Sosiaalihuollon palvelu-uudistus 

Palvelu-uudistusta valmistelleet työryhmät esittivät hyvin laajaa sosiaalihuollon kokonaisuuden uudistamista, jossa olisi uudistettu kaikki sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut. Lisäksi sosiaalihuoltolakiin ehdotettiin siirrettäväksi nykyisen lastensuojelulain avohuoltoa ja jälkihuoltoa koskeva sääntely kokonaisuudessaan.

Näin mittavaa uudistusta ei aikataulusyistä ollut realistista valmistella tällä hallituskaudella. Nyt esiteltävä hallituksen esitysluonnos pohjautuu työryhmän ehdotuksiin, mutta ehdottaa niistä toteutettavaksi vain osan tässä yhteydessä.  
Työryhmän raportti on kuitenkin hyvä suunnannäyttäjä myös tulevaisuuden sosiaalihuollon uudistamiselle.

Tavoitteena on korostaa sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen roolia sosiaalihuollon keskeisenä ydintoimintana. Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus eivät olisi enää lakisääteisesti hallintopäätöstä edellyttäviä sosiaalipalveluja, vaan ensisijainen sosiaalihuollon keino vastata asiakkaan tuen tarpeisiin.

Sosiaalityöstä ja sosiaaliohjauksesta käytettäisiin laissa jatkossa sosiaalihuollon ammatillisen asiantuntijatyön käsitettä. Yhteisen yläkäsitteen käyttäminen vahvistaisi eri sosiaalialan ammattilaisten työskentelyn yhteistä tavoitetta. Sosiaalihuollon ammatillista asiantuntijatyötä toteutettaisiin yksilö- ja perhekohtaisena sosiaalityönä ja sosiaaliohjauksena.  

Muutos vahvistaisi niin kutsutun perhesosiaalityön, aikuissosiaalityön ja gerontologisen sosiaalityön asemaa ja roolia sosiaalihuollon toiminnassa. Se ohjaisi sosiaalihuollon ammattihenkilöiden työtä oikea-aikaiseen tuen tarpeisiin vastaamiseen Lisäksi lainsäädännössä täsmennetään sitä, mihin sosiaalityö ja sosiaaliohjaus painottuvat.

Sosiaalihuoltolain 14 §:ssä lueteltaisiin sosiaalihuollon järjestämisvastuulla jatkossakin olevat sosiaalipalvelut. Asiakas saisi valituskelpoisen päätöksen näistä sosiaalihuoltolain mukaisista sosiaalipalveluista, ellei muuta erikseen säädettäisi. Tätä sosiaalihuollon keskeistä päätöksentekoa koskevaa toimintaperiaatetta ei siis muutettaisi.
   
Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus eivät kuuluisi enää lain 14 §:n mukaiseen palvelulistaukseen, eikä niistä siksi tehtäisi hallintopäätöksiä. Opiskeluhuollon kuraattoripalvelu ja päiväkeskus olisivat lain 14 §:n mukaisessa palvelulistauksessa, mutta niiden osalta ei tehtäisi hallintopäätöstä. Tästä säädettäisiin erikseen.

Sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen ensisijaisuutta korostetaan lainsäädännössä siten, että sosiaalipalveluja myönnettäisiin vain, jos sosiaalityö ja -ohjaus eivät yksinään ole riittäviä tai sopivia asiakkaan tuen tarpeisiin vastaamiseksi. Lisäedellytyksenä sosiaalipalvelujen myöntämiselle olisi, ettei asiakkaan tuen tarpeisiin voida kohtuudella vastata muilla tavoin.

Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus ovat sosiaalihuollon laillistettujen ammattihenkilöiden vahvaa perustyötä, johon sosiaalialan koulutus antaa hyvät valmiudet. Sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen kautta voidaan vastata hyvin monenlaisiin asiakkaiden tuen tarpeisiin.  

Asiakkailla on kuitenkin erilaisia elämäntilanteita ja elämänvaiheita, joissa sosiaalipalvelut voivat olla asiakkaan tarpeisiin vastaamiseksi sopivampia kuin sosiaalityö ja sosiaaliohjaus. Esimerkiksi lapsiperheen kotipalvelu voi vanhemman äkillisen sairastumisen tai väsymisen vuoksi olla lapsen ja perheen tuen tarpeeseen vastaamiseksi tarpeellinen sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen sijaan. Toisaalta monia palveluja on tarpeellista järjestää sosiaalityön ja -ohjauksen rinnalla asiakkaan kokonaisvaltaisen elämäntilanteen ratkaisemiseksi.  

Asiakkaalla olisi siis oikeus saada palveluja silloin, kun hän niitä tarvitsee. Sosiaalihuollon laillistettu ammattihenkilö tekee arvion mahdollisuuksien mukaan yhdessä asiakkaan kanssa siitä, milloin sosiaalipalveluja tarvitaan.

Sosiaalihuollon toteuttamisesta eli sosiaalihuollon asiakkuuden prosessista säädetään sosiaalihuoltolain 4 luvussa. Lukuun ehdotetaan merkittäviä uudistuksia useisiin asiakkuuden vaiheisiin.

Tavoitteena on lainsäädännöllä ohjata sosiaalihuollon asiakastyötä siten, että se vastaisi mahdollisimman joustavasti asiakkaan tuen tarpeisiin ja asiakas saisi tarvitsemansa avun vielä nykyistä oikea-aikaisemmin.

Muutoksia ehdotetaan palvelutarpeen arviointiin, asiakassuunnitelman laatimiseen, omatyöntekijän nimeämiseen ja ilmoituskäytäntöihin. Lisäksi sosiaalihuollon toteuttamisen alkuvaiheeseen ehdotetaan täsmennyksiä, joilla tavoitellaan asiakkaan tuen tarpeiden tunnistamisen ja tarkoituksenmukaisen tuen järjestämisen oikea-aikaisuutta.

