Lapsipolitiikka on moraalinen valintamme
Taloustieteilijä Sixten Korkmanin visio lapsiystävällisemmästä yhteiskunnasta liittyy vahvasti moraaliin. – Meillä on moraalinen velvollisuus harjoittaa lapsen etua lähtökohtanaan pitävää politiikkaa. Muuten mahdollisuuksien tasa-arvo ei voi toteutua.
Lapsiystävällisemmän yhteiskunnan rakentamisessa on toki kyse myös taloudesta, Suomen johtaviin talousviisaisiin lukeutuva Sixten Korkman sanoo.
– Ennalta ehkäisevät toimet ongelmista kärsivien lapsiperheiden tukemiseksi parantavat lasten terveydentilaa ja koulutuloksia sekä myöhempää työllistymistä ja menestymistä elämässä.
Lapsistrategia onkin perusteltavissa myös taloudellisesti. Lapsiin satsaaminen on investointi, joka maksaa itsensä takaisin.
– Tuen ansiosta elämässään pärjäävä yksilö aiheuttaa pienempiä terveydenhoito- ja sosiaalimenoja sekä maksaa enemmän veroja yli koko elinkaaren tarkasteltuna, mikä vahvistaa talouden tuottavuutta ja pienentää julkisen talouden kestävyysvajetta.
Varhaisvuodet ovat kriittisiä
Lapsiystävällisemmässä politiikassa erityisen tärkeitä ovat lapsen ensimmäiset vuodet, jolloin aivojen kehitys on kriittisessä vaiheessa ja jolloin sosiaalisen ja kognitiivisen kehityksen edellytyksiä luodaan, Sixten Korkman tähdentää.
– Tuki ongelmista kärsiville lapsiperheille, esimerkiksi kotipalvelujen muodossa, voi tällöin vaikuttaa jopa ratkaisevasti yksilön kehitykseen.
Tutkimukset korostavat Korkmanin mukaan myös laadukkaan varhaiskasvatuksen potentiaalia edistää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä.
– Suomella on tunnetusti korkealaatuinen päivähoito- ja koulujärjestelmä. On kuitenkin tarvetta pohtia päiväkotien ryhmäkokoa, subjektiivista päivähoito-oikeutta, vanhempainvapaita, koulukuraattorien ja psykologien palvelujen saatavuutta sekä lastensuojelun piirissä olevan henkilöstön suurta vaihtuvuutta.
Lapsipolitiikka on liian hajanaista
Taloustieteilijä näkee, että lapsipolitiikan kentässä voidaan monessa tapauksessa saavuttaa merkittäviä parannuksia aiheuttamatta suuria julkisen talouden menolisäyksiä – jopa ottamatta huomioon myöhempiä menosäästöjä.
Lasten ja heidän perheidensä tukeminen näyttöön perustuvilla menetelmillä, joita arvioidaan esimerkiksi Itlan (Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö) toimesta, ovat Korkmanin mukaan kustannustehokas tapa edistää lapsiperheiden hyvinvointia.
Kansalliseen levitykseen tulisi valikoida Kasvun tuki -arvion läpikäyneitä toimintamalleja. Ne kohdistuvat oireisiin, jotka ovat epidemiologisesti perusteltuja. Perusteltuja kohderyhmiä voivat nykytiedon valossa olla esimerkiksi käytösongelmista, ahdistuneisuudesta tai masennuksesta kärsivät lapset ja nuoret.
– Lastensuojelun piirissä olleiden lasten ”jälkihoito”, tukeminen aikuistumisen kynnyksellä, on järkevää inhimillisesti ja taloudellisesti.
– Lapsipolitiikka on kuitenkin hajanaista. Nykyisen ohjausmallin puitteissa ei ole keinoja varmistaa näyttöön perustuvien työmenetelmien laaja-alaista hyödyntämistä lasten ja heidän perheensä tukemiseksi.
Osana lapsistrategian kehittämistä tulisi löytää ratkaisu Itla:n Kasvun tuki-arvioinnin (kasvuntuki.fi) läpikäyneiden vaikuttavien menetelmien levittämiselle ja juurruttamiselle, Korkman ehdottaa.
– Suomeen pitäisi sote-uudistuksen osana luoda laajemmin maata kattava rakenne lasten palveluiden näyttöön perustuvan osaamisen tueksi, joka tarkentaa eri toimijoiden välistä rooli- ja vastuujakoa sekä johtamista ja koordinointia.
Lapsiköyhyys on vähennettävissä
Omaa pohdintaa vaativa ongelmansa on lapsiköyhyys, joka on Korkmanin mukaan Suomessa kansainvälisesti matala mutta kasvussa.
– Lapsiköyhyyteen liittyy usein ongelmien kasautumista ja sen myötä vaikeutumista sekä ylisukupolvisen köyhyyden yleistymistä. Mitä on tehtävissä? Korkman miettii.
Verovapaita lapsilisiä voi pitää osakorvauksina lapsista aiheutuvista kustannuksista. Toisaalta lapsilisien merkitys on rajallinen hyvätuloisten perheiden kohdalla.
– Eri yhteyksissä onkin ehdotettu lapsilisien tasokorotusta yhdistettynä niiden veronalaistamiseen. Ajatus on ollut, että lapsilisät näin kohdentuisivat suuremmassa määrin pienituloisille perheille. Toisaalta ehdotus ei tehtyjen simulointien mukaan juuri hyödytä pienituloisia lapsiperheitä.
Haluttaessa voidaan lapsilisäjärjestelmää kuitenkin muuttaa pienituloisia lapsiperheitä suosivasti. Tämä edellyttäisi lapsilisien tasokorotusta ja verollepanoa yhdistettynä lapsivähennykseen, joka vähenee tulotason kohoamisen myötä, samalla tavalla kuin työtulovähennys.
– Julkisen talouden kannalta uudistus voisi olla neutraali. Pulmana olisi lapsiperheiden efektiivisen rajaveroasteen kohoaminen kun tulojen lisäys vähentäisi lapsivähennystä.
Jäävätkö lapset eläkeläisten varjoon
Toinen verotuksen keino voisi olla negatiivisen tuloverotuksen soveltaminen köyhien lapsiperheiden osalta, kansainvälisten esikuvien mukaisesti, Sixten Korkman esittelee vaihtoehtoja.
Tällöin lapsiperheen köyhälle tulonsaajalle maksetaan palkan päälle tulonsiirtoa, joka kuitenkin pienenee tulotason kohotessa ja jossain vaiheessa muuttuu veroksi.
Tämä järjestelmä parantaisi työn kannustimia köyhyyttä vähentävästi. Mutta se ei auttaisi niitä perheitä, joissa yksinhuoltaja tai vanhemmat joka tapauksessa elävät tukien varassa.
– Lapsiperheet jäävät ääniä kalastavassa politiikassa vähemmälle huomiolle kuin iso eläkeläisväestö. Kuitenkin onnistunut lapsipolitiikka on tehokas keino vähentää sosiaalista eriarvoisuutta ja ylisukupolvista köyhyyttä. Lisänäkökohta on, että syntyvyys Suomessa on alentunut dramaattisesti.
– Lapsiköyhyyteen voidaan vaikuttaa eri keinoin. Vaihtoehtoisia keinoja olisi hyvä selvittää nopealla aikataululla ja jäämättä odottamaan sote-uudistuksen valmistumista, neuvoo Sixten Korkman.
**
Artikkelisarjassa haastatellaan eri alojen asiantuntijoita lapsiystävällisemmän Suomen rakentamiseksi.