Valtiosihteeri Leila Kostiainen: Perheverotus tasa-arvoriski
Isyys on yhteiskunnassa hyvin yleinen mutta samalla edelleenkin yllättävän uhanalainen ilmiö. Isyys syntyy lapsen ja perheen myötä, mutta onko isyyden toteuttamiselle riittävästi tilaa perheessä ja ympäröivässä yhteiskunnassa? Missä on isän paikka ja mitkä ovat isyyden ulottuvuudet? Näin kysyi valtiosihteeri Leila Kostiainen puhuessaan toimittajatapaamisessa 14. marraskuuta Helsingissä.
Hallitusohjelmassa on korostettu lasten ja perheiden hyvinvoinnin turvaamista. Perheen ja työn yhteensovittamisen parantaminen nousee hallitusohjelmassa keskeiseksi teemaksi. Edelleen hallitusohjelman mukaisesti toteutetaan erilaisia toimenpiteitä, joilla voidaan edistää tasa-arvon toteutumista niin perheissä, työelämässä kuin yhteiskunnassa laajemminkin.
Isyyskeskustelu sopii hyvin tasa-arvokeskustelun ”kolikon toiseksi puoleksi”. Miesten vaatimus oikeudesta monimuotoiseen isyyteen sisältää tasa-arvonäkemyksen jaetusta vanhemmuudesta. Tasa-arvoinen huolehtiminen lapsista ja perheen arjen sujumisesta edellyttää tasa-arvoisia rakenteita myös työn ja perheen yhteensovittamiselle. Syntyy paineita työelämän asettamien ”lausumattomien sukupuolittuneiden pakkojen” murtamiselle tasa-arvoistamalla miesten työmarkkina-asemaa perheen näkökulmasta.
Ministeriö sai jonkin aikaa sitten asiaan liittyvätuudistusehdotukset selvitysmies Metsämäeltä, jonka esitysten konkretisointi etenee parhaillaan ministeriön työryhmässä. Isien perhevapaiden käyttöä voidaan selvitysmiehen mukaan lisätä tiedottamalla nykyistä tehokkaammin sekä suoraan perheille että työpaikkatasolle. Vastuu asiasta on yhteinen työntekijöiden, työnantajien ja julkisen vallan kesken.
Viimeisintä isille kohdennettua ”perhevapaaporkkanaa”, isien niin kutsuttua bonusvapaata on käyttänyt noin 7 prosenttia vapaaseen oikeutetuista isistä. Haluan nostaa esiin ajatuksen isän bonusvapaan pidentämisestä, valtiosihteeri Kostiainen sanoo.
Viimeaikaisessa keskustelussa on jälleen melko useasti nostettu esille verotus välineenä perheen ja työn paremmalle yhteensovittamiselle. Ajatuksena on ollut, että yhden tulonansaitsijan perheissä verotusta kevennettäisiin perhekohtaisesti, jotta toinen vanhemmista voisi jäädä pidemmäksi aikaa hoitamaan lapsia kotiin. Tämä sinänsä hyvältä kuulostava periaate sisältää kuitenkin merkittävän tasa-arvoriskin. Aikaisempien kokemusten perusteella riski kasvaa nykyisenkaltaisessa työmarkkinatilanteessa, jossa perhe- ja hoitovapaiden käyttö keskittyy naisille ja toisaalta naisten palkkaeuro on edelleen viidenneksen miesten euroa pienempi. Esitetty veromalli rakentaa voimakkaan esteen naisen, tai useimmiten pienempipalkkaisen puolison siirtymiselle tai paluulle takaisin työmarkkinoille.
Perheen ja työn yhteensovittamisessa keskeisenä mallina tulee jatkossakin olla sukupuolesta riippumaton mahdollisuus toimia hyvänä vanhempana ja aktiivisena työyhteisön jäsenenä. Tämän toimintamallin saavuttamisessa yksi keskeinen työkalu on nyt esillä oleva teema: isyyden ja isien aseman vahvistaminen.