Vammaisten asemaa parannetaan konkreettisin toimenpitein
Vammaispoliittinen ohjelma on valmistunut. Ohjelma sisältää 122 konkreettista toimenpidettä, joilla lisätään vammaisten ihmisten osallisuutta, torjutaan köyhyyttä sekä lisätään koko yhteiskunnan esteettömyyttä. Ohjelma viitoittaa vammaispolitiikan suunnan tuleville vuosille sekä ohjaa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointia Suomessa.
Vammaispoliittisen ohjelman valmistelun ohjausryhmä luovutti torstaina 26. elokuuta työnsä peruspalveluministeri Paula Risikolle. Ministeri Risikko kiitti kaikkia valmistelutyöhön osallistuneita hyvästä työstä. "Tämä ohjelmassa keskiössä on vammaisen ihmisen elämä kokonaisuutena, johon kuuluu niin opiskelu, työ, toimeentulo, perhe-elämä kuin asuminenkin", ministeri Risikko totesi.
Ohjelmassa esitetään hyvin erilaisia toimenpiteitä eri hallinnonaloilla. Loukkaavaksi koetusta vajaakuntoinen-termistä luopuminen, 112-hätäpalvelun toteuttaminen tekstiviestipalveluna, vammaistutkimusohjelman käynnistäminen ja äänestyspaikkojen esteettömyyden varmistaminen ovat kaikki esimerkkejä konkreettisista toimenpiteistä. Ohjelmaan sisältyy myös useita lainsäädännön muutosehdotuksia, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden itsemääräämisoikeuden vahvistaminen.
Aiemmasta hoivan ja huollon hallitsemasta ajattelutavasta vammaispolitiikassa on viime vuosina siirrytty ihmis- ja perusoikeusajatteluun. Tämä ajattelutavan muutos korostuu nyt julkistetussa vammaispoliittisessa ohjelmassa. "Erityisen hyvänä näen vammaispoliittisen ohjelman valmisteluprosessin, joka vahvisti uudenlaista yhteistä työtapaa. Valmistelu perustui vammaisen ihmisen äänen kuulemiseen ja avoimeen vuoropuheluun eri hallinnonalojen, vammaisjärjestöjen ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Ohjelman valmistelun aikana järjestettiin useita alueellisia kuulemistilaisuuksia," ministeri Risikko kertoi.
Vastuu vammaispolitiikasta on yhteinenKaikilla hallinnonaloilla toteutetaan aina vammaispolitiikkaa - hyvää tai huonoa. Hyvä vammaispolitiikka edellyttää sitä, että tekijät ovat tietoisia toimintansa vaikutuksista vammaisten ihmisten elämään. Tällaiseen ajattelutavan muutokseen ja vammaisnäkökulman valtavirtaistamiseen vammaispoliittinen ohjelma tähtää.
Suurin osa vammaispoliittisessa ohjelmassa ehdotetuista toimenpiteistä ei vaadi toteutuakseen lisärahoitusta vaan asennemuutosta. Vastuu vammaispolitiikasta on yhteinen. "Kielteisiä asenteita vammaisuutta kohtaan on edelleen valitettavan paljon, ja ne ovat usein suurin este vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuudelle," huomautti ministeri Risikko.
Ohjelmassa on määritelty ehdotetuille toimenpiteille vastuutahot, aikataulu ja seurannan toteutus. Viimesijainen vastuu vammaispolitiikasta on valtiolla, mutta kunnilla on erittäin merkittävä rooli toimenpiteiden toteuttamisessa. Sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistyy seuraavaksi vammaispoliittisen ohjelman toimeenpano. "Nyt on koottu yksiin kansiin perusteltu näkemys siitä, mitä suomalaisessa vammaispolitiikassa pitää tehdä, kuka sen tekee ja miten edistymistä seurataan. Seuraavaksi on aika toimia," ministeri Risikko totesi.
Vammaispoliittisen ohjelman valmistelu asetettiin tavoitteeksi Vanhasen I hallituksen vuonna 2006 antamassa vammaispoliittisessa selonteossa. Selonteon käsittelyn yhteydessä eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy pikaisesti valmistelemaan laaja-alaista vammaispoliittista ohjelmaa. Samana vuonna Suomi allekirjoitti YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista.
Lisätietojajohtaja Kari Ilmonen, STM, p. 09 160 74393 / 050 4671268, [email protected] (ohjausryhmän puheenjohtaja)
kehittämispäällikkö Aulikki Rautavaara, THL, p. 020 610 7077, [email protected] (ohjausryhmän sihteeri)
Muualla palvelussamme Muualla verkossa
VAMPO - Vammaispoliittisen ohjelman valmistelutyö (Valtakunnallinen vammaisneuvosto)