisi mitään yksittäistä asiaa, hanketta tai uutta mullistusta.
Päättäisin, että hallitus hyväksyy lapsistrategian, jossa se sitoutuu arvioimaan kaikkien päätöstensä – ei pelkästään sosiaali- tai koulutuspolitiikan - lapsivaikutukset ja hakemaan lapsen edun kannalta mahdollisimman hyviä ja mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavia ratkaisuja. Päättäisin että valtion budjetista tehdään aina lapsitilinpäätös, jossa seuraavan vuoden talousarvion valmistelun tueksi arvioidaan edellisten panosten vaikutukset hyvinvointiin.
Velvoittaisin eri ministeriöt sopimaan yhteisen viitekehyksen siitä, mitä lasten hyvinvointi tarkoittaa ja mitä tavoitellaan. Hyvillä läheisillä ihmissuhteilla ja perheen myönteisellä vuorovaikutuksella pitäisi siinä olla ainakin yhtä suuri merkitys kuin ylipainolla tai päihteiden käytöllä.
Päättäisin, että ministeriöiden, etenkin opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön on linjattava yhdessä lasten ja nuorten palveluita ja politiikkaa koskevat ohjaukset kunnille ja mahdollisille maakunnille. Sivistystoimen ja soten lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten perusopintoihin lisäisin lapsen ihmisoikeuksiin sekä lasten ja perheiden osallistamiseen ja kohtaamisen perustuvat osat. Ammattilaisten on tärkeä oppia toimimaan yhdessä ja näkemään yhteinen lapsi ammattikuntien ja hallinnonalojen takaa. Asiakastiedon sujuva kulku rajojen yli pitää varmistaa.
Sen myötä vähenisi nuorten syrjäytyminenkin kun eri hallinnonalat sovittaisivat suunnitelmansa, henkilöstönsä tekemisen, tietonsa ja rahansa yhteen yhteisen lapsen ja nuoren parhaaksi. Sopivaa tukea lapsen, nuoren ja perheiden tarpeisiin saadaan heitä itseään kuuntelemalla ja luottamalla toisiin ammattilaisiin. Uusi ote edellyttää kuitenkin eri toimijoille yhteistä eettistä perustaa ja tavoitetta, jonka hyväksi jokainen kumppani sietää myös luopumista pienestä osasta omaa autonomiaansa. Sellaiseksi eettiseksi perustaksi soveltuu mainiosti YK:n lapsen oikeuksien sopimus, johon Suomen eduskunta on jo kohta 30 vuotta sitten sitoutunut.
Maria Kaisa Aula
Lapsistrategian ohjausryhmän jäsen, hankejohtaja, Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE)
Sosiaali- ja terveysministeriö
@AulaMK
***
Tässä sarjassa esittelemme tekoja ja näkemyksiä lapsiystävällisemmän Suomen puolesta. Kaikki esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan/haastateltavan omia. Lisää kirjoituksia voit lukea http://minedu.fi/lapsistrategia/kolumnit ja stm.fi/lapsistrategia/kolumnit.
