Saara Tiuraniemi: Lapsiystävällisessä yhteiskunnassa lapsen mielipide kuullaan

Opetus- ja kulttuuriministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö 20.9.2018 12.53
Saara Tiuraniemi: Lapsiystävällisessä yhteiskunnassa lapsen mielipide kuullaan
Kuva: Siri Kolu

Tyttäreni aloitti tänä syksynä peruskoulun neljännen luokan ja ensimmäisen koulupäivänsä jälkeen hän raportoi innoissaan, että luokka sijaitsee lähellä rehtorin kansliaa. Kymmenvuotias tietää jo, että tullakseen päättävien tahojen osalta kuulluksi, täytyy tietää mistä heidät löytää - ja mikä vielä tärkeämpää, uskaltaa tuoda ajatuksensa julki.

Me kaikki tarvitsemme onnistuaksemme ja hyvin voidaksemme tunteen siitä, että meihin luotetaan ja me voimme luottaa muihin. Mikään muu ei synnytä näkymättömyyttä ja hiljaisuutta tehokkaammin kuin epäkannustava ilmapiiri, pelko ja lannistaminen. Lapsi, joka ei saa ääntään kuuluville on kuin näkymättömäksi ja puhumattomaksi muuttunut Ninni, joka pikkuhiljaa muumien vaikutuksen ansiosta muuttuu näkyväksi Tove Janssonin tarinassa Kertomus näkymättömästä lapsesta.  

Mietin työssäni paljon lapsia - heidän kiinnostuksen kohteitaan, oppimistaan, lukutaitoaan ja vapaa-aikaansa. Mietin, miten pystyisimme paremmin ottamaan huomioon lasten tarpeet tässä digitaalisessa ja muuttuvassa ajassa, miten houkuttaa heidät lukemaan, keskustelemaan ja käyttämään kieltä monipuolisesti, niin että he oppisivat ilmaisemaan itseään, tulemaan ymmärretyiksi ja ymmärtämään itse.  

Lapsiystävällisessä yhteiskunnassa kasvaa lapsia, jotka uskovat ja luottavat voivansa vaikuttaa tärkeiksi kokemiinsa asioihin.

Lapsiystävällinen yhteiskunta kuulee ja huomioi lasten äänen.  Me aikuiset olemme rakentamassa sitä, meillä kaikilla on tärkeä rooli siinä joka päivä. Lapsiystävällisessä yhteiskunnassa kasvaa lapsia, jotka uskovat ja luottavat voivansa vaikuttaa tärkeiksi kokemiinsa asioihin, siihen että he pystyvät muuttamaan maailmaa.  

Onneksi myös tyttäreni koulun rehtori ymmärtää tämän. Olin todistamassa keväällä todistustenjaon yhteydessä, miten kunnioittavasti hän otti vastaan adressin, jonka tyttäreni luovutti omasta ja luokkatovereidensa puolesta. Nimet tähän kaksipuoliseen ja käsinkirjoitettuun paperiin oli kerätty välitunneilla. 

Adressin aihe oli tärkeä. Lapset ovat kyllästyneet luokkakokeiluun, jota koulussa tehdään: kaikki luokka-asteet kolmannesta ylöspäin on yhdistetty valtaviksi, yli 60 oppilaan kokonaisuuksiksi. Arkea ei rauhoita edes se, että välillä työtä tehdään kolmen opettajan kesken pienemmiksi puretuissa, yhä uudelleen ja uudelleen jaetuissa ryhmissä. Mieleen tulee varhaiskasvatuspuolelta tuttu sanonta: ”Ei voida edellyttää, että mikään kasvaisi pellossa, jota taukoamatta kynnetään”. Lapset toivovatkin työrauhan palautumista levottomiin koulupäiviin ja sitä, että nämä megaluokat purettaisiin takaisin parinkymmenen oppilaan luokkakokoihin.  

Olen luottavainen siitä, että näiden reippaiden nelosluokkalaisten mielipide otetaan koululla huomioon ja adressi johtaa perusteellisempiin yhteisiin keskusteluihin aiheesta aikuisten ja lasten välillä. Onneksi rehtorin kanslia on lähellä ja sen kynnys on matala! 

Saara Tiuraniemi 

Kustantaja, Tammi

*** 
Kansallisen lapsistrategian ohjausryhmän jäsenet tarkastelevat kolumneissaan lapsiystävällisemmän yhteiskunnan rakentamista eri näkökulmista. Kaikki kolumnit ovat luettavissa osoitteessa minedu.fi/lapsistrategia/kolumnit ja stm.fi/lapsistrategia/kolumnit.