Kansallinen projekti sosiaalialan kehittämiseksi

STM122:00/2002 Kehittäminen

Sosiaalialan kehittämishankkeessa selvitetään ensin ratkaisua vaativat akuutit ongelmat ja tehdään esitykset siitä, miten ne ratkaistaan.

Täsmennetään, miten sosiaalialan ja terveydenhuollon yhteistyöhön ja rajapintoihin liittyvät ongelmat ratkaistaan.

Luodaan samanaikaisesti pitkän tähtäyksen kehittämisohjelma, jossa selvitetään sosiaalialan suuntaamiseksi välttämättömät periaatteelliset kysymykset ja tehdään esitykset toimenpiteistä, joilla sosiaalialan tasapainoinen ja hallittu kehitys turvataan seuraavilla alueilla ja toimintalohkoilla:
1. Keskeisten palvelujen saatavuus ja niihin liittyvät rakenteelliset kysymykset
2. Sosiaalialan työvoimakysymykset, riittävyys, kelpoisuus, koulutus ja muut henkilöstökysymykset
3. Palvelujen ja ennaltaehkäisevän toiminnan organisointi ja järjestäminen kunnassa
4. Sosiaalialan yhteistyön vahvistaminen erityisesti terveydenhuollon ja opetustoimen kanssa
5. Sosiaalialan keskeisten palvelujen ohjaus ja rahoitus

Hankenumero STM122:00/2002

Asianumerot

Asettaja sosiaali- ja terveysministeriö

Toimikausi/aikataulu 3.10.2002 – 31.3.2003

Asettamispäivä 3.10.2002

Hankkeen vaiheet

Tavoitteet ja tuotokset

Sosiaalialan kehittämisohjelman tavoitteena on uudistaa ja parantaa ennaltaehkäisevää toimintaa ja palveluja niin, että ne tukevat ihmisten hyvinvoinnin kehittymistä ja vähentävät syrjäytymistä sekä sosiaalisten ongelmien syntymistä ja kasaantumista. Olennaista on turvata palvelujen saatavuus maan kaikissa osissa ja varmistaa se, että kansalaisilla on avun tarpeen ilmentyessä saatavilla joustavasti ja nopeasti ammattitaitoista ja laadukasta palvelua. Ohjelma on suunniteltu siten, että se toimii tiiviissä vuorovaikutuksessa kansallisen terveydenhuollon hankkeen kanssa.

Lähtökohdat

Ohjelman keskeisenä lähtökohtana on se, että hyvin hoidettu sosiaalipolitiikka ja siihen sisältyvät palvelut, toimeentuloturva ja ennaltaehkäisy muodostavat työn ja toimeentulon ohella yhteiskunnan keskeisen järjestelmän, jolle väestön hyvinvointi ja Suomen nykyinen kilpailukyky rakentuu. Suomalainen hyvinvointijärjestelmä on ollut toimiva malli, jolla on turvattu yhtäläiset mahdollisuudet kaikille ja samalla luotu korkea työhönosallistuvuus ja tuettu koko teollisen järjestelmän tasaista ja nopeaa kehitystä.

Erityisesti lasten päivähoidon ja vanhustenhuollon kehittämisellä on ollut ratkaiseva merkitys sukupuolten tasa-arvon kehittämiseen ja tasaveroisen työhönosallistuvuuden turvaamiseen. Molemmilla aloilla hoivatehtävien siirtyminen yhteiskunnalle on luonut runsaasti uusia työpaikkoja ja mahdollistanut erityisesti naisten yhä suuremman osuuden työelämässä. Sosiaaliala on ollut omalta osaltaan luomassa turvallista yhteiskuntaa kaikille. Lasten hyvien kasvuedellytysten turvaaminen, vammaisten osallisuuden turvaaminen ja vaikeuksissa olevien ihmisten sosiaalinen auttaminen ja kuntoutus ovat olleet merkittäviä peruspilareja ihmisten toimintakyvyn tukemisessa ja kehittämisessä. Voidaan siis sanoa, että suomalaisen yhteiskunnan kehittymisessä sosiaaliala on osaltaan ollut luomassa tärkeitä edellytyksiä.

Sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta oli lama-aikana 1993 korkealla, lähes 35 %. Laman jälkeen osuus on pudonnut taloudellisen kasvun ja toteutettujen leikkausten vuoksi. Vuonna 2001 sosiaalimenot olivat noin 25 % bruttokansantuotteesta, runsaat 34 miljardia euroa. Sosiaalimenojen kansantuoteosuus on laskenut näin jo alle EU-maiden keskitason. Suurin osa menoista kohdistuu vanhuuteen, toiseksi suurin on sairaus- ja terveysmenot. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksesta päävastuu on kunnilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin maksetut valtionosuudet olivat vuonna 1993 noin 20,6 miljardia markkaa. Osuus vastasi noin 36 % valtionosuuteen oikeuttavista käyttökustannuksista. Vuonna 2001 valtionosuusprosentti oli 24,2 ja maksetut valtionosuudet olivat 13,9 miljardia markkaa. Valtionosuudet alenivat reaalisesti siis 90-luvulla lähes 8 miljardia markkaa. Tällä on ollut seurauksia kunnallisten sosiaalipalvelujen kehitykseen. Edellä olevasta kehityksestä huolimatta palvelut on kyetty säilyttämään kohtuullisella tasolla.

