Lastensuojelun sijaishuollossa käytettäviä rajoituksia koskevat nykytilaa täsmentävät säännökset tulevat voimaan 1.11.2006; KT 11/2006

Yleistä

Lapsen oikeusturvan parantamiseksi lastensuojelun sijaishuollossa käytettäviä rajoituksia koskevaa sääntelyä on täsmennetty ja täydennetty.

Samalla on selkeytetty lastensuojelulaitosten johtajien rajoitustoimivaltaa ja mahdollisuutta käyttää laissa tarkoitettuja rajoituksia kaikissa lastensuojelulaitoksissa.

Lastensuojeluasetuksen rajoituksia koskevat säännökset on nostettu lakitasolle.

Asiaa koskeva laki lastensuojelulain muuttamisesta (583/2006) ja lakia täydentävä valtioneuvoston asetus lastensuojeluasetuksen eräiden säännösten kumoamisesta (873/2006) tulevat voimaan 1.11.2006.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu hallituksen esitystä lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Hallituksen esitys on hyväksytty valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa 25.10. ja valtioneuvoston yleisistunnossa 26.10.2006. Esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle tasavallan presidentin esittelyssä 3.11.2006. Esityksessä ehdotetaan annettavaksi uusi lastensuojelulaki. Rajoituksia koskevat marraskuun alusta voimaan tulevat lastensuojelulain muutokset on sisällytetty lakiehdotukseen siinä ehdotetusta lastensuojelun päätöksentekojärjestelmän uudistamisesta seuraavia muutostarpeita lukuun ottamatta asiallisesti muuttumattomina.

Uudistus täsmentää ja täydentää lastensuojelulain nykyistä sääntelyä, joka koskee lastensuojelulaitokseen sijoitettuun huostaan otettuun lapseen kohdistettavia pakotteita ja rajoituksia tai erityisiä rajoituksia sekä sijaishuollossa olevan lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä välistä yhteydenpitoa ja sen rajoittamista. Sääntely koskee rajoituksia koskevan toimivallan käytön edellytyksiä ja valvontaa sekä rajoitusten kohteeksi joutuvien henkilöiden oikeusturvaa.

Muutosten tavoitteena on lastensuojelun asiakkaiden, erityisesti lapsen, sekä lastensuojelun työntekijöiden oikeusturvan parantaminen saattamalla lastensuojelulaki rajoitustoimivallan täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden osalta nykyistä paremmin vastaamaan voimassa olevaa perus- ja ihmisoikeussääntelyä.

Tavoitteena on myös selkeyttää rajanvetoa lapsen kasvatukseen kuuluvien rajojen ja lastensuojelulaissa säänneltävien rajoitusten välillä.

Selkeytetty sääntely helpottaa säännösten käytäntöön soveltamista ja sitä kautta edesauttaa lasten saattamista keskenään nykyistä yhdenvertaisempaan asemaan sijaishuoltopaikasta riippumatta.

Uusissa säännöksissä on nykyiseen tapaan erotettu käsitteellisesti toisistaan yhteydenpidon rajoittaminen ja varsinaiset rajoitustoimenpiteet. Yhteydenpidon rajoittaminen käsittää kuten nykyisinkin myös olinpaikan ilmaisematta jättämisen.

Lapsen ja hänen läheistensä välisen yhteydenpidon tapoja (24.1 §) sekä yhteydenpidon rajoittamisen edellytyksiä ja yhteydenpidon rajoittamista koskevaa päätöksentekoa koskevaa sääntelyä (25 ja 25 a §) on täsmennetty. Huoltosuunnitelman merkitystä yhteydenpidosta sovittaessa ja päätöksentekovelvoitetta asiassa on korostettu (25.1 §). Muutoksenhakuoikeutta yhteydenpidon rajoittamisasioissa on selkiytetty ja henkilöpiiriä laajennettu (35 a §).

Lisäksi on tehostettu lapsen mahdollisuutta keskusteluun kaikissa häntä itseään ja sijaishuollon toteuttamista koskevissa asioissa (26.3 §).

Lastensuojelulain nykyiset käsitteet pakote ja rajoitus tai erityinen rajoitus korvautuvat käsitteellä rajoitustoimenpide. Rajoitustoimenpiteitä ovat aineiden ja esineiden haltuunotto (31 §), henkilöntarkastus ja henkilönkatsastus (31 a §),omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen ja lähetysten luovuttamatta jättäminen (31 b §), kiinnipitäminen (31 c §), liikkumisvapauden rajoittaminen (32 §), eristäminen (32 a §) ja erityinen huolenpito (32 b – 32 d §). Näistä kokonaan uusia ovat henkilönkatsastus, lähetysten luovuttamatta jättäminen, kiinnipitäminen ja erityinen huolenpito.

