Pasi Moisio: Työllisyys ja sosiaaliturva - kannustinloukut aina keskuudessamme
Sosiaaliturvan ja koko hyvinvointivaltion rahoitus nojaa korkeaan työllisyyteen. Sosiaaliturvan kannustavuus työntekoon, osaamisen hankkimiseen ja yrittäjyyteen onkin aina ollut keskeisellä sijalla sosiaaliturvapolitiikassa. Sosiaaliturva tukee työllisyyttä lisäämällä elämän ennakoitavuutta ja mahdollistamalla riskinoton ja osaamisen hankkimisen - oli kyse sitten päätöksestä vaihtaa työ- tai asuinpaikkaa, opiskelusta uuteen ammattiin tai oman yrityksen aloittamisesta.
Tilanteita, joissa sosiaaliturva ei kannusta työntekoon, kutsutaan yleisesti kannustinloukuiksi. Sosiaaliturvan kannustinloukkuja on purettu 2000-luvulla, ja työllistymisen kannustimet ovat parantuneet 1990-lukuun verrattuna. Mutta sosiaaliturvassa on aina kannustinloukkuja, jos sosiaaliturvan lähtökohtana on ihmisarvoisen elämän edellyttämän toimeentulon turvaaminen. Näkemykset vaihtelevat siitä, kuinka suuri merkitys erilaisilla kannustinloukuilla on työntekoon ja ylipäänsä työllisyyteen.
Sosiaaliturvakomitea hahmotteli kesällä 2020 sosiaaliturvan neljä keskeistä ongelmakokonaisuutta, joista yksi on ansiotyön ja sosiaaliturvan yhdistäminen. Työllisyyden ja osaamisen jaosto kokoaa parhaillaan tietoa työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisesta. Jaosto on tunnistanut jatkotyötä varten kolmenlaisia kannustinloukkuja: työttömyys-, tulo- ja byrokratialoukut.
Työttömyysloukku tarkoittaa tilannetta, jossa työn vastaanottaminen ei paranna riittävästi elintasoa verrattuna elintasoon, jonka etuudet ja tuet mahdollistavat. Työttömyysloukkuja tarkastellaan yleensä vertailemalla tulojen muutosta, kun ihminen siirtyy työttömyydestä matala- tai keskipalkkaiseen työhön. Sosiaaliturvan vastikkeellisuus ja sanktiot kuuluvat myös työttömyysloukkujen tarkasteluun. Kuva työttömyysloukuista muuttuu oleellisesti, mikäli työstä tai koulutuksesta kieltäytymisen seurauksena on etuuksien leikkaus tai menetys.
Tuloloukku tarkoittaa tilannetta, jossa lisäansioista ei jää riittävästi käteen verojen kiristyessä ja etuuksien pienentyessä. Tuloloukkujen katsotaan vähentävän haluja siirtyä osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön, yritteliäisyyteen ja uralla eteenpäin ponnisteluun, jos pienemmät tuet, kireämpi verotus tai korkeammat tulosidonnaiset maksut vievät suuren osan lisäansioista. Tuloloukku koskee siis taloudellisia kannustimia hankkia lisätuloja, kun taas työttömyysloukulla tarkoitetaan konkreettista siirtymistä työttömyydestä työhön ja sen seurauksia toimeentuloon.
Byrokratialoukku tarkoittaa tilannetta, jossa epävarmuus tai tietämättömyys etuuksien ja tulojen muutoksista tai katkeamisesta sekä pelko paperisodasta vähentää (lyhytkestoisen tai osa-aikaisen) työn vastaanottamisen houkuttelevuutta. Toisin kuin työttömyys- ja tuloloukuista, byrokratialoukuista voidaan ainakin teoriassa päästä eroon, ja käytännössäkin niitä voidaan vähentää merkittävästi.
Sosiaaliturvakomitean jaostot ja tutkijaverkosto tekevät kannustinloukuista selvityksen talven 2020-2021 aikana. Tarkastelun keskiössä on työttömyysturva ja opintotuki sekä niitä täydentävät asumistuki ja toimeentulotuki. Selvitystyön pohjalta sosiaaliturvakomitea etsii yhteisen näkemyksen ja linjaukset siitä, mitä kannustinloukkuja lähdetään purkamaan ja mihin suuntaan. Vaikka kannustinloukkuja ei voida kokonaan poistaa, niiden voimakkuuteen, sijaintiin ja muotoon voidaan vaikuttaa.
Kannustinloukkujen purkamisen linjaukset ovat samalla myös sosiaaliturvauudistuksen isoja arvovalintoja, joille uudistuksen tiekartta rakennetaan: Mitä on sosiaaliturvan ja viimesijaisen turvan vastikkeellisuus? Millaiseen työntekoon ja osaamisen hankkimiseen sosiaaliturvan halutaan kannustavan, keitä ja missä tilanteessa? Millainen byrokratia ja valvonta katsotaan tarkoituksenmukaiseksi tai välttämättömäksi sosiaaliturvassa? Kyse on pohjimmiltaan siitä, mitkä ovat yksilön oikeudet ja velvollisuudet toimeentulon hankkimisessa ja mikä on yhteiskunnan vastuu tulevaisuuden sosiaaliturvassa.
Pasi Moisio
Sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja