Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyys ja saatavuus
Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti marraskuussa 2021 poikkihallinnollisen strategisen ohjelman sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi.
Ohjelman tavoitteena oli löytää kestäviä ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen kattamiseen nyt ja tulevina vuosina.
Osana ohjelmaa on valmistunut strateginen tiekartta vuosille 2022-2027, yli 40 konkreettista toimenpidettä vuosille 2022-23 sekä suosituksia ja selvityksiä eri näkökulmista.
Ohjelmaa esiteltiin seminaarissa 15.2.2023.
Tiekartta vuosille 2022-2027
Sote-henkilöstön riittävyyttä, saatavuutta ja pysyvyyttä turvaava strateginen tiekartta ulottuu vuoteen 2027. Se sisältää konkreettisen toimeenpanosuunnitelman vuosille 2022-23.
Tavoitteena on helpottaa sosiaali- ja terveysalan henkilöstövajetta ja lisätä alan veto- ja pitovoimaa. Tässä ovat apuna mm.
- riittävät koulutusmäärät ja eettinen kansainvälinen rekrytointi,
- koulutuksen sisältöjen kehittäminen,
- työnjaon ja työn organisoimisen uudistaminen,
- teknologisten ratkaisujen monipuolinen hyödyntäminen sekä
- työssä jaksamisen ja hyvän työn edellytysten parantaminen eri keinoin Suomessa.
Tiekartta rakentuu neljän strategisen kärjen alle:
- Osaamisen varmistaminen
- Työn vaikuttavuuden parantaminen
- Hyvän työn edellytykset
- Tietopohja-analyysi ja ennakointi
Tiekartta on valmisteltu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten, toimintaa ohjaavien, johtavien ja valvovien tahojen, poliittisten päättäjien sekä asiakkaiden ja potilaiden käyttöön. Tiekarttaa voivat hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon julkiset ja yksityiset toimijat.
Osaamisen varmistaminen
Tavoitteena on, että sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstöä on riittävästi ja se on ammattitaitoista ja pätevää. Osaamista varmistetaan riittävillä koulutusmäärillä sekä koulutuksen sisällön ja toteutuksen kehittämisellä.
Vuonna 2023 arvioidaan tarve ja mahdollisuudet lisätä eri ammattiryhmien koulutusmääriä. Lisäksi arvioidaan mahdollisuudet tutkintoa täydentävän koulutusjärjestelmän muodostamiseksi sekä sen edellyttämä ohjausjärjestelmä ja rahoitustarve.
Alalle tulevilla opiskelijoilla on oltava riittävät työelämätaidot. Siksi harjoittelun ja harjoittelukorvausten yhtenäistäminen on välttämätöntä.
Sote-ammattilaisten työ on kohdennettava oikein
Sote-ammattihenkilöiden työ on kohdennettava koulutusta vastaaviin tehtäviin. Avustavan ja tukipalveluhenkilöstön määrää lisätään sillä tavoin, ettei asiakas- ja potilasturvallisuutta vaaranneta eikä kelpoisuusvaatimuksia alenneta. Tässä hyödynnetään vaikuttavaksi osoitettuja toimintatapoja ja malleja, jotka hiotaan alueiden väestön palvelutarpeiden mukaisesti.
Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut ohjeen nykyisen lainsäädännön soveltamisesta tehtävärakenteiden ja tehtäväjaon toimintamallien kehittämisessä.
Ohjeen tueksi on koottu usein kysyttyjä kysymyksiä ja niihin vastauksia.
- Usein kysyttyjä kysymyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön toimintamalleista ja työnjaosta
Myös kansainvälistä rekrytointia tarvitaan
Kansainvälisen rekrytoinnin tarve voi kasvaa jopa 10 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tarpeeseen vastaamiseksi täytyy
- sujuvoittaa laillistamisprosessia, tarkastella sen hinnoitteluperusteita ja kehittää sähköistä asiointia
- kehittää laillistamisprosessia tukevaa pätevöitymiskoulutusta ja kielikoulutusta
- määritellä koulutuksen valtakunnallinen vastuutaho
- varmistaa pysyvän koulutuksen resurssit
Kansainvälinen yhteistyö on olennaista erityisesti eettisen rekrytoinnin varmistamiseksi.
Työn vaikuttavuuden parantaminen
Tavoitteena on edistää digitalisaatiota ja uusien toimintatapojen hyödyntämistä, palveluiden yhteensovittamista ja monialaista yhteistyötä sekä vaikuttavuusperusteisuutta ja tiedolla johtamista.
Henkilöstöresursseja kohdennetaan niin, että niillä voidaan parhaiten vastata asiakkaiden ja potilaiden tarpeisiin ja että kaikkien työntekijäryhmien osaaminen hyödynnetään tehokkaasti.
Työn vaikuttavuuden parantaminen ja vaikuttavuusperusteinen ohjaus linkittyvät vahvasti isoihin kansallisiin uudistuksiin ja kokonaisuuksiin. Yhteistyössä viedään eteenpäin erityisesti sellaisia asioita, jotka vapauttavat sote-henkilöstön aikaa asiakas- ja potilastyöhön ja toiminnan ja osaamisen kehittämiseen.
Hyvän työn edellytysten varmistaminen
Hyvän työn edellytyksiä edistetään erillisellä ohjelmalla vuosien 2022-2025 aikana. Hyvän työn edellytysten -ohjelman toimenpiteillä tavoitellaan veto- ja pitovoimaisia sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikkoja.
Ohjelman avulla
- parannetaan työkykyjohtamista,
- kehitetään työtä,
- lisätään sukupuolten välistä tasa-arvoa,
- vähennetään psykososiaalisia riskitekijöitä ja
- lisätään työturvallisuutta työyhteisöissä.
Hyvän työn edellytysten -ohjelman pohja rakentuu tutkittuun tietoon.
Työterveyslaitoksen asiantuntijat ovat koonneet toimivia malleja ja työkaluja hyödynnettäväksi kaikilla sote-työpaikoilla. Työkalut on kerätty ajankohtaisista kansallisista hankkeista ja ohjelmista, ja ne on luokiteltu Tekojen tori -sivustolle teemoittain.
Lisää tietoa työstä ja hyvinvoinnista sekä toimintamalleista:
Ohjelman organisointi
Ohjausryhmänä on toiminut perhe- ja peruspalveluministerin johtama sote-ministerityöryhmä, joka on valinnut ohjelman painopisteet.
Ohjelmatyöskentelyä varten on asetettu poikkihallinnollinen työryhmä, jossa on ministeriöiden ja keskeisten työmarkkinajärjestöjen edustus.
Työryhmän toimikausi on 18.11.2021 – 31.3.2023.
Lisäksi on asetettu seitsemän alatyöryhmää, joissa käsitellään henkilöstön saatavuutta ja riittävyyttä eri näkökulmista.
Tiedot ryhmien kokoonpanoista ja työskentelystä löytyvät valtioneuvoston Hankeikkunasta:
- tilannekuva ja ennustetyö
- osaamisen johtaminen
- työn veto-ja pitovoima, ammatillinen liikkuvuus, työolo-suhteet, työhyvinvointi, sukupuolten tasa-arvo ja niiden johtaminen
- kansainvälinen rekrytointi ja työperäinen maahanmuutto
- palvelujärjestelmän uudistuvat osaamistarpeet koulutusjärjestelmässä
- tehtävärakenteet, työnjaon muutokset ja osaamisen joustava käyttöä palvelujärjestelmässä sekä pätevyysvaatimukset
- palveluiden ja palvelurakenteen vaikuttavuus sekä digitalisaatio-osaamisen käyttö