Seurannan ja valvonnan tehostamiseksi rajoitustoimenpiteiden kirjaamisvelvoitetta on täsmennetty ja korostettu (32 e.1 §), rajoitustoimenpiteiden vaikutusta huoltosuunnitelmaan tehostettu (32 e.2 §), lääninhallitusten valvontavelvoitetta täsmennetty (32 f §) sekä päätöksentekoa ja muutoksenhakua koskevaa sääntelyä selkeytetty (35 a.1 §).

Lapsen oikeusturvan korostamiseksi lakiin on sisällytetty säännös, jonka mukaan rajoitustoimenpiteiden kirjaamisessa on mainittava, miten lasta on kuultu ennen rajoitustoimenpiteestä päättämistä tai sen toteuttamista ja lapsen mielipide asiasta (32 e.1 §). Samoin lakiin on lisätty erityinen säännös siitä, että lapsen kanssa tulee riittävästi keskustella häneen kohdistettujen rajoitustoimenpiteiden syistä ja vaikutuksista hoito- ja kasvatussuunnitelmaan ja huoltosuunnitelmaan (32 e.3 §).

Myös lääninhallitus voi lastensuojelulaitosten ja erityisesti rajoitustoimenpiteiden valvontaa toteuttaessaan varata lapselle tilaisuuden luottamukselliseen keskusteluun lääninhallituksen edustajan kanssa (32 f §).

Rajoitustoimenpiteiden käyttöala vastaa nykyisen lastensuojelulain pakotteiden ja rajoitusten käyttöalaa. Siten uusien säännösten mukaisia rajoitustoimenpiteitä voidaan kohdistaa vain lastensuojelulaitokseen sijoitettuun huostaan otettuun lapseen, ei sen sijaan avohuollon tukitoimena tai jälkihuoltona sijoitettuun lapseen. Myöskään perhehoitoon ei rajoitustoimenpiteiden käyttömahdollisuutta tässä vaiheessa ole laajennettu.

Lapsen ja hänen läheistensä välistä yhteydenpitoa ja sen rajoittamista koskevien säännösten käyttöala vastaa myös nykyistä sääntelyä. Säännöksiä sovelletaan siten sekä perhe- että laitoshuoltona järjestettävässä sijaishuollossa.

Voimassa oleva lastensuojelulaki ei rajoitusten käytön tai lastensuojelulaitoksen johtajan toimivallan osalta tee eroa yksityisen tai muun lastensuojelulaitoksen välillä. Eroa ei myöskään tehdä virkasuhteisten tai muiden laitosjohtajien rajoitustoimivallan välillä.

Sääntely on tältä osin kuitenkin osoittautunut yksityisten lastensuojelulaitosten johtajien ja valtion ja kunnan laitosten muiden kuin virkasuhteisten johtajien osalta epäselväksi ja puutteelliseksi. Päätöksiltä myös puuttuvat riittävät oikeusturvatakeet.

Sääntelyä on täsmennetty (23 a §:n 1. virke).

Täsmennetty sääntely turvaa kaikille lastensuojelulaitosten johtajille (virkasuhteiset johtajat, yksityisten laitosten johtajat ja muiden kuin yksityisten laitosten työsuhteiset johtajat) keskenään yhdenvertaisen mahdollisuuden tehdä lastensuojelulain mukaisia rajoituspäätöksiä ja käyttää muuta rajoitustoimivaltaa, ellei lailla nimenomaan toisin säädetä.

Kunkin yksittäisen rajoituksen osalta on myös säädetty, milloin lastensuojelulaitoksen johtaja on velvollinen ja oikeutettu tekemään rajoituspäätöksen.

Lisäksi on säädetty päätösten muutoksenhakukelpoisuudesta ja muutoksenhakutiestä (35 a.1 §).

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Merkittävää julkisen vallan käyttöä koskeva tehtävä voidaan antaa vain viranomaiselle.

Rajoitustoimenpiteistä erityinen huolenpito (lastensuojelulain 32 b – 32 d §) ja lapselle osoitettujen lähetysten luovuttamatta jättäminen (31 b.4 §) on arvioitu luonteeltaan niin merkittäväksi julkisen vallan käyttämiseksi, että niitä koskeva päätöstoimivalta on uskottu yksinomaan kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle.