Nykyisin tiettyjen ammattilaisten on tehtävä joko asiakkaan kanssa yhteistyössä yhteydenotto sosiaalihuoltoon tuen tarpeen arvioimiseksi tai ilmoitus sosiaalihuoltoon, jos yhteydenotto tehdään ilman asiakkaan suostumusta.

Jatkossa ammattilaisten tekemiä yhteydenottomenettelyjä olisi vain yksi: ilmoitus sosiaalihuoltoon. Se tehtäisiin lakisääteistenedellytysten täyttyessä riippumatta siitä, tehdäänkö ilmoitus yhteistyössä asiakkaan kanssa vai ilman asiakkaan suostumusta. Yhteistyö asiakkaan kanssa olisi jatkossakin lähtökohtana kaikelle toiminnalle.

Lisäksi lähtökohtana olisi edelleen, että ammattilaiset ohjaavat asiakasta itsenäisesti tai tuettuna hakemaan sosiaalihuollon tukea niissä tilanteissa, kun se on mahdollista. 

Asiakkaalle varmistettaisiin se, että hän saa yhteyden sosiaalihuoltoon neuvonnan ja ohjauksen saamiseksi viipymättä. Tässä yhteydessä asiakas voisi myös laittaa oman sosiaalihuoltoa koskevan asiansa vireille eli pyytää, että hänen asiaansa selvitetään sosiaalihuollossa. 

Jokaisella asiakkaalla olisi oikeus henkilökohtaiseen keskusteluun tarkoituksenmukaisen sosiaalihuollon ammattihenkilön kanssa viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun hänen asiansa on otettu vastaan sosiaalihuollossa. Näillä keinoilla varmistetaan, että asiakas saa joustavasti ja viipymättä yhteyden sosiaalihuoltoon ja hänen asiaansa ryhdytään käsittelemään oikea-aikaisesti.

Lakiehdotukseen sisältyy hallituksen tavoittelema 100 miljoonan euron säästövaikutus, joka liittyy sosiaalihuollon asiakasprosessin uudistamiseen, palvelujen uudistamiseen ja asiakasmaksujen korottamiseen.

Taloudelliset vaikutukset liittyvät sosiaalihuollon kirjaamiseen, palvelutarpeen arvioinnin prosessiin, tiettyjen palvelujen (uusi lapsiperhepalvelu ja uusi työikäisten toimintakyvyn ja osallisuuden tuen palvelu) päällekkäisyyksien purkamiseen sekä sisällölliseen uudistamiseen. Muutokset kohdentuisivat näissä ensisijaisesti hallinnollisten rakenteiden ja tehtävien purkamiseen. Lisäksi merkittäviä säästöjä syntyy asiakasmaksujen korotuksista.

Pitkäaikaisen ympärivuorokautisen palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon asiakasmaksuja korotetaan. Lisäksi korotetaan jatkuvasta ja säännöllisestä kotona annettavasta palvelusta eli erityisesti kotihoidosta ja lapsiperheiden kotipalvelusta perittäviä maksuja.

Asiakasmaksuihin ehdotettujen muutosten perusteena ovat erityisesti julkisen talouden tilanne ja sen tasapainottamiseksi edellytettävät säästöt. Muutoksilla pyritään osaltaan tukemaan julkisen talouden kestävyyttä ja varmistamaan se, että rahoituksen tasolla voidaan varmemmin turvata koko väestölle riittävä sosiaaliturvan taso sekä riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut myös tulevaisuudessa. Asiakasmaksuihin tehtävillä muutoksilla pyritään saavuttamaan taloudelliset säästötavoitteet muuttamatta sitä, mitä palveluja hyvinvointialueet järjestävät, tai palvelujen sisältöä.

Koska korotettavat maksut ovat tulosidonnaisia, on arvioitu, että tehtävät muutokset kohdistuisivat erityisesti suhteellisen hyvätuloisiin palveluja käyttäviin asiakkaisiin. Pienituloisemmat maksavat tuloistaan pienemmän osuuden. Asiakkaan tietyt menot otetaan huomioon ennen maksun määräämistä.

Ympärivuorokautisten palvelujen kohdalla kaikkein pienituloisimpia suojaa vähimmäiskäyttövara. On arvioitu, että valtaosalla (noin 62 %) asiakkaista muutos ei lisäisi maksuja käyttövaran takia. Ympärivuorokautisissa palveluissa palvelu ja siitä perittävä maksu kattaa valtaosan asiakkaan tavanomaisista tarpeista ja arkielämän kustannuksista.

Kotona annettavissa palveluissa maksu määritetään tulorajojen (ns. suojaosuus) ylittävien tulojen perusteella. Kotona annettavissa palveluissa asiakkaiden kokonaismaksurasitus muodostuu erillisistä asiakasmaksuista, jolloin riskinä on maksujen kasautuminen. 

Sosiaalipalvelujen maksuissa ja terveydenhuollon tulosidonnaisissa maksuissa asiakkaita suojaa erityisesti hyvinvointialueiden lakisääteinen velvollisuus alentaa maksua tai jättää maksu perimättä, jos maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista, joka on velvoittava näissä maksuissa. Terveydenhuollon tasasuuruisissa maksuissa asiakkaita suojaa maksukatto.

Maltillisen prosenttikorotuksen on arvioitu säilyttävän kotona annettavien palvelujen maksut kohtuullisina jatkossakin. On arvioitu, että kotona annettavissa palveluissa keskimäärin muutos kasvattaisi asiakkaiden maksuja noin 119 eurolla vuodessa ja mediaanimuutos olisi 84 euroa.

