Uskaltaako epävarmassa työelämässä edes pohtia lapsen saamista?
On helppo ajatella, että aikuisuuteen kuuluu parisuhde, avioliitto ja lapsia. Aiemmin elämän odotukset monella näin soljuivatkin. Tänä päivänä meillä on kuitenkin vapaus valita.
Samalla kun valinnanvapaus on olennaista, päätöksenteko voi olla myös rasite. Toimivan ehkäisyn ja ilmastonmuutoksen maailmassa oletusasetus, eräänlainen default, on Suomen kaltaisessa länsimaassa ei. Lapsia ei kenenkään tarvitse toivoa, jos lapsia ei halua.
Lapsiasioita pohtivan päässä on päätöksentekorasite ja lisääntymismatematiikan laskut.
Valtaosa suomalaisista kuitenkin toivoo elämäänsä lapsia. Vanhemmuudesta on tullut asia, jolle monen mielestä pitää löytää oikea aika ja oikea elämäntilanne. Perusteita oikealle ajalle hakee muiden ääneen lausumista listoista ja konkreettisista etapeista, kuten tarpeeksi vakaa elämäntilanne, tarpeeksi iso koti, jopa auto – ja tarpeeksi vakaa työtilanne. Samalla pohdintaa kehystävät numerot: tuttavapiirin malli, tiedot keskimääräisistä synnytysi’istä, hedelmällisyyden alenemisesta ja todennäköisyyksistä. Lapsiasioita pohtivan päässä on päätöksentekorasite ja lisääntymismatematiikan laskut.
Jos tietynlaisen minimilistan asioita pitää olla jo saavutettuina ennen kuin lapsiasiaa uskaltaa edes pohtia, ei mikä tahansa aika tai elämänvaihe sovikaan – vaikka mahdollista on, ettei sopivampaa aikaa tule. Harmillisesti myös hedelmällisyyden kehitys antaa pohdinnoille kehyksensä.
Muuttuva työelämä tarkoittaa kuitenkin ennen kaikkea uusien taitojen jatkuvaa oppimista. Jokaisessa työssä uutta opittavaa on paljon, ja useimpien työelämän aikana työ ehtii vaihtua useasti. Työ ei enää kaikilla ole lineaarinen polku tai ura, vaan erilaisia siirtymiä ja kulloiseenkin elämäntilanteeseen sopivia valintoja.
Työelämän ei tarvitse olla jälkiteollinen ura tai putki, josta pitää löytämällä löytää sopiva väli kahdelle kahden vuoden välein syntyvälle lapselle.
Voisiko tällaisessa maailmassa olla enemmän joustoa elämälle, jossa pääsee vapaammin toteuttamaan omia intohimojaan tai löytää halutessaan sopiva väli esimerkiksi lapselle? Työelämän ei tarvitse olla jälkiteollinen ura tai putki, josta pitää löytämällä löytää sopiva väli kahdelle kahden vuoden välein syntyvälle lapselle.
Nuoret kertovat erilaisissa barometreissa toivovansa elämäänsä vakautta. Se ei ole ihme, vaan kuulostaa luonnolliselta ja järkevältä pohdinnalta. Mutta ehkäpä aikuisuus ei olekaan sen vakaampaa tahi valmiimpaa. Ehkä aikuinen on vain hyväksynyt, että vakaus on vain satunnainen hetki siellä täällä, ja heittäytynyt mukaan. Työputkiajattelusta eroon pääseminen vapauttaisi tilaa ajatella ihmisyyttä kokonaisuutena, johon voi kuulua myös perhe.
Aino-Mari Tuuri
VTM, toimittaja ja kirjoittaja, joka on kirjoittanut kirjan Lapset vai työ. Uskallanko perustaa perheen? (Minerva 2018)
***
Tässä sarjassa esittelemme tekoja ja näkemyksiä lapsiystävällisemmän Suomen puolesta. Kaikki esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan/haastateltavan omia.