Lääkärit hakeutuvat töihin suuriin sairaaloihin
Terveydenhuollon työnjakoa ja kiireellistä hoitoa koskeva muutoskeskustelu on vaikuttanut mielikuviin sairaaloista työnantajina pieniä paikkakuntia syrjivästi. Suurin kysymys erikoislääkäripulassa ei ole valmistuvien erikoislääkärien määrä, vaan heidän sijoittumisensa. Tämän toteaa tuore selvitystyö.
Lääkärien määrä suhteessa asukasmäärään vaihtelee Suomessa eri maakuntien välillä merkitsevästi. Pohjos-Savossa on lääkäreitä yli kaksinkertainen määrä asukasta kohden verrattuna Kymenlaaksoon. Lääkärit ovat keskittyneet yliopistollisiin maakuntiin. Rekrytointi maan harvimmin asutuille alueille ja kaksikielisille alueille on koettu haastavaksi jo pitemmän aikaa.
Päivystysuudistus on vaikuttanut jonkin verran erikoislääkärien rekrytointiin
Selvityksen mukaan työnjaon ja päivystyksen muutokset ovat vaikuttaneet jonkin verran erikoislääkärien rekrytointiin. Päivystysuudistuksessa vaativin erikoisalapäivystys koottiin 12 yliopisto- ja keskussairaalaan, joissa ylläpidetään ympärivuorokautista laajan päivystyksen yksikköä. Muissa keskussairaaloissa järjestetään ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys.
Vuoden 2018 lopussa säädösten edellyttämät muutokset oli pääosin toteutettu Suomen sairaanhoitopiireissä. Vaativaa leikkaushoitoa on keskitetty pienistä sairaaloista maakuntien keskussairaaloihin ja edelleen yliopistosairaaloihin. Samalla erityisesti erikoislääkäreiden työn vaativin osuus on siirtynyt suuriin sairaaloihin.
Täyttämättömien erikoislääkärivirkojen ja erikoistuvien virkojen osuus vaihteli sairaanhoitopiireissä 0-15 prosentin välillä vuosina 2014-2018. Paras tilanne oli yliopistosairaanhoitopiireissä. Muissa laajan päivystyksen sairaaloissa vaje oli keskimäärin noin 10 prosenttia. Keskussairaaloissa, joissa ei ollut laajaa päivystystä, vaje oli yli 12 prosenttia.
Päivystyksessä tarvittavien erikoisalojen rekrytointitilanne näytti huononevan vuosina 2016-2017 vuodesta 2015, mutta vuonna 2018 trendi ei enää jatkunut. Tilanne on tasaantunut, mutta pienten sairaaloiden lääkäripula on jäänyt korkealle tasolle. Lääkärit näyttävät haluvan työskennellä suurissa sairaaloissa, joissa on laaja työyhteisö.
Erikoisalojen välinen vaihtelu täyttämättömien virkojen osuuksissa on suurta. Kaikissa muissa kuin yliopistosairaanhoitopiireissä on useita erikoisaloja, joissa rekrytointi oli koko tarkasteluajan haasteellista (esim. fysiatria, geriatria, radiologia, psykiatriset alat).
Tiiviimpi yhteistyö keskussairaalan, yliopistosairaalan ja yliopiston välille
Jotta erikoislääkärien saatavuus ja erikoissairaanhoidon palvelujen kattavuus voitaisiin taata, selvityshenkilö esittää, että rajaa yliopistollisen sairaanhoitopiirin ja muiden sairaanhoitopiirien välillä häivytetään. Erityisvastuualueen sairaanhoitopiirit toimisivat yhtenäisenä henkilöstön rekrytoijana ja yliopistollisen sairaalan ja yliopiston välistä yhteistoimintaa erikoislääkärikoulutuksessa tiivistettäisiin.
Lopputavoitteena on, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävät sairaanhoitopiirit vastaavat erikoislääkärien saatavuudesta ja erikoissairaanhoidon palveluiden kattavuudesta alueellaan.
Lisätietoja
selvityshenkilö O-P Lehtonen, p. 0400 724 282
lääkintöneuvos Timo Keistinen, STM, p. 0295 163 385
ylijohtaja Tuija Kumpulainen, STM, p. 0295 163 280