Sosiaalihuollon asiakkuus alkaisi ehdotuksen mukaan sen jälkeen, kun asiakkaan oman tai jonkun muun tahon tekemän yhteydenoton, ilmoituksen tai hakemuksen perusteella aloitetaan tuen tarpeen arviointi.  Muutoksen tavoitteena on selkeyttää nykytilannetta sen osalta, että sosiaalihuollon asiakkuudessa olisi vain sellaisia asiakkaita, jotka tosiasiallisesti saavat sosiaalihuollon tukea tai palvelua tai joiden tuen tarvetta arvioidaan. Asiakas voi siis jatkossakin olla yhteydessä sosiaalihuoltoon, mutta pelkkä ohjauksen ja neuvonnan kysyminen ja saaminen ei vielä välttämättä aloittaisi asiakkuutta. Myöskään esimerkiksi asiakkaasta tullut ilmoitus sosiaalihuoltoon ei vielä aloittaisi sosiaalihuollon asiakkuutta, jos ilmoitus osoittautuu perättömäksi tai aiheettomaksi.

Uudistusten taustalla on havainto siitä, että palvelutarpeen arviointeja on tehty sosiaalihuollossa hyvin laajoina. Asiakkaalle on saatettu tehdä toistuvia ja ajoittain päällekkäisiä palvelutarpeen arviointeja ja ne ovat saattaneet hidastaa avun ja tuen saamista. Arviointi nähdään jatkossakin tärkeänä osana sosiaalihuollon toteuttamista, mutta siihen liittyvää kirjaamista ja sen toteuttamista koskevaa sääntelyä kevennetään ja sujuvoitetaan. Tarkoitus on siirtää sosiaalihuollon painopistettä arvioinnista asiakkaan tuen tarpeiden tunnistamiseen ja niihin oikea-aikaiseen vastaamiseen.

Palvelutarpeen arvioinnin tilalle tulee tuen tarpeen arviointi. Käsite palvelutarpeen arviointi on saattanut ohjata arviointia palvelujärjestelmälähtöisyyteen, vaikka tuen tarve ei välttämättä aina liity lainkaan sosiaalipalveluihin, vaan asiakasta voi olla mahdollista auttaa ja tukea myös monilla muilla tavoilla ja muidenkin kuin sosiaalihuollon toimijoiden keinoin.

Terminologian muuttaminen osaltaan tarkentaa sosiaalihuollon tehtävää, jossa tavoitteena on vastata asiakkaiden tuen tarpeisiin ja auttaa asiakasta sekä tunnistaa asiakkaan elämäntilanne ja siihen liittyvät tuen tarpeet kokonaisvaltaisesti.

Jos se olisi asiakkaan tilanne huomioiden mahdollista, tuen tarve voitaisiin arvioida jo ensimmäisten kontaktien aikana (neuvonnassa ja ohjauksessa tai ensimmäisen henkilökohtaisen keskustelun aikana). Tällöin asiakkaalle voitaisiin myöntää palvelu tai sopia jatkotuesta, esimerkiksi sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan tapaamisesta.  

Jos asiakkaan tilanne edellyttäisi laajempaa selvittelyä ja asiakkaan tilanteen äärelle pysähtymistä, tämä toteutuisi osana sosiaalityön ja -ohjauksen tapaamisia sekä muuta työskentelyä. Tällä ohjattaisiin toteuttamaan arviointi osana suunnitelmallista sosiaalityötä ja -ohjausta. Samalla arviointiin liittyvistä erillisistä määräajoista luovuttaisiin.

Asiakassuunnitelma tehtäisiin jatkossa silloin, kun asiakkaan tilanne, tuen tarve tai hänelle suunniteltu tuki tai palvelu sitä edellyttävät. Nykyisin lainsäädäntö velvoittaa vahvemmin suunnitelman tekemiseen ja sen voi jättää tekemättä vain silloin, kun se on ilmeisen tarpeetonta. Tarkoitus on vähentää hallinnollista työtä ja byrokratiaa sekä kohdentaa ammattilaisten työaikaa yhä enemmän asiakkaan kohtaamiseen ja auttamiseen.

Asiakassuunnitelma laaditaan jatkossakin aina erityisen tuen tarpeessa olevalle asiakkaalle. Asiakassuunnitelman merkitys tunnistetaan sääntelyssä edelleen sosiaalihuollon tavoitteiden asettamisen, niiden edistymisen seuraamisen ja asiakkaan saaman tuen vaikuttavuuden arvioinnin työkaluna. Asiakassuunnitelman merkitys korostuu esimerkiksi, jos asiakkaalla on useita samanaikaisia palveluita, pitkäaikainen tai toistuva tuen tarve tai laajoja tuen tarpeita. Asiakassuunnitelma on keskeinen myös silloin, jos asiakkaalla on moninaisia tuen tarpeita, joihin vaikuttaminen vaatii usean toimijan välistä yhteistyötä. Asiakassuunnitelman laatiminen kohdennetaan näin jatkossa nimenomaan niille asiakkaille, joille kirjallinen suunnitelma osana sosiaalihuoltoa on tarpeellinen.

Asiakkaalle nimettäisiin jatkossa omatyöntekijä silloin, kun se on asiakkaan tuen tarpeiden näkökulmasta tarpeen. Erityisen tuen tarpeessa olevalle asiakkaalle omatyöntekijä kuitenkin nimettäisiin jatkossakin aina. Omatyöntekijän tehtävänä olisi edistää asiakkaan sosiaalihuollolle asetettujen tavoitteiden toteutumista, asiakkaan osallisuutta, huolehtia asiakkaan edun toteutumisesta ja arvioida sitä, vastaako asiakkaan saama tuki hänen tarpeisiinsa. Uudistuksella täsmennetään omatyöntekijän tehtävänkuvaa ja pyritään kohdentamaan omatyöntekijän työtä niille asiakkaille, jotka siitä hyötyvät.