Sosiaalialan rakenteita ja prosesseja uudistamalla on saavutettavissa merkittäviä säästöjä ja rationalisointihyötyjä. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että sekä ennaltaehkäisevä toiminta että riittävän varhainen puuttuminen soisaalisiin ongelmiin toteutuisi nykyistä paremmin. Päihdehuollon peruspalveluja vahvistamalla säästetään kalliita erikoissairaanhoitokuluja. Vanhusten ja vammaisten kotipalveluiden hyvällä hoidolla vähennetään kalliita laitoshoitoja. Saumattomalla palvelujärjestelmien yhteistyöllä voidaan vähentää tehottomuutta palveluissa ja hoidossa.

Vaikka erilaisia kehittämisponnistuksia on paljon meneillään, on alalla monia ongelmia ja haasteita. Suurimmat pulmat liittyvät seuraaviin asioihin.

o 90-luvun laman taloudelliset leikkaukset kohdistuivat voimakkaasti sosiaalialaan, työvoimaa vähennettiin, henkilöstön työmäärä lisääntyi, syntyivät vakavat jaksamisen ongelmat
o raskas ja vaativa työ ja heikko työn arvostus ovat lisänneet siirtymistä muihin tehtäviin ja on pelättävissä, että nuorten hakeutuminen sosiaalialalle vähenee ja näin koulutus menee alan kannalta hukkaan
o sosiaalityö on monissa osissa maata vaikeuksissa, alalle on vaikea saada päteviä sosiaalityöntekijöitä ja kuntien priorisoinneissa sosiaalityö on jäänyt heikkoon asemaan, sosiaalityön johtaminen on vaikeutunut ja johtamisen edellytykset ovat heikentyneet
o sosiaalialan työssä oleva henkilöstö ikääntyy myös ja sen vuoksi on tärkeätä varautua ajoissa työvoiman tarpeen tuomaan tilanteeseen, alalle tulevat nuoret tekevät jo nyt päätöksiä, jotka heijastuvat tuleviin työvoimakysymyksiin
o kaikilla aloilla henkilöstön osaaminen vanhenee, ellei koulutus- ja kehittämistoiminta ole kunnossa, sosiaalialan kehittämistoiminnan edellytyksiä on heikennetty 90-luvulla, koulutus vaatii uudenlaista kehittämistä
o alan asiakkaiden asemaa on pyritty vahvistamaan lainsäädännöllä, aito asiakaslähtöisyys ja palvelujen laadun kehittäminen vaativat uudenlaista osaamista, osaamisen kehittäminen on sekä palvelujen laadun kehittämishaaste että henkilöstön koulutushaaste
o sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyllä ja riittävän varhaisella puuttumisella on saavutettavissa toiminnan tehokkuutta ja rationalisointihyötyjä
o väestön ikääntyminen kasvattaa paineita palvelujen kehittämiselle, nyt olisi kiireellisesti luotava sosiaalialan palvelujen kehittämisohjelma, joka ottaa huomioon ikääntymisen luomat paineet
o palvelujen saatavuus äidinkielellään on osoittautunut ongelmaksi esim. vanhustenhuollossa
o yhteiskunnassa, mm. työelämässä, tapahtuneet muutokset ovat merkinneet sitä, että lapsuudelle ja vanhemmuudelle näyttää jäävän entistä vähemmän tilaa
o paikallisten ja alueellisten palvelujen kehittämisessä tarvitaan uudenlaisia yhteistyörakenteita ja käytäntöjä, yhteistyön kehittäminen sosiaali- ja terveysalan sisällä on ensiarvoisen tärkeää
o alueellinen erilaistuminen ja eriarvoistuminen vaatii myös sosiaalipalveluilta uudenlaisia rakenteita ja ohjausta
o kukin aikakausi synnyttää uudenlaisia sosiaalisia ongelmia, nykyongelmat liittyvät vakavimmin lasten ja nuorten syrjäytymisuhkiin, eriarvoistumisen ja syrjäytymisen riskien kasaantumiseen mikä lisää tarvetta vahvistaa sosiaalisen tuen ja auttamisen rakenteita
o sosiaalialan palveluissa olisi suuria haasteita uusimman teknologian soveltamiselle, teknologian täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää voimakasta kehittämispanostusta, innovaatioita ja yhteistyötä.

Säädösvalmistelu ja kehittäminen valtioneuvostossa

Ministeriöt toteuttavat hallitusohjelmaa, valmistelevat lakeja ja muita säädöksiä sekä vievät eteenpäin uudistuksia erilaisissa hankkeissa, työryhmissä ja toimielimissä.

Kaikkien ministeriöiden hankkeet löydät valtioneuvoston verkkosivuilta valtioneuvosto.fi/hankkeet

Kansallinen projekti sosiaalialan kehittämiseksi

Hankkeen perustiedot Päättynyt

Hankkeen vaiheet

Tavoitteet ja tuotokset

Lähtökohdat