Laitosjohtajilla ei siten muista rajoitustoimenpiteistä poiketen ole toimivaltaa näistä toimenpiteistä päätettäessä.

Erityisen huolenpidon aloittamisen tai jatkamisen osalta toimielimen päätösvalta ei myöskään ole delegoitavissa viranhaltijalle. Toimenpiteen lakkauttamisesta sen sijaan voi päättää myös viranhaltija.

Hallintolaissa (434/2003) säädetään hyvän hallinnon perusteista sekä hallintoasiassa noudatettavasta menettelystä (lain 2.1 §).

Lakiehdotuksen perustelujen mukaan hyvän hallinnon perusteita sovelletaan viranomaistoiminnassa yleisesti eli paitsi hallinnollisessa päätöksenteossa myös niin sanotussa tosiasiallisessa hallintotoiminnassa, kuten hoitotoimien suorittaminen (HE 72/2002 vp). Hallintolakia sovelletaan myös yksityisissä niiden hoitaessa julkista hallintotehtävää (lain 2.3 §).

Perustelujen mukaan tässä tarkoitetaan tilanteita, joissa julkinen hallintotehtävä on lailla annettu muulle kuin viranomaiselle. Julkisen hallintotehtävän käsite saa sisältönsä perustuslain 124 §:stä. Julkinen hallintotehtävä voidaan uskoa yksityiselle yhteisölle, laitokselle tai säätiölle taikka yksityishenkilölle.

Siten hallintolakia sovelletaan esimerkiksi yksityisen lastensuojelulaitoksen johtajan käyttäessä lastensuojelulain mukaista rajoitustoimivaltaa.

Rikosoikeudellista virkavastuusta säädetään rikoslain 40 luvussa (604/2002).

Kaikessa lastensuojelulain mukaisen rajoitustoimivallan käytössä on kysymys rikoslain 40 luvun 11 §:n 5 kohdan tarkoittamasta julkisen vallan käyttämisestä. Julkisen vallan käyttäminen esiintyy rajoitustoimivallan käytössä joko välittömänä tai tosiasiallisena.

Rikoslain 40 luvun virkarikossäännöstö ulottaa rikosoikeudellisen virkavastuun koko laajuudessaan virkamiehen lisäksi julkista luottamustehtävää hoitavaan henkilöön ja kaikkiin julkista valtaa sanotun luvun 11 §:n 5 kohdan tarkoittamalla tavalla käyttäviin henkilöihin (rikoslain 40 luvun 12 §:n 1 momentti).

Siten kaikkiin lastensuojelulain mukaista rajoitustoimivaltaa käyttäviin henkilöihin sovelletaan suoraan rikoslain 40 luvun rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä koko laajuudessaan riippumatta siitä, kuuluuko henkilö virkasuhteiseen tai muuhun henkilökuntaan.

Virkamiehen ohella rikosoikeudellisen virkavastuun piiriin siten kuuluu yksityisten lastensuojelulaitosten henkilöstö ja valtion ja kunnan laitosten työsopimussuhteinen henkilöstö.

Virkarikossäännöstö tulee sovellettavaksi sekä silloin, kun on kysymys rajoituksen käyttöä koskevasta päätöksenteosta että silloin, kun on kysymys rajoitusten toteuttamisesta käytännössä.

Vaikka virkamiehen ohella myös muut rajoitustoimivaltaa käyttävät henkilöt suoraan rikoslain nojalla kuuluvat rikosoikeudellisen virkavastuun piiriin on lastensuojelulakiin lisätty asiaa koskeva luonteeltaan puhtaasti informatiivinen viittaussäännös (23 a §:n 2. virke).

Hallituksen esitys (HE 225/2004 vp), sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö (StVM 7/2006 vp), jonka liitteenä on perustuslakivaliokunnan asiaa koskeva lausunto (PeVL 5/2006) sekä eduskunnan vastaus (EV 24/2006 vp) ovat saatavissa internetistä Eduskunnan kotisivuilta osoitteesta www.eduskunta.fi -> asiat ja asiakirjat -> asioiden käsittelyvaiheet.

Laki ja asetus on julkaistu säädöskokoelmassa ja ne on saatavissa sähköisessä muodossa internet-osoitteesta http://www.finlex.fi

Lisätietoja antavat tarvittaessa:

Hallitusneuvos Maini Kosonen, p. (09) 160 73246, maini.kosonen@stm.fi
Lakimies Virpi Kölhi, p. (09) 160 74206, virpi.kolhi@stm.fi