Syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäiseminen
Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa omalla toiminnallaan osallisuutta ja sosiaalista hyvinvointia sekä vähentää eriarvoisuutta.
Syrjäytymistä ja köyhyyttä ehkäistään vahvistamalla ihmisten osallisuutta ja työkykyä, vähentämällä työttömyyttä, ihmisten näköalattomuutta ja osattomuutta sekä huolehtimalla sosiaaliturvasta ja peruspalveluista.
Syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäiseminen edellyttää useiden eri hallinnonalojen toimia ja yhteistyötä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tuottaa tilastotietoa syrjäytymisestä ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta.
Syrjäytyminen on moniulotteista
Syrjäytymisen käsitteellä kuvataan nykyaikaisia yhteiskunnallisen huono-osaisuuden muotoja.
Syrjäytyminen voi olla seurausta muun muassa työttömyydestä, köyhyydestä, mielenterveysongelmista, alkoholisoitumisesta tai joutumisesta yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle. Se estää ihmisiä osallistumasta täysipainoisesti normaaleihin yhteiskunnan toimintoihin.
Ihmiset ovat erityisen alttiita syrjäytymiselle elämän muutosvaiheissa, kuten koulun tai opiskelun, työsuhteen tai parisuhteen päättyessä. Syrjäytymisen riski on suuri silloin, kun lapsi joutuu elämään ja kasvamaan ympäristössä, jossa on useita syrjäytymisen tunnusmerkkejä.
Köyhyyttä on haastava mitata
Pelkän sosiaaliturvan varassa elävillä on suuri riski liukua köyhyyteen.
Lapsiperheiden köyhyys on yleistynyt Suomessa. Myös yksin asuvilla työttömillä, opiskelijoilla ja epätyypillistä työtä tekevillä on riski köyhyyteen.
Köyhyyden mittaaminen on kuitenkin haastavaa. Köyhyys ymmärretään Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa yleensä suhteellisena köyhyytenä. Suhteellinen köyhyys tarkoittaa sitä, että ihminen ei kykene saavuttamaan yhteiskunnassa odotettua, yleisesti hyväksyttyä kohtuullista vähimmäiselintasoa. Syynä tähän on taloudellinen puute, kuten esimerkiksi pienet tulot.
Tilastollisissa tarkasteluissa suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaankin usein samaa asiaa kuin suhteellisella pienituloisuudella. Suomessa suhteellinen köyhyysraja on 60 prosenttia keskimääräisestä kotitalouksien tulotasosta.
EU:n tavoitteena on vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien henkilöiden määrää merkittävästi vuoteen 2030 mennessä.
Suomi on asettanut oman kansallisen tavoitteensa köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämisestä 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Sosiaali- ja terveysministeriössä on laadittu toimintasuunnitelma tavoitteeseen pääsemiseksi.