Sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikkojen vetovoimaa lisättävä
Kuntien henkilöstöstä yli puolet työskentelee sosiaali- ja terveydenhuollon ammateissa. Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijöitten eläkelain mukaan vakuutettuja oli vuoden 2001 lopussa 455 000 henkeä, joista 136 000 henkeä (30 %) työskenteli terveydenhuollon ammateissa ja 109 000 henkeä (24 %) sosiaalialan ammateissa.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana 38 000 terveydenhuoltoalalla ja 30 000 sosiaalialalla työskentelevää siirtyy eläkkeelle. Maakunnittain tarkasteltuna sosiaalialan työntekijöistä suhteellisesti suurin eläkepoistuma on Satakunnassa ja Kainuussa, joissa 35 prosenttia sosiaalialan työntekijöistä siirtyy eläkkeelle, eikä Lappikaan jää kauas 25 prosentillaan. Terveydenhoitohenkilöstöstä suhteellisesti suurin eläkepoistuma on Etelä-Karjalassa, lähes 35 prosenttia työvoimasta.
Lääkäripula on ollut paljon julkisuudessa viimeaikoina. Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreessa selvityksessä, joka koski viime vuoden lokakuun 1. päivän tilannetta, työssä olevien lääkärien määrä sekä terveyskeskuksissa että sairaaloissa on lisääntynyt. Virkoja on lisätty, mutta virkojen täyttövaje ei ole oleellisesti muuttunut verrattuna kahden vuoden takaiseen tilanteeseen: terveyskeskuksissa vaje oli kasvanut yhden prosenttiyksikön ja oli 11 prosenttia. Sairaaloissa vaje oli vastaavasti pienentynyt yhden prosenttiyksikön ja oli 8 prosenttia.
Tällä hetkelläyli puolella kunnista on lääkäreiden lisäksi ollut ongelmia esimerkiksi puheterapeuttien, psykologien, sairaanhoitajien, laboratoriohoitajien ja hammashoitajien rekrytoinnissa.
Lääkärikoulutusta on lisätty vähitellen 1990-luvun 360:stä noin 630:een. Valtioneuvoston terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamista koskevan periaatepäätöksen mukaisesti myös sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulutuksen ja toisen asteen perustutkintoon johtavaa koulutusta on lisätty.
Pelkkä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden lisäkoulutus ei kuitenkaan riitä saamaan ja pitämään heitä kuntien palveluksessa. On kiinnitettävä entistä enemmän huomiota työpaikan olosuhteisiin, johtamiseen ja työnjakokysymyksiin ja henkilökunnan jaksamiseen. Avainasemassa ovat terveydenhuollon johtajat. Henkilöstön hyvinvoinnin ja osaamisen johtaminen on nostettava toiminnan johtamisen ja kustannusten hallinnan rinnalle. Laadukas johtaminen edellyttää, että henkilöstö kokee johtamisen oikeudenmukaisena ja että työntekijöillä on riittävät mahdollisuudet vaikuttaa oman työnsä organisoimiseen ja kehittämiseen.
Tulevaisuudessa kilpaillaan sosiaali- ja terveysalan työntekijöistä, mutta myös opiskelijoiden saamisesta koulutukseen. Mahdollisuudet saada motivoituneita opiskelijoita sosiaali- ja terveydenhuollon koulutukseen paranevat, jos alan työpaikoilla on hyvä maine ja niihin halutaan töihin ja niissä myös pysytään.
Työvoiman riittävyyden turvaamisessa on käytettävä koulutuksen lisäämisen ohella muitakin keinoja. kansallisessa terveyshankkeessa on meneillään 15 pilottia, joissa kehitetään terveydenhuollon henkilöstöryhmien välistä yhteistyötä ja työnjakoa perusterveydenhuollossa, suun terveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. kokemukset ja tutkimustulokset työnjaon kehittämisestä osoittavat, että kun siirretään lievien sairauksien hoitoon ja pitkäaikaissairaiden seurantaan liittyviä tehtäviä sairaanhoitajille ja terveydenhoitajille, voidaan vähentää lääkäreiden työkuormaa ja parantaa hoitajien ammattitaidon käyttöä. Potilaan näkökulmasta samalla parannetaan hoidon saatavuutta. Kansainvälisen näkemyksen työvoiman rekrytoimiseen sosiaali- ja terveysalalle tuo Isosta-Britanniasta Mrs Elizabeth Eddy, Head of Recruitment, Department of Health.
Lisätietoja:
Ylitarkastaja Marjukka Vallimies-Patomäki, STM, puh. 09-160 74170, GSM 050-3676490