Omatyöntekijää ei lähtökohtaisesti tarvitsisi nimetä silloin, kun asiakkaan asioiden hoitaminen tai hänen tuen tarpeisiinsa vastaaminen eivät sitä edellytä tai omatyöntekijästä ei ole asiakkaalle erityistä hyötyä. Esimerkiksi tilanteissa, joissa asiakas tarvitsee tilapäisesti tukea ja hänen tuen tarpeeseensa voitaisiin vastata lyhyellä, määräaikaisella palvelulla, ei välttämättä tarvitsisi nimetä omatyöntekijää. Näitä tilanteita voisivat olla esimerkiksi lapsiperheen lyhytaikainen kotipalvelun tarve huoltajan äkillisen sairastumisen vuoksi, tarve lyhytaikaiselle mistä tahansa sosiaalipalvelusta saatavalle tuelle elämänkriisissä tai tilapäinen ehkäisevän toimeentulotuen tarve. Omatyöntekijän laissa kuvatut tehtävät auttaisivat asiakaskohtaisessa omantyöntekijän tarpeen arvioinnissa. Jos asiakkaan tuen tarpeisiin vastaamiseksi ei tarvita esimerkiksi tavoitteellista, asiakkaan osallisuutta vahvistavaa omatyöntekijän työotetta tai palvelujen ja tuen yhteensovittamista, ei nimetylle omatyöntekijälle välttämättä ole tarvetta.

Omalääkärimalli tarkoittaa toimintatapaa, jossa olennaisinta on potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuus ja jossa potilaan hoidon tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillisen tiimin muita jäseniä. Malli parantaa tutkitusti hoidon laatua ja tehokkuutta.  Sosiaalihuoltoon ehdotetut muutokset pyrkivät samaan lopputulokseen; turvaamaan palvelujen oikea-aikaisen saatavuuden ja asiakkuuden jatkuvuuden, jos asiakkaalla on tarve pidempiaikaiselle tuelle.  Omatyöntekijän tehtäviä pyritään sääntelyssä selkeyttämään ja kohdentamaan omatyöntekijä niille asiakkaille, jotka erityisesti hyötyvät omatyöntekijästä. Jatkossakin omatyöntekijän nimeäminen olisi tarpeellista esimerkiksi sellaisille asiakkaille, joilla on paljon palveluja tai sektorirajat ylittävää tukea, jolloin korostuu omatyöntekijän rooli tuen yhteensovittajana ja tuen jatkuvuuden varmistajana.

Kirjaamisen sääntely siirtyy sosiaalihuoltolaista asiakastietolakiin, jolloin se kootaan yhteen lakiin ja samalla puretaan päällekkäistä sääntelyä.  STM:n tekemä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kirjaamisselvitys osoittaa, että sosiaalityöntekijöiden päivittäisestä työajasta kuluu kirjaamiseen keskimäärin yli 3 tuntia jokaisena työpäivänä. Tämä on suuri osa ammattilaisen työajasta ja usein pois asiakkaan kohtaamiseen käytössä olevasta ajasta, vaikka sosiaalihuollossa onkin useiden vuosien ajan kehitetty asiakasta osallistavan kirjaamisen tapoja ja osa kirjaamisesta tehdään jo asiakkaan tapaamisen yhteydessä.

Tavoitteena on, että ammattilaisten kirjaamiseen käyttämä työaika vähenisi. Tarkoituksena on, että asiakkaan asiakirjoihin kirjattaisiin sekä asiakkaan oikeusturvan että sosiaalihuollon suunnittelun, toteuttamisen, seurannan ja valvonnan turvaamisen kannalta olennaiset ja riittävät tiedot, niin että sekä asiakkaan että työntekijän oikeusturva varmistetaan jatkossakin.

Lainsäädäntö edellyttää jatkossakin kirjaamaan asiakkaan asiassa kaikki olennaiset asiat, joilla on merkitystä asiakkaan oikeusturvan tai sosiaalihuoltoa koskevan asian tarkoituksenmukaiseksi edistämiseksi. Uudistuksen ei siis olisi tarkoitus heikentää asiakkaan oikeusturvaa. Uudistuksen toteuttaminen edellyttää ammattilaisten kirjaamisosaamisen ylläpitämistä ja vahvistamista sekä koulutusta ja toimeenpanon tukea. Uudistuksen onnistuminen edellyttää, että ammattilaiset tunnistavat sosiaalihuollon arjessa sen, mitä on olennaista kirjata kunkin asiakkaan yksilöllisestä tilanteesta.

Erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden tunnistaminen on tärkeää ja keskeinen osa kaikkien sosiaalihuollon ammattihenkilöiden työtä ja siihen liittyvää osaamista. Lainsäädäntöön ehdotettava uusi säännös erityisen tuen tarpeessa olevasta asiakkaasta on tarkoitettu selkeyttämään niitä asioita, joita sosiaalihuollon toiminnassa tulisi huomioida, jotta erityistä tukea tarvitsevat asiakkaat tulisivat riittävällä tavalla huomioitua palvelujärjestelmässä ja saisivat tarvitsemansa avun. Kun asiakkaan tunnistetaan olevan erityisen tuen tarpeessa, hänelle tulisi aina laatia asiakassuunnitelma ja nimetä omatyöntekijä. Erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen omatyöntekijän tai omatyöntekijän kanssa asiakastyötä tekevän työntekijän tulisi olla sosiaalityöntekijä.

