Kirsi Varhila: Mielenterveyden häiriöihin liittyvä häpeä vähenee – koko yhteiskunta hyötyy

Mielenterveysbarometrin mukaan 38 prosenttia mielenterveyshäiriöitä sairastavista koki tulevansa leimatuksi vuonna 2010. Seitsemän vuotta myöhemmin luku oli jotakuinkin sama. Onneksi merkkejä muutoksesta on nähtävissä, sillä leimautumisesta seuraa monia haittoja.

Jos mielenterveyden häiriöiden leima eli stigma ei vähene, hoitoa tarvitsevat eivät hae apua ajoissa. He saattavat viivytellä, kunnes tilanne vaikeutuu. Mielenterveyshäiriöitä sairastavat myös saavat erilaista kohtelua kuin muut. Tiedetään, että heidän fyysiset sairautensa hoidetaan muita huonommin. Erilaiset fyysiset oireet saatetaan tulkita mielenterveyshäiriöstä johtuviksi. Voi käydä myös niin, ettei tunnisteta ihmisen toimintakyvyn heikkenemistä ja siitä seuraavaa avun tarvetta palveluihin pääsemiseksi, mikä johtaa eriarvoistumiseen.

Mielenterveysongelmista kärsivän leimaaminen vaikuttaa myös palvelujärjestelmään, jossa se näkyy esimerkiksi rakenteellisena syrjintänä. On helpompi perustella tarve uudelle terveydenhuollon laitteelle kuin tarpeelle ottaa käyttöön psykososiaalista hoitoa. Jälkimmäistä voidaan helposti pitää vähemmän kiireellisenä ja vähemmän välttämättömänä tai mahdollisena korvata jollakin kevyemmällä ja halvemmalla tavalla. Näin palvelujärjestelmä eriarvoistaa ihmisiä.

Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi Euroopan mielenterveyden toimintasuunnitelman vuonna 2013. Suunnitelmassa tunnistettiin, että monet mielenterveysongelmia sairastavat ihmiset välttelevät mielenterveyspalveluja leimautumisen ja syrjinnän vuoksi. Myös huonot kokemukset hoidon saatavuudesta tai sen riittävyydestä voivat estää hoidon hakemista. WHO:n toimintasuunnitelman mukaan palveluja on uudistettava tavoilla, joilla kasvatetaan sairastavien luottamusta hoidosta saatavaan apuun. Palvelujen rakenneuudistuksissa on toisin sanoen kiinnitettävä huomiota henkilöstön ammattitaitoon, hoidon riittävyyteen ja vaikuttavuuteen sekä sen varmistamiseen, että hoitoon on käyttäjien mielestä turvallista tulla. 

Suomessa on käynnissä sosiaali- ja terveyskeskusten kehittämisohjelma. Yksi sen tavoitteista on saada matalan kynnyksen mielenterveyshäiriöiden hoitoa nykyistä paremmin saataville.

Nuoret näyttävät tietä stigman vähentämisessä

Nuoret hakevat aiempaa enemmän apua mielenterveyshäiriöihinsä. Yhtenä selityksenä tähän pidetään sitä, että nuorten elämän vaatimukset kasvavat. Asiaa voi selittää myös se, että mielenterveyden pulmien häpeä on heidän keskuudessaan vähentynyt. Nuoret pystyvät puhumaan omista ja toistensa mielenterveydestä ja tietävät, että apua on tarvittaessa saatavilla.

Mielenterveyden pulmiin liittyvää häpeää ja leimaamista voidaan vähentää myös vahvistamalla nuorten ja nuorten parissa työskentelevien aikuisten mielenterveysosaamista ja mielenterveystaitoja. Mielenterveyden perusta rakentuu monella tapaa lapsuudessa ja nuoruudessa. Suuri osa elämän aikaisista psyykkisistä sairauksista puhkeaa lapsuuden ja nuoruuden aikana. Siksi nuorten hyvän mielenterveyden tukeminen on erityisen tärkeää. Sillä on vaikutusta koko elämän ajan. Hyvä mielenterveys parantaa mahdollisuuksia onnistua opinnoissa, työelämässä ja arjen elämässä. Yhteiskunnallisesti mielenterveys on merkittävä hyvinvoinnin osatekijä, ja se vaikuttaa paljon ihmisten työssä käyntiin ja työn tuottavuuteen sekä elämän mielekkääksi kokemiseen.

Kun mielenterveyspalveluja kehitetään niin, että ne ovat riittäviä ja laadukkaita, palvelujen käyttö lisääntyy. Se on hyvä asia. Tutkimusten mukaan hoidon laajentamisesta saatavat hyödyt nimittäin ylittävät yhteiskunnalle tulevat kustannukset yli kaksinkertaisesti. Mielenterveyshäiriöiden leiman vähentäminen on inhimillisen ulottuvuuden lisäksi tärkeää myös yhteiskunnalle koituvien kustannusten vähentämiseksi.

Kirsi Varhila
Kansliapäällikkö
Sosiaali- ja terveysministeriö