Kysymyksiä ja vastauksia  tartuntatautilaista

Lain tavoite on ehkäistä tarttuvien tautien leviämistä Suomessa. Lain tarkoituksena on suojella väestöä esimerkiksi rokotuksin, terveystarkastuksin ja seuraamalla tartuntatautien levinneisyyttä.

Entinen laki oli vuodelta 1986, ja se oli osin vanhentunut.

Ihmisten lisääntynyt matkustaminen on nopeuttanut tartuntojen leviämistä. Ihmiset voivat tuoda matkaltaan mukanaan sairauksia ja lääkkeille vastustuskykyisiä taudinaiheuttajia. Tartuntataudit ja epidemiat leviävät yli maiden rajojen. Siksi kansainvälisen yhteistyö infektioiden torjunnassa ja seurannassa on tärkeää.

Myös viranomaisten yhteistyötä ja terveydenhuollon toimintatapoja piti päivittää. Uudet tautiuhat vaativat nopeita seuranta- ja ehkäisytoimia. Tuberkuloosia ja monta muuta sairautta aiheuttavat bakteerit ovat osin muuttuneet vastustuskykyisiksi olemassa oleville hoidoille. 

Hoitoon liittyvät infektiot (ns. sairaalainfektiot ja sairaalabakteerit) ja lääkkeille erittäin vastustuskykyiset taudinaiheuttajat edellyttävät uusia toimintatapoja ja entistä tarkempaa seurantaa.

Tartuntatautilaissa tarkennetaan tapoja, joilla viranomaiset ja hoitohenkilökunta saavat entistä paremmin tietoja tautiepidemian selvittämiseksi. Tietojen hallintaa helpottavat erilaiset tautirekisterit.

Jatkossa kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää henkilön tai tavaran karanteenista tai eristämisestä. Aiemmin päätökset teki kunnan lautakunta. Aluehallintoon pitää nimetä tartuntataudeista vastaava lääkäri.

Jos tartuntataudeista vastaava lääkäri määrää henkilön olemaan pois töistä esimerkiksi salmonellatartunnan vuoksi, ansionmenetystä korvataan vastedes vain yhdellä etuudella, tartuntatautipäivärahalla. Tämä etuus kattaa nykyisen päivärahan ja ansionmenetyskorvauksen. Henkilön saama etuus pysyy samansuuruisena.

Tartuntataudeista vastaava lääkäri voi määrätä henkilön karanteeniin tai eristykseen yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Näin tapahtuu kuitenkin hyvin harvoin. Laki tarkentaa viranomaisten velvollisuuksia ja potilaan oikeuksia näissä harvinaisissa tilanteissa.

Kuten nykyisenkin lain mukaan, kunnalla on velvollisuus ehkäistä tartuntatauteja rokotuksin ja terveystarkastuksin. Työjako tartuntatautien ehkäisyssä säilyy kunnan ja valtion välillä kuten aiemminkin. Kunta vastaa oman alueensa tartuntatautien torjunnasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) toimii tautien torjuntatyön valtakunnallisena asiantuntijalaitoksena.

Terveydenhuoltolaki ja kansanterveyslaki määrittelevät sen, kenelle kunta on velvollinen järjestämään hoitoa. Tartuntatautilaki täydentää terveydenhuoltolakia ja kansanterveyslakia nimenomaan tartuntatautien ehkäisyn näkökulmasta. Uusi tartuntatautilaki ei muuta tätä tilannetta.

Yleisvaaralliset tartuntataudit ovat vaarallisia, helposti tarttuvia tai nopeasti leviäviä, kuten tuberkuloosi ja kurkkumätä. Myös tuhkarokko luokitellaan vastedes yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi. Rokotusten ansiosta tuhkarokkoa ei Suomessa juurikaan ole, mutta matkailijoiden mukana tauti voi levitä maassamme uudestaan. Tuhkarokon jälkitaudit voivat olla vaarallisia.

Tällaista tautiluokittelua tarvitaan, jotta yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastunut voidaan eristää tartuntavaaran torjumiseksi. Samoin voidaan mahdollisesti tartunnan saanut henkilö tarvittaessa määrätä karanteeniin. Tartunnan saanutta voidaan hoitaa tarvittaessa myös vastoin hänen tahtoaan tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi.

Tauti luokitellaan valvottavaksi tartuntataudiksi silloin, kun lääkäri tarvitsee taudista tavallista enemmän tietoja, jotta tutkimukset ja hoito saadaan varmistettua. Valvottavat taudit ovat niin vakavia, että lääkärin on tehtävä näistä ilmoitus Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) rekisteriin.

Valvottavia tartuntatauteja ovat esimerkiksi vihurirokko, sikotauti ja hinkuyskä. Nämä taudit on saatu Suomessa kuriin kansallisen rokotusohjelman ansiosta. Lisäksi valvottavia tauteja ovat esimerkiksi C-hepatiitti, hiv, klamydia ja malaria.

Uusia, nopeasti leviäviä tartuntatauteja syntyy koko ajan ympäri maailmaa. Esimerkkejä ovat sikainfluenssa, zikavirus ja ebola. Juuri nyt leviää lintuinfluenssa, joka ei tartu ihmisiin. Yhteiskunnan on varauduttava näiden tautien aiheuttamiin poikkeuksellisiin epidemioihin. Velvoite koskee valtiota, aluehallintovirastoja ja kuntia.

Kansallisen rokotusohjelman tavoitteena on suojella väestöä tartuntataudeilta rokottein. Rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet muun muassa tuhkarokkoa, kurkkumätää ja hinkuyskää vastaan. Jotta rokottein ehkäistävät taudit eivät leviäisi väestössä, on tärkeää, että mahdollisimman monet on rokotettu. Kansallisen rokotusohjelman rokotteet ovat rokotettavalle maksuttomia. Sen sijaan esimerkiksi matkailuun liittyvät rokotukset jokainen joutuu maksamaan itse, koska ne eivät kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan. Tällaisia ovat esimerkiksi rokotukset keltakuumetta ja B-hepatiittia vastaan.

Rokottein ehkäistävät tartuntataudit ovat Suomessa nykyään hyvin harvinaisia. Suomessa on kuitenkin alueita, joilla riittävää osuutta väestöstä ei ole rokotettu kansallisen rokotusohjelman mukaisesti. Näillä alueilla rokottein ehkäistävät tartuntataudit voivat levitä. Esimerkki tästä on tuhkarokko.

Tartuntataudeista vastaava lääkäri voi määrätä oireettoman henkilön tai tavaran karanteenin, jos tämä on altistunut yleisvaaralliselle tartuntataudille. Karanteenin tavoitteena on estää tartuntataudin leviäminen väestöön rajoittamalla henkilön liikkumista. Henkilö on karanteenissa yleensä kotonaan. Lääkäri voi lopettaa karanteenin, kun hän on todennut, että henkilö ei ole sairastunut tautiin. Karanteeni kestää yleensä enintään pari viikkoa. Karanteeniin voidaan esimerkiksi asettaa kaikki samassa lentokoneessa yhdessä ebolavirusinfektioon sairastuneen kanssa matkustaneet.

Henkilö voidaan tartuntatautilain mukaan eristää, jos hän on altistunut yleisvaaralliselle tartuntataudille ja hänellä on tartuntataudin oireita. Eristyksen tavoitteena on estää tartuntataudin leviäminen väestöön rajoittamalla henkilön liikkumista sekä hoitamalla tartuttava tauti mahdollisimman nopeasti. Potilas on eristyksissä sairaalassa, jossa häntä tutkitaan ja hoidetaan terveydenhuoltolain mukaisesti. Esimerkiksi ebolapotilaan kanssa samassa lentokoneessa ollut kuumeinen henkilö voidaan eristää.

Tartuntatautilaki edellyttää, että hoitohenkilökunta ottaa rokotukset sellaisissa tilanteissa, joissa hoidettavat asiakkaat ja potilaat ovat erityisen herkkiä sairastumaan tartuntatauteihin. Tällaisia potilaita ovat esimerkiksi henkilöt, joilla vastustuskyky on alentunut vakavan perussairauden tai sen hoidon vuoksi, imeväisikäiset ja hyvin iäkkäät potilaat.

Hoitohenkilökunnalle annettavia rokotteita ovat tuhkarokko- ja vesirokkorokotteet, mikäli hoitohenkilökunta ei näitä sairauksia ole sairastanut. Lisäksi henkilökunnan on otettava vuosittain annettava kausi-influenssarokote. Imeväisikäisten kanssa työskentelevillä täytyy olla myös voimassa oleva rokotussuoja hinkuyskää vastaan. Henkilökunnan rokotusten taustalla on potilasturvallisuus. Rokotteiden ottaminen on vapaaehtoista. Jos hoitohenkilöstöön kuuluva kieltäytyy rokotuksista, hän ei voi työskennellä esimerkiksi syöpäpotilaiden tai elinsiirtopotilaiden parissa.