Uudistuksessa ehdotetaan, että rajapintaa selkiytetään muuttamalla ilmoituksia, vireilletuloa, lapsiperheiden palveluja ja lastensuojelun asiakkuuden käynnistymistä koskevaa sääntelyä. Ilmoituksista säädettäisiin jatkossa sosiaalihuoltolaissa, mutta lastensuojeluilmoituksen käsite säilytettäisiin. Lapsia koskevat vireilletulot tapahtuisivat jatkossa kaikki sosiaalihuoltolain mukaisesti. Lastensuojelun avohuollon tukitoimista tehostettu perhetyö ja kotiin annettava perhekuntoutus sisältyisivät jatkossa ehdotettavaan sosiaalihuoltolain mukaiseen lapsiperhepalveluun. Lisäksi ehdotetaan, että lapsiperhepalveluun sisältyisi mahdollisuus myöntää taloudellista tukea erityisen tuen tarpeessa olevalle lapselle vastaavalla tavalla kuin voimassa olevan lastensuojelulain avohuollon tukitoimena voidaan myöntää.   

Tavoitteena on, että perheiden tuen tarpeisiin voitaisiin vastata entistä paremmin sosiaalihuoltolain mukaisella tuella ja palveluilla silloin, kun lapsen tilanne ei edellytä lastensuojelun asiakkuutta. 

Rajapinnan selkiyttämisellä pyritään siihen, että asiakkuus määräytyisi lapsen ja perheen tuen ja suojelun tarpeen perusteella, eikä sen mukaan, millaisia palveluja järjestelmä kulloinkin tarjoaa.  

Lapsiperheiden palvelut uudistuvat esityksen mukaan siten, että osa sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain mukaisista lapsiperheille suunnatuista palveluista kootaan uudeksi sosiaalihuoltolain mukaiseksi lapsiperhepalveluksi. Uudistuksen tavoitteena on tarjota tukea lapsille ja perheille mahdollisimman oikea-aikaisesti sekä poistaa lapsiperheiden palveluja koskevassa sääntelyssä tunnistettuja päällekkäisyyksiä.

Lapsiperheiden kotipalveluun (SHL 18 a §) ja muihin sosiaalipalveluihin, kuten tukihenkilöön ja tukiperheeseen (SHL 28 §) ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia. Myöskään lastensuojelulain avohuollon tukitoimiin kuuluviin ympärivuorokautiseen perhekuntoutukseen ja taloudelliseen tukeen ei esitetä muutoksia, mutta taloudellisen tuen käyttö mahdollistettaisiin jatkossa myös erityisen tuen tarpeessa oleville lapsille osana sosiaalihuoltolain mukaista lapsiperhepalvelua.

Uudistuksessa ehdotetaan kumottavaksi sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä, kasvatus- ja perheneuvontaa sekä lastensuojelulain mukaista tehostettua perhetyötä ja avo- tai ryhmämuotoisena toteutettavaa perhekuntoutusta koskeva sääntely. Näissä palveluissa on tunnistettu päällekkäisyyttä ja lainsäädännön aiheuttamia raja-aitoja, jotka ovat saattaneet johtaa lasten siirtelyyn palvelusta tai asiakkuudesta toiseen. Tilalle muodostettava uusi lapsiperhepalvelu mahdollistaisi entistä joustavammin sen, että hyvinvointialue voi järjestää palvelun sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan toimivaksi sekä asiakkaiden tuen tarpeisiin vastaavaksi. Hyvinvointialue voisi nykyistä joustavammin vastata lapsiperhepalvelulla ja sen sisällöillä lapsen ja perheen tuen tarpeisiin.

Tavoitteena on mahdollistaa aiempaa joustavampi, asiakaslähtöisempi ja oikea-aikaisempi tuki perheille ilman siirtymiä palvelun tai lain piiristä toiseen. Lastensuojelun näkökulmasta uudistus tarkoittaa sitä, että lapsiperheiden tuen tarpeeseen voidaan useammin vastata sosiaalihuollon tuella ja palveluilla, samalla kun lastensuojelusta tukea saavat ne lapset, joiden tilanteet edellyttävät erityistä suojelua ja lastensuojelulain mukaista menettelyä.

Ehdotuksessa kootaan lapsiperheille suunnattuja nykyisiä palveluja yhdeksi uudeksi lapsiperhepalveluksi, jotta lasten ja perheiden saama tuki ei jäisi kiinni hallinnollisista rajoista tai päällekkäisistä asiakkuuksista. Samalla hyvinvointialue voisi vahvistaa sellaisia työtapoja, asiantuntijuutta tai muuta sisältöä, joka parhaalla tavalla tukee uuden palvelun tavoitetta ja alueellista tarvetta sekä luopua mahdollisesta päällekkäisestä tekemisestä.

Lapsiperhepalvelun muodostaminen ei tarkoittaisi kaikkien kasvatus- ja perheneuvonnan, perhetyön, tehostetun perhetyön tai muiden nykyisten palvelujen sisältämien työtapojen, menetelmien tai niissä muodostuneen asiantuntemuksen loppumista. Hyvinvointialue voi ratkaista, mitkä nykyisten palvelujen sisällöt ja työmuodot säilyvät ja mitä ammattitaitoa käytetään lapsiperhepalvelussa. Samalla menetelmien yhteensovittamista ja joustavaa hyödyntämistä parannetaan. Vastuu lapsiperhepalvelun sisällöstä ja laadusta kuuluu hyvinvointialueille, jotka ovat velvollisia kuvaamaan selkeästi, millaisilla sisällöillä ne vastaavat lasten ja perheiden tuen tarpeisiin.

