Jokaiselle lapselle iltasatu kolme kertaa viikossa
Opetushallituksen pääjohtajan Olli-Pekka Heinosen mielestä Lapsistrategian pitäisi lisätä aikuisten läsnäoloa lasten elämässä.
Olli-Pekka Heinosella on kolmen aikuisen lapsensa kanssa kuukausittaiset lounastreffit. Lounaspaikka on aina eri, ja isä maksaa laskun. Heinonen on huomannut, että tapaamisissa puhutaan joskus vieläkin lapsena luetuista iltasaduista.
- Viimeksikin kun kävin lasten kanssa lounaalla, tuli ilmi joku vanha sadusta luettu tarina. Yksi lapsista muisti sen heti. Yhdessä lukeminen synnyttää yhteistä todellisuutta, ja niihin voi aina palata, Heinonen sanoo.
Iltasatu on turvallinen hetki, joka kertoo lapselle, että hänestä välitetään ja ollaan kiinnostuneita. Lukeminen lapselle liittyy tutkimustenkin mukaan menestymiseen koulussa ja elämässä.
Lukija voi olla isä, äiti, isovanhempi tai joku muu turvallinen aikuinen.
- Kykenisimmekö toteuttamaan tilanteen, jossa vähintään kolme kertaa viikossa aikuisen lukema iltasatu olisi totta jokaiselle lapselle? Lukija voi olla isä, äiti, isovanhempi tai joku muu turvallinen aikuinen. Se olisi aika iso juttu, Heinonen sanoo.
Jokaisella lapsella olisi siis elämässään vastuullinen aikuinen, joka keskittyy yhdessäoloon lapsen kanssa kolmena iltahetkenä viikossa. Mahdoton ajatus Lapsistrategiaan? Ei kuulu yhteiskunnalle?
Ehkei ihan mahdoton, sillä hieman vastaavaa on toteutettu Islannissa. Siellä vanhemmat ovat keskenään ja koulujen kanssa sopineet tietyistä lapsia koskevista säännöistä, kuten kotiintuloajoista.
Islannin iso opetus on, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin kysymykset ovat ratkaistavissa.
- Islannin iso opetus on, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin kysymykset ovat ratkaistavissa. Islannin malli perustuu pitkäjäsenteiseen tutkimusevidenssiin, jonka pohjalle on sovittu ratkaisut ja sitouduttu niihin. Esimerkiksi kotiintuloaikoihin tai yhteen harrastukseen jokaiselle lapselle. Yksittäisellä sitoumuksella ja interventioilla pystytään muuttamaan hyvinvoinnin kysymyksiä tosi nopeasti, Heinonen sanoo.
Kun liikutaan julkisen ja yksityisen vastuun rajoilla, ajaudutaan helposti poliittiseen vastakkainasetteluun. Yksilön ja lähipiirin vastuuta korostavat leimataan oikeistolaisiksi, julkisen vastuun peräänkuuluttajat vasemmistolaisiksi.
Heinosen mielestä ei kannata juuttua ideologiseen kysymykseen siitä, onko vastuu iltasaduista julkisen vallan vai kotien asia. Se voi olla sekä että. Monissa tapauksissa yksi vastuullinen aikuinen lapsen elämässä riittää toteuttamaan vaikkapa koulun ja vanhempien kesken tehtävän sitoumuksen. Perheen ja muun lähipiirin tukena voi olla ammattilaisten verkosto, joka auttaa tarvittaessa. Ellei iltasadun lukijaa löydy kotoa, lukuhetken voi toteuttaa vaikka päiväunien yhteydessä päiväkotiin tuleva vapaaehtoinen.
- Kysymys on lasten, perheiden ja ammattilaisten kesken käytävästä dialogista, jossa sovitaan, mitä vastuita kukin pystyy ottamaan lapsen hyvinvoinnin eteen, Heinonen sanoo.
Samalla lasten ja lapsiperheiden palvelut kehittyisivät suuntaan, jossa asiakkaat ovat toimijoita ja ammattilaiset välittäviä kuuntelijoita.
- Islannin mallissa muutettiin ammattilaisten tapaa toimia kuuntelevampaan suuntaan. Lähiyhteisöt otettiin mukaan auttamaan. Aika paljon käsiteltiin myös professioiden tapaa toimia. Pohdittiin, miten ammattilainen tulisi kuuntelun kautta siihen tilanteeseen, ja miten lähiyhteisö saataisiin mukaan auttamaan.
Tällainen toimintakulttuurin muutos ei välttämättä ole kallis. Islannin malli lähti liikkeelle vuosina, jolloin maa oli melkein taloudellisessa vararikossa.
- Tuli tilanne, jolloin he ymmärsivät joutuvansa keskittymään ydinasioihin, Heinonen sanoo.
Iltasatujen lukijoina kaikkien ei tarvitse pyrkiä samaan. Heinonen paljastuu keskimääräistä vannoutuneemmaksi iltasatujen lukijaksi.
Nuorimman kanssa viimeinen kirja joka luettiin, oli Verkottunut yhteiskunta.
- Nuorimman kanssa viimeinen kirja joka luettiin, oli Verkottunut yhteiskunta. Se on 800-sivuinen opus siitä, miten ihmiskunta on pääsääntöisesti kehittynyt verkottuneempaa suuntaan. Iltasadut hänellä loppuivat siihen. Ikää hänellä oli silloin lähempänä 15 vuotta, Heinonen muistelee.
Vastuulliseksi ja turvalliseksi aikuiseksi pääsee luultavasti hieman pienemmälläkin satupanostuksella.
***
Jos saisin päättää…
Sarjassa ohjausryhmän jäsenet kertovat, minkä yhden asian he nostaisivat Lapsistrategiaan.
Sarjassa aiemmin ilmestyneet:
Nordean Olli Kärkkäinen toivoo parempia mittareita palvelujen arvolle
Olli Luukkainen ehdottaa: Koulupolun alusta nelivuotinen kokonaisuus
Valtiosihteeri Martti Hetemäki haluaa nuoret miehet töihin jotta syntyvyys nousisi
Niina Junttila ehdottaa lasten ja opettajien kuunteluvälituntia