Uudistuksessa kumotaan voimassa oleva sääntely kasvatus- ja perheneuvonnasta sekä siitä, että kasvatus- ja perheneuvontaa tulee järjestää monialaisesti sosiaalityön, psykologian ja lääketieteen sekä tarpeen mukaan muiden asiantuntijoiden kanssa. Hyvinvointialueilla olisi vastuu huolehtia siitä, että perheiden tarpeisiin vastataan riittävällä ammatillisella tuella, myös silloin kun tarvitaan psykologista osaamista. Lisäksi lapselle tulee järjestää tarpeelliset terveydenhuollon palvelut lapsen tarpeiden mukaisesti.

Hallituksen esityksen säännöskohtaisissa perusteluissa korostetaan, että lapsiperhepalvelun on oltava oikea-aikainen ja lapsen tarpeisiin nähden riittävän intensiivinen. Uudistuksen ei ole myöskään tarkoitus lopettaa kevyttä ja ennaltaehkäisevää sosiaalihuollon tukea lapsiperheiden arjesta.

Lapsiperhepalvelua koskevien ehdotusten säästöksi on laskettu 8,6 miljoonaa euroa vuodessa vuodesta 2028 lähtien ja vuonna 2027 puolet tästä. Vuonna 2024 pelkästään kasvatus- ja perheneuvonnan kustannukset vuositasolla olivat 88 miljoonaa euroa vuodessa. Laskennalliset säästöt muodostuisivat hallinnollisten rakenteiden purkamisesta sekä kasvatus- ja perheneuvonnan monialaisen toteuttamisen kumoamisesta. Hyvinvointialueet voisivat kuitenkin ratkaista sen, miten ne lapsiperhepalvelun jatkossa toteuttavat. Ehdotettu uudistus ei velvoita toimivien ja tarkoituksenmukaisten asiantuntemuksen, työtapojen tai menetelmien lopettamiseen.
 
Muutos voi olla työntekijöille merkittävä. Vaikka työtehtävä ei loppuisi, se voi muuttua. Tavoitteena on, että muutoksen myötä asiakkaat saisivat aiempaa paremmin ja joustavammin apua tuen tarpeisiinsa. Muutosta ja sen vaikutuksia tulee kuitenkin seurata. Ehdotettu lapsiperhepalvelu onkin hyvinvointialueille sekä haaste että mahdollisuus.

Sosiaalihuoltolaki velvoittaa jatkossakin järjestämään lakisääteiset sosiaalipalvelut sekä sosiaalityötä, sosiaaliohjausta ja muuta sosiaalihuollon tukea. Lakisääteiset sosiaalipalvelut lueteltaisiin sosiaalihuoltolain 14 §:ssä. Tiettyihin uudistettaviin palveluihin liittyvä lainsäädännön yksityiskohtaisuus palvelun sisällöistä tulee joustavammaksi, mutta palvelun järjestämisvelvollisuus säilyy. Tämän tarkoituksena on mahdollistaa, että palvelun sisällöt voisivat vastata asiakkaan yksilöllisiin tuen tarpeisiin nykyistä joustavammin.

Sosiaalihuoltolain lisäksi palvelujen järjestämisestä säädetään muussa lainsäädännössä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain (612/2021) 4 §:n mukaan hyvinvointialueen on suunniteltava ja toteutettava sosiaalihuolto sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden tarve edellyttää. Palvelut on toteutettava yhdenvertaisesti, yhteen sovitettuina palvelukokonaisuuksina sekä hyvinvointialueen väestön tarpeet huomioon ottaen lähellä asiakkaita.

Hyvinvointialueen tulee sosiaalihuoltolain 33 §:n 4 momentin mukaisesti kuvata tiedot siitä, minkälaista sosiaalihuoltoa on mahdollista saada, miten sitä voi hakea ja mitkä ovat sosiaalihuollon saamisen perusteet. Tiedot on julkaistava helposti saavutettavalla ja ymmärrettävällä tavalla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, millaisia toimenpiteitä, menetelmiä tai työmuotoja käytettäisiin sekä miten palvelun saatavuus, laatu ja vaikuttavuus varmistettaisiin. Tämä olisi välttämätöntä palvelun läpinäkyvyyden ja asukkaiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta. Viestintää koskeva velvoite sisältyy myös hyvinvointialueesta annetun lain 34 §:ään ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 20 §:n 2 momenttiin.  Ehdotettavan 47 §:n mukainen sosiaalihuollosta vastaava viranhaltija vastaisi sosiaalihuollon palveluja koskevista linjauksista.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annettu laki kumottaisiin vuoden 2027 alussa, eikä hyvinvointialueilla olisi jatkossa velvollisuutta järjestää palvelua. Lain kumoamiseen liittyy puolen vuoden pituinen siirtymäaika, jonka puitteissa kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat on tarkoitus ohjata muihin palveluihin.

Kuntouttavan työtoiminnan, sosiaalisen kuntoutuksen sekä vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevan toiminnan ja vammaisten henkilöiden työtoiminnan tilalle tulisi 1.1.2027 alkaen uusi työikäisten toimintakyvyn ja osallisuuden tuen palvelu. Tämä uusi sosiaalipalvelu ei kytkeytyisi tiettyyn etuuteen tai työttömyyden kestoon. Palveluun voisivat siten osallistua esimerkiksi myös henkilöt, joiden toimeentulo perustuisi sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella myönnettyihin etuuksiin. Palvelu ei olisi asiakkaalle lähtökohtaisesti velvoittava vaan perustuisi vapaaehtoisuuteen.

Palvelu olisi kuitenkin velvoittava silloin, kun se sisällytettäisiin työllistymisen monialaisesta edistämisestä annetussa laissa (381/2023) tarkoitettuun monialaiseen työllistymissuunnitelmaan. Lisäksi velvoittavuuden edellytyksenä olisi, että asiakkaalle ei ole asetettu työnhakuvelvoitetta.

Sosiaalisessa kuntoutuksessa olevat asiakkaat siirtyisivät lähtökohtaisesti uuteen työikäisten toimintakyvyn ja osallisuuden palveluun. Asiakkaiden palvelupäätökset on tarkoitus päivittää uuden palvelun mukaisiksi kuuden kuukauden siirtymäajan puitteissa. Myös vammaisten henkilöiden työtoiminnassa olevien asiakkaiden palvelupäätökset päivitettäisiin. Toimilla on tarkoitus varmistaa, ettei asiakkaiden palveluihin tulisi tarpeettomia katkoksia.

Vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevassa toiminnassa olevat asiakkaat jatkaisivat palvelussa siirtymäsäännöksen turvin niin kauan kuin palvelua koskevat sopimukset olisivat voimassa. Asiakkaiden asemaan ei siten tulisi muutoksia tai heikennyksiä lakiuudistuksen seurauksena.

Sosiaalihuollolle kuuluvaa työikäisten toimintakyvyn ja osallisuuden tuen palvelusta ehdotetaan, että se kohdistuisi koulutuksen tai työelämän ulkopuolella oleville työikäisille henkilöille, joilla ei toimintakykynsä tai toimintarajoitteidensa vuoksi olisi mahdollisuutta työllistyä tai osallistua työhön avoimille työmarkkinoille. Lisäksi edellytyksenä olisi, että palveluun osallistuvat tarvitsevat erityistä tukea työ- ja toimintakykynsä tai osallisuuden ylläpitämiseen ja edistämiseen. Kohderyhmää kuvaa myös se, että siihen kuuluvat henkilöt saattavat tarvita runsaasti muitakin sosiaali- ja terveyspalveluita.

Uusi palvelu yhdistäisi työikäisten asiakasryhmien työ- ja toimintakykyä sekä osallisuutta edistävät palvelut (pl. kehitysvammaisten työtoiminta). Uusi sääntely yhdistäisi sisältöjä, joista nykyisin säädetään laissa kuntouttavasta työtoiminnasta, vuoden 1982 sosiaalihuoltolaissa (vammaisten henkilöiden työllistymistä edistävä toiminta ja työtoiminta) sekä sosiaalihuoltolaissa (sosiaalinen kuntoutus).  Uusi sääntely siis korvaisi nämä aiemmin eri laeissa olleet sisällöt.

Valmistelun tarkoituksena on ollut selkeyttää viranomaisten työnjakoa, ja sitä että työllistymisen tukeminen tulisi olla nykyistä selkeämmin ensi sijassa työvoimaviranomaisen tehtävänä. Sosiaalihuolto keskittyisi sellaisten henkilöiden työ- ja toimintakyvyn sekä osallisuuden edistämiseen, joilla on merkittäviä vaikeuksia työllistymisessä avoimille työmarkkinoille. Tällä tarkoitetaan henkilöitä, joiden työ- ja toimintakyvyn arvioidaan alentuneen vamman, sairauden, elämänhallinnan ongelmien, pitkittyneen työttömyyden tai vaikean sosiaalisen tilanteen vuoksi.

Velvoittavuus liitetään usein siihen, onko henkilön otettava palvelu vastaan saadakseen työttömyysetuutta. Uusi sosiaalihuoltolain 17 §:n mukainen palvelu ei olisi tässä mielessä lähtökohtaisesti velvoittava, koska palvelu ei suoraan liity mihinkään sosiaaliturvaetuuteen.

Työttömyysturvalain 2 a luvun 9 §:n 1 momentin 12 kohdan perusteella työnhakijalle voitaisiin kuitenkin asettaa tästä palvelusta kieltäytymisen tai sen keskeyttämisen perusteella korvaukseton määräaika ja 10 §:n nojalla työssäolovelvoite, jos työnhakija ei noudata sitä, mitä monialaisessa työllistymissuunnitelmassa on sovittu työnhaun ja työllistymisen yleisten edellytysten parantamisesta.

Velvoittavuuden edellytyksenä on siten se, että palvelu on kirjattu monialaiseen työllistymissuunnitelmaan. Lisäedellytyksenä velvoittavuudelle on, ettei työnhakijalle ole asetettu työnhakuvelvollisuutta työvoimapalvelujen järjestämisestä annetun lain 48 §:n perusteella.

Velvoittavuus edellyttää jotakin seuraamusta, jonka toimeenpanon kautta yritetään saada velvoitettu toimimaan edellytetyllä tavalla. Yksilöille seuraamuksena eli sanktiona on yleensä etuuden menetys ja sen uhka. Työttömyyden aikaista etuutta saadakseen työttömiä velvoitetaan työvoimapalvelujen ja työttömyysturvalain säännöksillä. Velvoittavuus toteutuu niin, että työttömän laiminlyönnin tapahtuessa sillä on vaikutusta työttömyysetuuden maksamiseen. Viimesijaiseen toimeentulotukeen liittyy myös velvollisuus toimeentulosta huolehtimiseen. Siihen on liitetty edellytys omien ansiomahdollisuuksien parantamisesta ja työn hakemisesta. Näihin liittyen toimeentulotuen perusosaa voidaan lain ehtojen täyttyessä alentaa.

Muita kuin työttömyysetuuden saajia, eli esimerkiksi sairaita ja vammaisia henkilöitä ei voida velvoittaa osallistumaan palveluun.

Sosiaalihuollon palvelulainsäädännössä ei säädetä siitä, että palveluun osallistuminen olisi asiakkaalle velvoittavaa. Työttömiin kohdistuva palvelujen velvoittavuus pohjautuukin työttömyysturvaa ja työvoimapalvelujen järjestämistä koskeviin lakeihin.

Työttömyysturvalaissa on lueteltu ne palvelut, joita työttömyysturvalaissa pidetään työllistymistä edistävinä palveluina. Nämä ovat lähtökohtaisesti aina velvoittavia ja niistä säädetään erikseen. Jos työllistymistä edistävän palvelun piiriin kuuluva ei osallistu palveluun, se vaikuttaa työttömyysetuuteen (maksu keskeytetään). Asiakkaalle myönteinen puoli on, että osallistumalla työllistymistä edistävään palveluun on mahdollista saada etuus ns. aktiiviajan säännöillä. Tämä tarkoittaa, että korvauksettomat määräajat eli karenssit syrjäytyvät. Samoin työssäolovelvoite, omavastuuaika, työmarkkinatuen (jatkossa yleistuen) odotusaika ja tarveharkinta syrjäytyvät. Lisäksi palveluun osallistumisen aikana saa työttömyysetuudella tuettua omaehtoista opiskelua lukuun ottamatta kulukorvausta.

Työttömyysturvalain säännösten perusteella voidaan yksittäisen asiakkaan työllistymissuunnitelmaan sisällyttää jokin muukin kuin työttömyysturvalaissa tarkoitettu työllistymistä edistävä palvelu (ml. sosiaalihuollon palvelu). Tällainen palvelu voi olla asiakasta velvoittava tietyin ehdoin. Tällöin etuutta ei makseta edellä mainitulla aktiiviajan säännöillä. Etuuden maksaminen jatkuu, jos etuuteen olisi oikeus muutoinkin.  Palveluun osallistuvalle voidaan myöntää kulukorvausta työvoimaviranomaisen harkinnan mukaan.

Erillislailla säädetty kuntouttava työtoiminta on ollut poikkeus sosiaalihuollon muusta lainsäädännöstä. Se on sosiaalihuollon palvelu, mutta samalla työttömyysturvalaissa tarkoitettu työllistymistä edistävä palvelu.

Työ- ja toimintakykyä edistävien sosiaalipalvelujen uudistamistarve on ollut tiedossa jo vuosia ja uudistaminen on ajankohtaista. Palvelut jakaantuvat eri säädöksiin sekä erilaisiin vuosien saatossa eri tavoin kunnissa ja hyvinvointialueilla kehittyneisiin toimintatapoihin. Palveluihin kuuluu osin päällekkäistä ja vanhentunutta lainsäädäntöä. Lisäksi kuntouttavan työtoiminnan suorat työllisyysvaikutukset ovat olleet heikohkoja. Hallitus on keväällä 2025 myös linjannut, että sosiaalihuollon työllistymistä edistäviä sosiaalipalveluja uudistetaan kokonaisuutena.

Uudistuksella tavoitellaan sosiaalihuollon roolin selkeyttämistä suhteessa työvoimaviranomaiseen. Sosiaalihuollon tulisi keskittyä sellaisten henkilöiden tukemiseen, joilla on erityisiä vaikeuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille työvoimapalveluiden keinoin, tai joilla on haasteita osallistumisessa yhteiskunnan muihin toimintoihin.

Uudistuksen myötä sosiaalihuollon työ- ja toimintakykyä edistävien sosiaalipalveluiden lainsäädäntö yksinkertaistuisi. Lisäksi työvoimaviranomaisen ja sosiaalihuollon työnjakoa selkeyttämällä ja yhteistyötä vahvistamalla voidaan päästä laadukkaampiin ja vaikuttavampiin palveluihin. Tavoitteena on, että työllistymiseen tai osallisuuteen tukea tarvitsevat asiakkaat saisivat sitä jatkossakin, mutta tuen perustana oleva sääntely olisi selkeämpää.

Kuntouttavan työtoiminnan lakkaamiseen liittyy puolen vuoden pituinen siirtymäaika. Siirtymäaika alkaa 1.1.2027 ja päättyy 30.6.2027. Tuona aikana kuntouttavassa työtoiminnassa olevat asiakkaat ohjataan muihin palveluihin. Suurin osa asiakkaista tulee siirtymään uuteen työikäisten toimintakyvyn ja osallisuuden tuen palveluun, mutta jotkin asiakkaat saattavat hyötyä enemmän työvoimaviranomaisen tarjoamista palveluista. Tarkoituksena on, että kaikille asiakkaille löytyy heidän palvelujen tarvettaan vastaavaa tukea ja palvelua, eikä näihin tulisi tarpeettomia katkoksia.

Uudistuksen keskeisimmät muutokset liittyvät sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen asemaan, asiakasprosessin alkuun, asiakastyöhön liittyvään kirjaamiseen sekä lapsiperhepalvelujen ja sosiaalihuollon työllistämistä edistävien palvelujen uudistamiseen.  Sen lisäksi ehdotetaan lukuisia pienempiä muutoksia niin palveluihin, sosiaalihuollon menettelytapoihin kuin sosiaalihuollon laadun varmistamiseenkin.  Näitä ovat esimerkiksi lastenvalvojan tehtäviin, perheoikeudellisiin palveluihin, sosiaalipäivystykseen, sosiaalihuollon mielenterveystyöhön, hyvinvoinnin edistämiseen ja ilmoitusmenettelyyn liittyvät muutosehdotukset.  Nämä muut muutokset ovat ensisijaisesti ammattilaisten työtä ja hyvinvointialueen järjestämistehtävää selkeyttäviä ja siten tärkeitä ja merkityksellisiä sosiaalihuollossa työskenteleville ammattilaisille. Ehdotettava kokonaisuus on laaja ja edellyttää sosiaalihuollon ammattilaisilta sekä muilta asiasta kiinnostuneilta huolellista perehtymistä.